Me (lehti)

Kuluttajain Lehden ensimmäinen näytenumero ilmestyi syyskuussa 1916, jossa se linjasi tehtäväkseen ”edistää, laajentaa ja syventää kuluttajain järjestäytymistä maassamme, saada kansamme syvät rivit entistä lukuisammin mukaan tähän liikkeeseen, ja olla yleensä osuuskauppojen ja kuluttajaväestön etujen puoltaja julkisen sanan alalla”.

Taustalla vaikutti Suomen osuuskauppaliikettä jakanut riita äänioikeusperiaatteista. Työväen osuuskaupat halusivat, että päätöksenteko osuusliikkeissä tapahtuisi mies ja ääni -periaatteella. Koska maaseudun tuottajaosuuskunnat eivät tähän uudistukseen suostuneet, edistykselliset osuuskaupat irtautuivat omaksi liitokseen, Kulutusosuuskuntien Keskusliitoksi. Kuluttajain lehden näytenumeron tärkein tehtävä oli uuden liiton perustavan kokouksen koolle kutsuminen syksyllä 1916. Ensimmäinen varsinainen numero ilmestyi tammikuussa 1917, mistä alkaen lehti ilmestyi ilman taukoja viimeiseen numeroon saakka vuonna 2016.

Alkuvuosikymmenet Kuluttajain Lehti oli nelisivuinen ja sanomalehden muotoinen. Sisältö koostui linjauksen mukaan pääasiassa edistykselliseen osuustoimintaan liittyvästä aineistosta. Toinen tärkeä aihepiiri oli kuluttajavalistus. Esimerkiksi vuonna 1917 julkaistiin artikkeli ”Ala-arvoisten ja väärennettyjen elintarvikkeiden kauppa – Helsingin kaupungin laboratorion tutkimuksia”. Myös kulttuuriaiheita, kuten runoja ja kirja-arvosteluita alkoi pian näkyä lehden sivuilla: ”Myöskin kevyempää päiväntapauksia käsittelevää pakinaa ja kaunokirjallista lukemista on Kuluttajain Lehti, päästyään säännölliselle kannalle, varsinaisten ammattiasiainsa ohella sisältävä.”

1950-luvulla kuluttajain osuustoiminta oli Suomessa jo vakiintunutta. Syväpainotekniikka tarjosi uusia mahdollisuuksia lehden uudistamiseen. Vuonna 1956 lehti muutti perusteellisesti ulkoasuaan ja sisältöään muuttuen aikakauslehden luonteiseksi. Nimi muutettiin ytimekkäämpään muotoon Kuluttaja.

Viimeisin nimenmuutos tapahtui vuonna 1970, jolloin lehdestä tuli ytimekkäästi Me. Myös Ruotsissa osuustoiminnallisen aikakauslehden nimi oli samaa tarkoittava Vi. Uuden nimen alle saattoivat vielä paremmin soveltua muut kuin suoranaiset kuluttajain osuustoimintaan ja kuluttaja-asioihin liittyvät aiheet. Lehden profiilia nostettiin voimakkaasti: se muuttui neliväriseksi, siirtyi käyttämään korkeatasoisempaa paperia, lisäsi sivumääriä ja tihensi ilmestymiskertoja. Uudistuksiin vaikutti Apu-lehdestä palkattu päätoimittaja Pauli Myllymäki. Hänen aikanaan lehdestä kehkeytyi entistä poliittisemmin kantaa ottava lehti, mikä herätti E-liikkeen parissa kiivasta keskustelua. Vuonna 1976 Me-lehden päätoimittajaksi tuli Olavi Hurri, joka halusi linjata vuoden 1977 lopussa lehden leimallisemmin takaisin E-liikkeen lehdeksi. Hän näki Me-lehden päätehtäväksi: ”toimia 1) jäsenlehtenä 2) kuluttajain lehtenä ja 3) työväenlehtenä. Me-lehdessä tulee olla yleistä, viihteellistä ja ns. arvovapaata aineistoa sekä lehden mielenkiinnon ja luettavuuden takia että lukijan vapaa-ajan, harrastusten ja mieltymysten tueksi.”

Tälläkään linjauksella lehti ei pitkään nauttinut E-liikkeen johtohenkilöiden luottamusta. Seuraava päätoimittaja Seppo Haapanen joutui käynnistämään lehden toimituksessa suunnitteluprosessin, jonka päätehtävänä oli saattaa lehti takaisin E-liikkeen helmaan muun muassa vähentämällä yhteiskuntakriittistä ja poliittista aineistoa. Tässä Haapanen ja häntä seuranneet päätoimittajat onnistuivat Pasi Valteen tekemän Me-lehden sisällönkehitystä vuosina 1976–1987 käsitelleen tutkimuksen mukaan.

Asiakkaiden ostouskollisuus E-osuuskauppaliikkeeseen alkoi hiipua 1980-luvulla. Vaikka heikentyneet alueelliset E-osuuskaupat fuusioituivat valtakunnalliseksi Eka-yhtymäksi, sillä ei onnistuttu tuomaan uusia sitoutuneita jäseniä. Monien suomalaisten vähittäiskauppayritysten tapaan myös Ekan vähittäiskauppayhtiö Tradeka päätti rakentaa ostouskollisuusohjelmansa pelkän kanta-asiakkuuden varaan, jolloin asiakkailta ei enää edellytetty jäsenyyttä. Uusi kanta-asiakasohjelma tarvitsi myös välineen kanta-asiakkaiden lähestymistä varten. Vaikka Me-lehden imagoa rasitti 1970-luvulla hankittu poliittinen leima, se sai lopulta kelvata kanta-asiakaslehdeksi. Vuosina 1993–1995 lehti toimikin sekä jäsenlehtenä että kanta-asiakaslehtenä. Kun uusi YkkösBonus-kanta-asiakasohjelma pääsi vauhtiin, myös Me-lehti sai kymmeniä tuhansia uusia lukijoita. Vuodesta 1996 lehti päätettiin lopulta lähettää lukijoille pelkän kanta-asiakkuuden perusteella, jolloin nähtiin tarpeelliseksi linjata lehteä neutraalimmaksi ja enemmän YkkösBonus-ohjelman hyödyistä kertovaksi. Myös vähittäiskauppabrändien (Siwa, Valintatalo ja Euromarket) tukeminen nousi keskeiseksi sisältöä ohjaavaksi tekijäksi.

Vuosina 1996–2003 Tradeka ja Elanto olivat tiiviissä kaupallisessa yhteistyössä. Tänä aikana Me-lehteä ja Elanto-lehteä tehtiin yhteistyössä. Noin 60 % lehden aineistosta oli yhteistä, mutta kumpikin lehti jatkoi ilmestymistään oman nimisenään. HOK-Elanto-fuusion jälkeen Me-lehden toimitus siirtyi takaisin Tradekaan.

Vuonna 2014 Tradeka Oy:n seuraaja Suomen Lähikauppa luopui YkkösBonus-kanta-asiakasjärjestelmästä ja liittyi mukaan PINS-etuohjelmaan, jolloin Me-lehti siirtyi kertomaan uuden ohjelman hyödyistä. PINS lanseerattiin toukokuussa 2014. Kun Kesko osti Suomen Lähikaupan huhtikuussa 2016, Me-lehti päätettiin lakkauttaa. Viimeinen numero ilmestyi 8. kesäkuuta 2016.