Mayenne (joki)

Mayenne Le Lion-d'Angers'n ja Grez-Neuvillen välillä.

Mayenne on 202,61 kilometrin pituinen.[1] Se alkaa Mont des Avaloirsin huipulta, nimellä la Noë Foumagère tunnetulta paikalta Lalacellen kunnassa Ornen departementissa noin 15 kilometriä Alençonista länteen. Tavallisesti, myös Ranskan kansallisen vesitietohallinnon (ransk. Service d'administration nationale des données et référentiels sur l'eau, Sandre) mukaan, sen katsotaan päättyvän Angersin pohjoispuolella, missä se yhtyy Sarthen kanssa Maine-joeksi, joka on Loiren sivujoki. Toisten käsityksen mukaan joen nimi vaihtuu jo Chàteau-Gontier'n kohdalla Maineksi, mihin viittaa myös sen varrella olevan Montreuil-sur-Mainen nimi.[2] Angersin eteläpuolellakin nimi Mayenne esiintyy toisinaan 1800-luvulla painetuissa kartoissa.

Mayennen (alavasemmalla) ja Sarthen yhtymäkohta Angersin pohjoispuolella, jossa ne yhtyvät Maine-joeksi.

Lähdettyään Mont des Avaloirsilta 344 metrin korkeudesta Mayenne virtaa ensin länteen Sept-Forgesiin kanssa ja kääntyy sitten pohjois-etelä-suuntaiseksi. Se saapuu Maine-et-Loiren departementtiin lähellä La Jaille-Yvonia ja saa suuren sivujoen, Oudonin, hieman Lions-d'Angersin jälkeen. Cantenay-Épinard]]in jälkeen Mayennestä erkanee sivuhaara, Vieille Maine, joka laskee Sartheen, johon vähän ylempänä liittyy myös sen suurin sivujoki Loir. Myös varsinainen Mayenne yhtyy Angersin pohjoispuolella Sartheen, ja Mayennen, Vielle Mainen ja Sarthen välin jää saari, Île Saint-Aubin. Mayennen ja Sarthen yhtymäkohdasta eteenpäin joen nimenä on Maine mikä nimi itse asiassa on Mayennen paikallinen ääntämistapa. Maine jatkuu Angersin[2] ja Bouchemainen kautta Pointeen, jossa se jatkuu Loireen.

Évièren ja Pierre Bécherellen välinen osuus jokea kuului aikoinaan Saint-Laudin kollegiaalikirkon maihin, ja tällä yhteisöllä oli oikeus periä joella liikkuvilta aluksilta maksuja. Joka vuosi tämä yhteisö osallistui myös quintanaan linnan alapuolella.

Departementit ja tärkeimmät kaupungit

Mayenne sekä Neuillen kirkko ja satama Grezilltä nähtyinä

Mayennen ylittävä 1900-luvun alussa rakennettu Viaduc du Laval.

Mayenne kulkee seuraavien departementtien ja muun muassa seuraavien kaupunkien kautta:

• Orne
• Mayenne: Mayenne, Laval, Château-Gontier.
• Maine-et-Loire : Chenillé-Changé, Chambellay, Montreuil-sur-Maine, Le Lion-d'Angers, Grez-Neuville, Montreuil-Juigné ja Cantenay-Épinard sekä Angers, jossa Mayenne ja Sarthe kohtaavat.

Mayennen tärkeimmät sivujoet ja sivujokien sivujoet yläjuoksulta alajuoksulle lueteltuina ovat:

• Doucelle 9,4 km),
• Aisne (27,3 km),
• Gourbe (24,4 km),
  • Maure (12 km),
• Vée (23,7 km),
• Varenne (59,9 km),
  • Halouze (14,7 km),
  • Andainette (12,6 km),
  • Égrenne (36,7 km),
    • Sonce (16,8 km),
• Colmont (50,4 km),
• Aron (36 km),
• Anxure (15,4 km)
• Ernée (65,3 km),
• Quartier (20 km),
• Jouanne (58,2 km),
• Vicoin (46,7 km),
• Ouette (35 km),
• Béron (20,6 km),
• Oudon (103,3 km),
  • le Chéran (30,2 km)
  • Usure (24,7 km)
  • Verzée (52m1 km)
    • Argos (30,2 km),

Mayenne Saint-Calais-du-Désertin kohdalla.

Liikuntarajoitteisille järjestetty kalastuspaikka Mayennen varrella

Kalastajia Mayenne-joella lähellä Le Lion-d'Angersia.

Mayennen eteläosa Angersin ja Château-Gontier'n välillä on luonnostaankin ollut purjehduskelpoinen, mutta aikojen kuluessa jokea on kanavoitu sen purjehduskelpoisuuden parantamiseksi entisestään. Kanavointi aloitettiin kuningas Frans I:n vuosina 1536 ja 1537 antamien määräysten mukaisesti rakentamalla sulkuallas Chàteau-Gontier'n ja Lavalin välille. Tämä helpotti paikallisten tuotteiden kuten raudan ja pellavakuitujen kuljetusta jokea pitkin Loirelle sekä viinin kuljetusta päinvastaiseen suuntaan. Joen pohjoisosa Mayennen kaupungin ja Lavalin välillä kanavoitiin vuosina 1847–1863 rakentamalla 20 patoa sekä eräillä osuuksilla rakentamalla kanava joen viereen. Vuonna 1863 joen uoman syventämistöitä jatkettiin Mayennen kaupungin pohjoispuolella, jossa ennestään oli ollut niin sanottu Saint-Léonardin kahlaamo. Vuosina 1853–1878 kanavointi saatettiin loppuun uusimalla kaikki Lavalin eteläpuolella sijainneet sulkupadot. Samaan aikaan kanavoitiin kaksi Mayennen sivujokeakin, nimittäin Oudon, joka on purjehduskelpoinen Segréhen saakka, sekä Sarthe Le Mansiin saakka. Mayennellä 1800-luvulla kulkeneet laivat saattoivat kantaa jopa 130 tonnia tavaraa, pääasiassa rakennusmateriaaleja kuten kiveä ja puuta sekä L'Huisserien kaivoksista saatua antrasiittia, viljaa, hedelmiä ja vihanneksia. Höyrylaivat kulkivat jokea pitkin Chàteau-Gontier'n ja Angers'n välisellä osuudella. Joen purjehduskelpoinen osuus on nykyisin 122 kilometrin pituinen. Aikaisemmin sitä pidettiin purjehduskelpoisena Brivesin myllylle saakka, mutta vuonna 1957 myllyn ja Mayennen kaupungin välinen 2,4 kilometrin pituinen osuus luokiteltiin purjehduskelvottomaksi. 1900-luvun loppupuolella kaupallinen liikenne joella kuitenkin väheni, kun taas sen virkistyskäyttö kasvoi.

Vuonna 1783 esitettiin suunnitelmat Vilainen tekemisestä purjehduskelpoiseksi Vitréstä Rennesiin saakka Vilainen ja Mayennen välisen kanavan rakentamiseksi, mutta näitä ei koskaan totutettu.

Joen pitämiseksi jatkuvasti purjehduskelpoisena suoritetaan Mayennen departementin antaman määräyksen mukaisesti joka kolmas vuosi kunnostustyöt, joiden yhteydessä sulkuportit avataan joen pinnan alentamiseksi noin kahden kuukauden ajaksi. Tämä tehdään yleensä syksyisin, jotta siitä matkailulle aiheutuva haitta jäisi vähäiseksi. Laivat, jotka tavallisesti seisovat Mayennelle, siirretään töiden ajaksi Sarthelle, jossa vastaavat työt suoritetaan aina seuraavana vuonna.

Mayennen kaupungin ja Sarthen yhtymäkohdan välillä on 45 sulkua. Ne ovat Becqueyn mallin mukaisesti 30 metriä pitkiä ja 5,2 metriä leveitä. Sulkujen vapaa kulkukorkeus on 3,5 metriä paitsi Lavalissa, jossa Pont de l'Europe on rakennettu liian matalaksi jättäen vapaaksi kulkukorkeudeksi vain 2,7 metriä.

Vaikka Mayennen valuma-alue on melko runsassateista, joen virtaama vaihtelee varsin suuresti, koska alueen kallioperä on suurelta osin vettä läpäisemätöntä hiekkakiveä, graniittia ja liuskeita. Niinpä vaikka joen keskivirtaama Oudonin yhtymäkohdassa on 39 m³/s, alimmillaan se saattaa olla 4 m³/s ja enimmillään tulvien aikana Lavalin kohdalla 200 m³/s ja Chambellayn kohdalla jopa 800 m³/s.

1960-luvulta lähtien Mayennen varrelle rakennettiin 24 pientä vesivoimalaa, joista Électricité de France (EDF) rakennutti 16. EDF rakennutti voimalat vuosina 1959–1965 pitkälti koemielessä, sillä saman kaltaisia voimaloita suunniteltiin muihinkin jokiin, mutta niitä ei koskaan rakennettu. Putouskorkeudet voimaloissa ovat 1,50 ja 2,76 metrin välillä, minkä vuoksi ne luokitellaan vesiputouksina hyvin heikoiksi. Voimaloiden toimintaan virtaaman epäsäännölliset vaihtelut vaikuttavat vain vähän. Ne ovat toiminnassa, kun joen virtaama on vähintään 12 kuutiometriä sekunnissa, kuten normaaleina vuosina on marraskuun alusta huhtikuun loppuun.[5]

Vuonna 1972 Mayennen departementin hallinto päätti rakentaa Saint-Fraimbault-de-Prières'n kuntaan padon. Tarkoituksena oli tasoittaa Mayennen virtaamaa, jotta siitä saataisiin riittävästi juomavettä niinäkin aikoina vuodesta, jolloin sen virtaama luonnostaan on pienimmillään. Mutta tämänkin padon yhtyteen EDF rakennutti myös pienen vesivoimalan, jonka tuottaa vuodessa 4,5 miljoonaa kilowattituntia sähköenergiaa.

• Île de Sainte-Apollonie, Entrammesissa
• Île de Montgiroux, Martigné-sur-Mayennessa
• Île du Moulin Oger, Montflours'ssa
• Île de la Roche, Loigné-sur-Mayennessa

Mayennen nimi johtuu mahdollisesti kelttiläisestä sanasta *mad ("hyökätä", "levittäytyä") tai toisen selityksen mukaan latinan sanasta madere ("olla kastunut", "kastella läpimäräksi"), johon olisi liitetty galliankielinen pääte uenna. Täten nimi merkitsisi "tulvivaa vettä" ja viittaisii siihen, että Loiren vedet leviävät tulva-aikoina myös Mayennen uomaan.[9]. Nimessä oleva vokaali kuitenkin todennäköisesti on muuttunut latinan "keskellä" tai "välissä" olevaa tarkoittavan etuliitteen med- vaikutuksesta, sillä Mayenne on Vilaine- ja Sarthe-jokien välissä. Tämä hydronyymi tavataan myös Meyne-joen nimessä, joka sijaitsee Eyguesin ja Sorgue-jokien välissä Vauclusen departementissa.[10].

Saman nimen muunnelmiin kuuluu myös joen nimi Maine, ja aikaisemmin Mayenneä ja Mainea pidettiinkin saman joen eri osina. Eräissä yhteyksissä myös Mayennestä käytetäänkin nimeä Maine. Niinpä en lähteillä on Maine-niminen kylä, monissa joen varren kaupungeissa on Val-de-Maine -niminen kaupunginosa ja Rue du Val-Maine -niminen kaupunginosa. Lisäksi sen alajuoksun ympärillä olevan departementin nimi on Maine-et-Loire, vaikka alun perin se oli Mayenne-et-Loire.