Klassisen mayakulttuurin romahdus

  Klassisen mayakulttuurin romahduksella tarkoitetaan mayaintiaanien rakentamien kaupunkien tyhjenemistä ja korkeakulttuurin yleistä heikkenemistä vuosina 750–950 jaa.

Mayaintiaanit loivat kukoistavan, kilpailevista kaupunkivaltioista koostuvan sivilisaation, jota johti uskonnollisia uhrirituaaleja harjoittava ylimystö. Klassinen mayakulttuuri vallitsi Meksikon eteläosassa ja Guatemalassa noin 250–900 jaa. Sen aikoina väkiluku kasvoi huimasti maya-alueella. Syntyi monia yhä suurenevia Tikalin ja Calakmulin kaltaisia asutuskeskuksia. Suunnilleen 750–950 jaa. klassisen kauden lopuilla monet mayakaupungit tyhjenivät. 20-vuosipylväitä ei enää pystytetty, ja uusia temppeleitä ja palatseja ei rakennettu. Syistä on kiistelty, monesti puhutaan kuivuudesta ja sodista[1].

Luhistuminen

Mayojen klassisen kauden loppuvaihetta 790–890 jaa. sanotaan pääteklassiseksi ajaksi.[2] Mayoilla oli tapana pystyttää kalenterikivi 20 vuoden välein. Vuonna 790 kalenterikiviä pystytettiin Peténissä enemmän kuin koskaan aiemmin, yhteensä 19. Mutta 800-luvulla monien kalenterikivien pystytys lakkasi keskimmäisellä maya-alueella. Vuonna 810 jaa pystytettiin enää 13, ja 830 jaa. pystytettiin vain kolme kalenterikiveä. Nykyään näkyvä Tikal rakennettiin 700–830, mutta 830–900 siellä tehtiin vain pieniä rakennustöitä, mikä viittaa siihen, että paikka olisi suureksi osaksi hylätty, ja siellä asui vain pieni jäännösväestö. Roskia ei siivottu, ja katot romahtelivat ilman että niitä korjattiin. Viimeinen mayojen pitkän ajanlaskun päiväys oli Toninasta vuodelta 909. Mutta keskisen maya-alueen autioituessa Jukatanin rakentaminen kiihtyi ja muun muassa meksikolaisvaikutteista Puuc-tyyliä edustavasta Uxmalista tuli merkittävä keskus 800–1000 jaa. [2]

Mayojen asuinalueen väestöntiheys oli 700-luvulla hyvin korkea, 600–1 000 asukasta neliökilometriä kohti, ja sydänmailla Peténissä se oli 2 900–4 200 neliökilometrillä. On arvioitu että mayoja oli 10–15 miljoonaa, ja että jopa 90–95 % olisi kuollut vuoteen 950 mennessä.[1]

Kuivuus

Kuivuus lienee järkevin selittäjä niin monen keskuksen tuholle.[3] Se tuli monena aaltona eri aikoina ja eri alueille.

Monet tutkijat uskovat noin vuosina 750–875 vallinneen suuren kuivuuden aiheuttaneen ainakin osaltaan mayasivilisaation tuhon.[4] Kuivuus pudotti sademääriä vain 25–40 %, mutta tämän jälkeen maasta haihtui enemmän vettä kuin sinne satoi[5]. Niinpä vesi ei riittänyt viljelykseen niillä alueilla, joilla ei ollut jokia, järviä tai lähteitä. Tällöin kuivuus saattoi tuhota sadon ja aiheuttaa nälänhädän.

Kuivuus on voinut muuttaa maaperän monilla alueilla viljelykseen kelpaamattomaksi. Mayojen klassisella ydinalueella Peténissä kasvaa niin sanottua kausisademetsää, jota luonnehtii märkä ja kuiva vuodenaika. Pinnan vesi ehtii kuivua jokavuotisena kuivana vuodenaikana, ja kasvillisuus vaati säännöllisiä vuosittaisia sateita. Maa kuivuu monin paikoin muun muassa siksi, että vesi imeytyy huokoiseen kalkkikiviperuskallioon. Pohjavesi, järvet ja joet puuttuvat laajoilta alueilta. Kuivuutta on pidetty myös mahdollisena muiden syiden laukaisijana. Se on voinut yhdessä viljelyn kanssa edistää maaperän kulumista viljelykelvottomaksi. Eräiden laskelmien mukaan metsien hakkuut olisivat pahentaneet kuivuutta huomattavasti.[6] Kuivuuden eriasteinen vakavuus ja pohjaveden vaihteleva saatavuus eri alueilla selittää myös, miksi monia mayakeskuksia ja väestöä säilyi hengissä.

Edeltävä kosteushistoria

Maya-alueella oli ollut kosteaa 5500–500 eaa. Ennen esiklassista kautta 475–250 eaa. oli kuivaa.[7] Esiklassisen mayakulttuurin ajalla 250 eaa. alkaen oli kosteaa, mutta ilmasto kuivui taas ajaksi 125–250 jaa. Jo noin 125 eaa. alkaen oli taas melko kuivaa vuoteen 250 jaa.[8] Paha kuivuus vallitsi varsinkin 130–180 jaa Guatemalasta tehtyjen mittausten mukaan.[9] Tämä kuivuus lienee romahduttanut esiklassisen mayakulttuurin ja El Miradorin n. 150.[9][10] Kuivuus palasi hetkeksi 600 jaa, jolloin esimerkiksi Tikalissa ei pystytetty monumentteja johonkin aikaan koska sen naapurit olivat vallanneet sen alueet.[11] Seutu kuivui huomattavasti 585 jaa.

Paha kuivuus 760–1050

Erittäin paha kuivuus vallitsi 760 jaa alkaen, ja se muuttui ankaraksi 800 jaa.[12]. Kuivuutta jatkui noin vuoteen 1025 asti.[9] Kuivuus tuli monena piikkinä noin 760, 810, 860, 910, 960, 986 ja 1050 jaa. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että monissa mayakeskuksissa viimeiset päivämäärät olivat kolmessa ryhmässä vuosien 810, 860 ja 910 jaa tienoilla.[13]

Kolmesta yhdeksään vuoden mittaiset kuivuusjaksot toistuivat vuosina 760–910[14] noin 40–47 vuoden jaksoissa,[15] ja niiden vakavuus riippui yleisemmästä kehityksestä. Suurempi kuivuuden vaihtelujakso oli 208 vuotta, jonka arvellaan liittyvän auringossa tapahtuviin jaksoittaisiin muutoksiin.[16][17]

Kaksi kuivaa vuotta oli noin 760 jaa. Huomattava kuivuminen alkoi 800 jaa. Kuiva vuosikymmen oli 810–820 ja kuusi hyvin kuivaa vuotta 860 ja varsinkin vuosi 862. Seutu kuivui huomattavasti myös 986, 910 jaa.[18] ja 1051 jaa.[19][20] [21][22]

Kuivuminen alueittain

Monien kaupunkien kalenterikivien pystytykset lakkasivat 790–830, nimenomaan vuoden 810 jälkeen tulivat huonot ajat.

Vuoden 810 romahdus vei Palenquen ja Yaxchilanin, 860 kuivuus Caracolin ja Copanin sekä 890–910 luhistuivat Tikal, Uaxactùn ja monet muut suuret keskukset[23]. Viimeiset säilyneet Peténin mayojen piirtokirjoitukset ovat vuodelta 909. Esimerkiksi Tikalia ei enää rakennettu vuoden 830 jälkeen, tehtiin vain pieniä korjaustöitä vuoteen 900 asti. Muiden alueiden romahtaessa selvinnyt Puucin aluekin luhistui noin 950–1000[10].

Kuivuminen eteni alueittain ensin läntiseen Jukataniin, sitten itäiseen ja lopulta Jukatanin pohjoisosiin. Palenquen–Calakmulin–Aguatecan seutu tyhjeni 760–810, itäinen Copanin–Caracolin seutu 811–860 ja pohjoisesta keskiseen Jukataniin ulottuva Tikalin–Uxmalin–Chichen Itzan seutu 861–910.[24]

Maya-alueella tapahtui eroosiota. Noin 650 jaa Copanin seudun mäkiä alettiin asuttaa, mutta ne hylättiin n 750 eroosion takia. Eroosio johtui hakkuista. Mäkien multa valui laaksoon ja vaikeutti maanviljelyä sielläkin 700-luvulla peittäen laakson lietteellä[25]. Copanin eliitin ja rahvaan terveys heikkenikin 650–850 jaa[26].

Copanissa asui 700–850 25000 ihmistä ja lähistöllä 20 000. Väestö kasvoi nopeasti, sen kaksinkertaistumisaika oli 80–100 vuotta. Mutta suunnilleen vuonna 850 kaupunkiytimen väestö putosi puoleen entisestä, ja maaseutuväestö kasvoi 10%. Vuoden 1150 jälkeen Copanin laaksossa asui enää 20 000–50 000 asukasta[27].

Romahduksen vaikutukset

Romahdus vei vuoden 800 jaa jälkeen noin 90–99 % mayaväestöstä varsinkin etelästä, missä oli tihein asutus.[10] Petenin keskustan maya-alueella saattoi enimmillään asua 3–14 miljoonaa ihmistä, mutta espanjalaisten saapuessa heitä oli vain 30 000[28]. Mutta Copanissa oli 950 jaa edelleen 15 000 ihmistä, kun väestöä oli 27 000 vuosina 750–900 jaa. Kuninkaita tai aatelisia ei juuri ollut jäljellä.[11] Copanin kuninkaanpalatsi paloi 850 jaa, kun sen kuningas oli poissa jo 822 jaa.[26] Ylellisyystavarat viittaavat siihen, että aatelisia olisi elänyt Copanissa vielä 975 jaa.[26]

Maya-alueilla tiedetään myös käydyn laajoja sotia ja valloitetut kaupungit koettivat itsenäistyä kapinoiden. Tämä voi selittää ainakin joidenkin keskusten tuhon.[29]

Sodat

Mayasivilisaation sanotaan monesti romahtaneen sotien takia. Varsinkin Petexbatunin alueella sodittiin lisääntyvässä määrin klassisen kauden lähetessä loppuaan.

Suuret keskukset Tikal ja Calakmul sotivat 562–695 ankarasti[14] ja vetivät mukaansa muita keskuksia. Muun muassa Dos Pilas oli Calakmulin puolella vuodesta 658.

Arkeologi Arthur Demarestin tutkimuksista tiedetään, että maya-alueen ytimessä niin sanotulla Petexbatúnin alueella käytiin hieman ennen sivilisaation romahtamista sotien sarja, joka kaatoi muun muassa Dos Pilasin 761 ja Aguatecan, ja monia muita kaupunkeja. Vasallikuningas ryösti Dos Pilasin. Dos Pilasista on löydetty nopeasti kyhättyjä puolustusrakennelmia pyhältä temppelialueelta. Pian tämän jälkeen jatkuva sotiminen luhisti järjestyneen yhteiskunnan alueella. Noin vuonna 800 jaa. Cancuenissa rakennettiin ennen kaupungin tuhoa temppelialueelle suojamuureja.[30]. Tämän kaupungin valloittajat surmasivat valtaamansa kaupungin ylimystön[31].

Sodasta tuli kaiken tuhoavaa. Sotajoukot sytyttivät tuleen peltoja ja asumuksia, ja viljelijät siirtyivät kaupunkien lähelle. [1]

Sodat muuttuivat klassisen kauden alkupuoliskolla vakaviksi valloitussodiksi. Niitä lisäsi joidenkin mukaan ryöstösaalista haluavan ylimystön määrän kasvu[32]. Se mikä tapahtui Petexbatunissa, toistui koko Peténissä. Suuret kaupungit tuhoutuivat sodissa, ja jäljelle jääneet pienet kylät rappeutuivat. Sodat lisääntyivät joillakin maya-alueilla niin sanottujen Putúnin mayojen levittäytyessä.

Kapinat

Mayojen temppelirakentaminen saavutti huippunsa 730–790. Ehkä työverona suoritettu rakentaminen rasitti yhä enemmän kansaa, joka lopulta nousi kapinaan. Tätä ovat voineet edesauttaa kuivuudet. Tähän voivat viitata temppelien ja valtaistuinten polttamiset, jotka voivat olla myös sodan merkki.lähde?

Kompleksisuuden aleneva rajahyöty

Yhdysvaltalainen antropologi Joseph Tainter analysoi mayojen korkeakulttuurin tuhoa teoksessaan Kuinka yhteiskunnat romahtavat. Yleiseen kompleksisten yhteiskuntien romahdusta käsittelevään teoriaansa nojaten hän ei pidä kuivuutta, maaperän köyhtymistä tai sotia sinänsä kulttuurin romahduksen syynä, vaikka ne näennäisesti sen aiheuttivatkin. Tainter väittää arkeologisten todisteiden osoittavan, että mayat olisivat edelleen teknisesti kyenneet nostamaan satojaan viljelyn intensiteettiä kohottamalla ja siten vastaamaan ympäristöongelmien ja sotien haasteisiin. Hän katsoo romahduksen olleen seurausta kompleksisuuteen suunnattujen investointien alenevasta rajahyödystä, minkä seurauksena uusien investointien lisähyöty ei enää kattanut kustannuksia. Tällöin yhteiskunta heikentyi ja altistui romahdukselle.[33]

Mayojen klassisen sivilisaation tuhoutumisteorioita

Teorioita, joilla on koetettu selittää mayasivilisaation tai yksittäisten kaupunkien rakentamisen loppuminen.

  • Ihmiseen liittyviä
    • Kaupunkivaltioiden keskinäiset, yhä tuhoisammat sodat
    • Maataviljelevien talonpoikien kapina
    • Paikallisten mahtimiesten kapinat kaupunkivaltion sisällä
    • Sisällissodat esimerkiksi vallanperimyksestä tai ylimystön eri ryhmien välillä
    • Vieraat valloittajat
    • Kauppareittien romahdus
  • Ympäristöön liittyviä
    • Kuivuus joka oli normaalia vakavampi
    • Luonnonkatastrofit
      • Hurrikaani
      • Maanjäristys
    • Sairaudet ja loiset
      • Ihmisiä tappavat
    • Viljasatoa pilaavat
    • Viljely-ympäristöjen ja metsien ekologinen tuho

Lähteet
  1. Maya Culture Collapse: Current Theory authenticmaya.com. Arkistoitu 24.5.2011. (englanniksi)
  2. Terminal Classic Period A.D. 790 – 900 A.D. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Romahdus, Jared Diamond, Terra Cognita, s. 185–189, s. 191
  4. Hodell, David: DROUGHT AND THE COLLAPSE OF CLASSIC MAYA CIVILIZATION (PDF) ipcc-wg1.ucar.edu. Arkistoitu 6.9.2006. (englanniksi)
  5. Vähäinen sademäärän lasku tuhosi mayakulttuurin Yle Uutiset Kulttuurit 24.2.2012, AFP, YLE Uutiset
  6. Tieteen kuvalehti 6/2010, s. 25
  7. Pitkä kesä, Brian Fagan, 2008, s. 367
  8. Fagan 2008 s. 367-
  9. Fagan 2008: 367.
  10. Diamond 2005, s. 189
  11. Diamond 2005, s. 188
  12. Romahdus, Jared Diamond, Terra Cognita, s. 191
  13. Diamond 2005, s. 192
  14. http://www.royalsoced.org.uk/events/reports/2006-2007/maya_civilisation.pdf%5Bvanhentunut+linkki%5D
  15. Fagan 2008, s. 396
  16. Collapse of the Maya Civilization (PDF) San Diego Museum of Man. Arkistoitu 21.2.2007. (englanniksi)
  17. David A. Hodell, Mark Brenner, Jason H. Curtis, Thomas Guilderson: Solar Forcing of Drought Frequency in the Maya Lowlands (PDF) seas.harvard.edu. Arkistoitu 21.11.2007. (englanniksi)
  18. Fagan 2005, s. 369
  19. Tieteen kuvalehti 6/2010, s. 25
  20. Recent Periods of Abrupt Climate Change ncdc.noaa.gov. (englanniksi)
  21. Hodell, D.A., Curtis, J.H., and Brenner, M.: Possible Role of Climate in the Collapse of the Classic Maya Civilization ncdc.noaa.gov. (englanniksi)
  22. Elizabeth K. Fitch: Rapid Climate Change and the Collapse of the Maya Civilization emporia.edu. 2006. Arkistoitu 19.12.2007. (englanniksi)
  23. Fagan 2008, s. 370
  24. Gerard H. Haug: Does climate Make History (PDF) gfz-potsdam.de. Arkistoitu 19.2.2005. (englanniksi)
  25. Diamond 2005. s. 187
  26. Diamond 2005, s. 187
  27. M Fagan, muinaisen maailman suuret salaisuudet, 2008, isbn 951-1-18138-6, s. 284–285
  28. Diamond 2005, s. 195
  29. Diamond 2005, s. 190
  30. http://www.didrichsenmuseum.fi/maya2005/tuho.html%5Bvanhentunut+linkki%5D
  31. A 'strange and fascinating' find Dan Vergano ,11/17/2005, Usa Today
  32. Jyrki K. Talvitie: Mayojen tuho. Ekokatastrofiko? jkttietoteos.fi. (englanniksi)
  33. Tainter, Joseph A.: Kuinka yhteiskunnat romahtavat, s. 177–200. Helsinki: Oppian, 2021. ISBN 978-951-877-673-7.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.