Mayojen korkeakulttuuri

• Tikal
• Palenque
• Yaxchilán
• El Mirador
• Uaxactún
• Piedras Negras
• Dos Pilas
• Caracol
• Calakmul
• Tayasal
• Bonampak
• Nakbe
• Lamanai
• Toniná
• Pomoná
• Nim Li Punit

Eteläinen asuma-alue vihreällä tärkempine kaupunkeineen.

• Copán
• Kaminaljuyú
• Quiriguá

• Dzibilchaltún
• Uxmal
• Chichén Itzá
• Edzná
• Mayapán
• Tulum
• Cobá

"Kaiverrusten temppeli" Palenquessa.

Pääartikkeli: Mayojen arkkitehtuuri

Mayojen arkkitehtuuri tunnetaan parhaiten korkeista pyramiditemppeleistä ja koristeellisista palatseista, joita mayakeskuksiin rakennettiin pohjoisesta El Tajínista eteläiseen Copániin. Mayojen arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä ovat monitasoiset korokkeet, jättimäiset porraspyramidit, olkakivetyt katot, monumentaaliset portaikot sekä koristeelliset ulkopuolet, joiden veistoksissa ja muotolistoissa oli kirjoitusta, geometrisiä muotoja ja uskonnollista ikonografiaa kuten käärmenaamioita.[8]

Mayojen taiteen jokainen piirto, symboli ja aihe merkitsi aina jotakin, eivätkä mayat luoneet abstraktia taidetta tai taidetta vain taiteen vuoksi. Taiteessaan mayat kuvasivat usein maallisia hallitsijoita ja ylimyksiä sekä jumaltekoja ja manalakuvia. Hallitsijat kuvattiin sivulta kauniina pidetyn luisun otsan korostamiseksi. Pikkuesineitä mayat valmistivat jadesta, kotilonkuorista ja piikivestä. Kultaa käytettiin vähän, sillä se oli harvinaista. Maalatuissa keramiikkaesineissään mayat kuvasivat usein kulkueita, tansseja ja rituaaleja, ja joskus myös jumalia, etenkin manalan valtiaita. Kaiverruksissa ja keramiikkaesineissä oli usein taiteilijan signeeraus. Moni taiteilija kuului kuninkaalliseen sukuun.[9]

Mayojen rakennusten sisätilat ja luultavasti ulkoseinätkin olivat värikkäiden seinämaalausten koristelemia. Kostea ilmasto on kuitenkin aikojen kuluessa tuhonnut lähes kaikki maalaukset. Hallitsijoille ja ylimyksille mayat pystyttivät steeloja, jotka olivat yleensä metrin, mutta joskus kymmenenkin metrin korkuisia. Steeloihin kirjoitettiin usein hallitsijan elämän tärkeimpiä päivämääriä.[10]

Pääartikkelit: Mayojen kirjoitusjärjestelmä ja Mayojen numerot

Steelaan kaiverrettua mayakirjoitusta

Mayojen hieroglyfikirjoitus oli kirjoituksena aikanaan Uuden maailman kehittynein.[11] Kirjoitus koostui tyylitellyistä kuvista, "hieroglyfeistä", jotka tarkoittivat sanoja ja tavuja.[12] Vaikka merkkejä oli 800, ehkä vain 200–300:aa käytettiin yhtä aikaa samalla alueella.[12] Mayakirjoitus oli erillisinä merkkeinä, glyyfeinä kaksoissarakkeina ja sitä luettiin vasemmalta oikealle, ylhäältä alas.[11] Tyypillisessä yhdessä mayaglyyfissä oli pääglyyfi, jota täydensivät liitteet eli affiksit.[13]

Mayojen numeroissa oli paikkajärjestelmä kuten meilläkin. Heidän lukujärjestelmänsä pohjana oli luku 20.[14] Mayat alkoivat jo vuonna 350 jaa. käyttää nollaa, jonka merkki oli simpukankuorikotilo.[15]

Vanhimmat mayakirjoitukset tunnetaan 300-luvulta eaa.[16] Uusimmat ovat peräisin 1500-luvulta tai jopa 1600-luvulta. Suurin osa teksteistä on kirjoitettu mayojen klassisella kaudella noin 250–900 jaa.[17]

Mayat kirjoittivat tekstejään etenkin keramiikkaesineisiin, kivimonumentteihin, kuten steeloihin, ja kivisiin ovenkamanoihin sekä myös esimerkiksi koodekseihin, puisiin ovenkamanoihin, stukkofasadeihin, rakennusten sisäseiniin, luolien seinämiin, simpukankuoriin, ihmisten ja eläinten luihin, jadeiittiin, obsidiaaniin ja tiileen.[17]

Suurin osa säilyneistä mayakirjoituksista on kivipilareihin eli steeloihin tehtyjä kaiverruksia, jotka kertovat kuninkaiden ja ylimysten sankarillisista teoista.[18] Julkisiin monumentteihin kaiverretut tekstit kertoivat lähinnä suuren yleisön nähtäviksi tarkoitetuista historiallisista tapahtumista. Rajoitetuimmissa paikoissa tekstien sisältö koostuu vähemmän julkisista tapahtumista. Pienissä teksteissä, kuten taide-esineissä, luissa ja koruissa, tekstit kertovat usein vain esineen omistajan tai valmistajan sekä esineen itsensä nimen. Keramiikkaesineissä tekstit vaihtelevat yksinkertaisista lauseista ja omistajan nimistä dynastisiin luetteloihin ja monipolvisiin lauseisiin.[19]

Yksityiskohta Dresdenin koodeksista

Mayat kirjasivat historiaansa ja tiedettään myös lukuisiin kirjoihin. Näiden koodeksien sivut tehtiin puun kuoresta ja savilaastista.[18] Mayakoodeksit ovat haitarimaisesti taiteltuja, runsaan metrin pituisia paperisuikaleita. Jotkin koodekseista ovat vain osia pidemmistä alkuteoksista. Koodeksit koostuvat kuvista, hieroglyfeistä, numeroista ja kalenterimerkinnöistä. Kirjat sisälsivät taulukoita, joiden avulla mayat ajoittivat rituaalejaan ja maanviljelystoimiaan sekä seurasivat tähtitaivaan kiertoa. Niiden avulla mayat säätelivät myös matkustamista, metsästystä ja uhraamista.[20]

Koodekseja on säilynyt vain neljä. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat ehkä satoja koodekseja. Polttamisessa mukana ollut Jukatanin alueen piispa Diego de Landa kirjoitti 1500-luvulla, että hänen näkökulmastaan nuo kirjat sisälsivät vain ”taikauskoa ja paholaisen valheita”. Säilyneistä koodekseista Dresdenin, Madridin ja Pariisin koodeksit kuuluivat niiden joukkoon, joita espanjalaiset lähettivät tai veivät kotimaahansa. Neljännen säilyneen koodeksin, Grolierin koodeksin, alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa.[21] Sen on arveltu olevan väärennös, mutta useimmat tutkijat pitävät sitä aitona.[22] Koodeksien ikää on vaikea määritellä, mutta useimmat tutkijat pitävät Dresdenin koodeksia vanhimpana.[23]

Mayojen kansalliseepos on Popol Vuh, 1550-luvulla K'iche-mayajohtajien kertomuksista koottu eepos, jossa on kuvattu mayojen historiaa ja mytologiaa. Ensimmäisessä osassa kerrotaan maailman luomisesta, toisessa myyttisten sankarikaksosten Hunahpun ja Ixbalanquen teoista ja kolmannessa kiche-dynastian synnystä.[24]

Mayojen maissinjumala.

Mayojen mytologia selitti maailman ja ensimmäisten ihmisten synnyn. Tärkeässä osassa mayojen myyteissä ovat sankarikaksoset Hunahpu ja Ixbalanque, joiden seikkailuista kerrotaan monissa tarinoissa ja kuvissa kuten Popol Vuhissa. Mayojen myyttejä on tallennettu paperille ja mayojen kivimonumentteihin.[25]

Mayojen luomistarussa kerrotaan alkumerestä ja taivaasta. Taivaanjumalat tapasivat merenjumalat ja loivat itselleen palvojat ja näille asuinpaikan. Ensin luotiin eläimet, ja sen jälkeen monen yrityksen jälkeen ihmiset maissinjyvistä. Luomispäivämääräksi kirjoituksissa on annettu 13. elokuuta 3114 eaa. Mayojen jumalat asustivat Maan yllä taivaassa, ja Maan alapuolella oli pelottava manala Xibalba. Taivas oli joidenkin lähteiden mukaan 13-kerroksinen ja manala 9-kerroksinen. Maailmankaikkeuden ytimessä kasvoi maailmanpuu, ja maan kulmissa taivasta kannattelevat puut. Kilpikonnalla oli tärkeä osa luomiskertomuksissa, sillä esimerkiksi joissain kertomuksissa se kannatteli Maata selässään.[26] Mayat kunnioittivat jaguaaria suuresti – se yhdistettiin aurinkoon ja jumaliin, ja sillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia.[27]

Mayoilla oli useita jumalia, eri alueilla omiansa. Mayat pitivät myös hallitsijoitaan jumalina, mitä käsitystä vahvistettiin veristen uhriseremonioiden ja monumentaalirakentamisen avulla. Mayahallitsija oli maailman keskipiste, josta elämän jatkuminen riippui. Tärkempiä jumalia olivat auringon ja maissin jumala Itzamna (päivisin auringonjumala Kinich Ahauna), joka toi kansalle maanviljelyn ja keksi kirjoitusjärjestelmän ja kalenterin. Mesoamerikassa laajastikin palvottu Quetzalcoatl eli Kukulkan oli yhdistelmä käärmeestä ja linnusta.[28] Mayojen vanhin jumala oli sateen ja ukkosen jumala Chac, joka antoi sadolle tärkeää vettä, mutta saattoi myös tuhota sen. Chac kuvattiin taiteessa yleensä sinisenä ja viiksekkäänä.[29]

Jumaliaan mayat lepyttivät ihmisuhreilla, joita hankittiin sotaretkillä.[30]

Mayat olivat maatalousyhteiskunta, ja 90 prosenttia väestöstä työskenteli maataloudessa. Maatalouden kehitys johti taloudelliseen kasvuun ja mayakulttuurin kukoistukseen, mutta ajan myötä ryöstöviljely, liikakansoitus ja kuivat kaudet romahduttivat yhteiskunnan.[31]

Mayojen elannon perusta oli jo ennen mayoja alkanut maissin viljely, mikä voidaan havaita ihmisten puheissa ja uskonnossa.[32][33] Maissi kylvettiin ja korjattiin tarkkojen kalenterilaskelmien ja uskonnollisten rituaalien säätelemänä. Tämän seurauksena papeilla oli mayayhdyskunnissa hyvin suuri valta, sillä he hallitsivat kirjoitetun kielen ja kykenivät tekemään tähtitieteellisiä laskelmia. Maissi oli hyvin tuottoisaa, ja mayaväestön tarvitsikin tehdä vain 50 päivää vuodesta töitä hankkiakseen vuotuisen kaloritarpeensa. Sen ansiosta heillä oli käytössä runsaasti työvoimaa esimerkiksi suurten monumenttien rakentamiseen.[34]

Maissin lisäksi viljeltiin kurpitsaa, papuja, kaakaopapuja, espanjanpippuria, bataattia, avokadoa ja joitain muita kasveja. Alueen eteläosissa viljellyn kaakaopensaan papuja käytettiin rahana ja nautintoaineena. Mayat viljelivät myös muita kuin syötäviä kasveja, muun muassa puuvillaa ja hamppua.[35]

Alangoilla maa oli melko hedelmällistä. Mayat viljelivät usein korotetuille pelloille välttääkseen tulvat. He myös rakensivat kanavia sekä keräsivät vettä luonnon muovaamiin kaivoihinsa talteen kuivien talvien ja kuumien kesien varalle. He pengersivät viljelmänsä kivillä. Mayat raivasivat metsiä viljelysalaksi. Kahden vuoden viljelyn jälkeen tällaiset pellot jouduttiin kaskeamaan maan lannoittamiseksi, ja ne voitiin viljellä uudelleen 5–7 vuoden jälkeen. Ylemmillä mailla pellon viljelytauko saattoi kestää 15 vuotta. Tuotannon tehostamiseksi mayat viljelivät eri lajeja samalla pellolla.[31]

Mayat metsästivät monenlaisia eläimiä kuten peuroja, pekareja, lintuja, tapiiria ja apinoita.[31]

Mayaväestö asui ja työskenteli maaseudulla, ja kaupunkeja käytettiin lähinnä uskonnollisten seremonioiden ja markkinoiden pitopaikkana. Markkinoilla maanviljelijät kävivät kauppaa ylijäämätuotteistaan, kuten maissista, lihasta, suolasta ja tekstiileistä. Yleisintä oli vaihtokauppa, mutta myös kaakaopapuja käytettiin vaihdon välineenä.[34]

Niillä alueilla, joilla maa ei soveltunut maanviljelyyn, asukkaat kävivät kauppaa muiden kaupunkien kanssa. Kauppatavaroita olivat esimerkiksi orjat, suola, hunaja, metallit, sulat ja simpukankuoret.[31] Orjat saattoivat olla orjiksi syntyneitä, sotavankeja tai rikollisia. Orjat tekivät raskasta ruumiillista työtä ja kantoivat tavaroita, ja joskus heitä uhrattiin jumalille.[34]

Pääartikkeli: Mayojen kalenteri

Mayat pitivät uskonnollisista syistä tarkkaa kirjaa taivaankappaleiden eli taivaanjumaliensa liikkeistä. He oppivat ennustamaan Kuun ja Venuksen vaiheet ja jopa pimennykset. Etenkin Venuksen liikkeet olivat mayoille tärkeät.[36]

Mayoilla oli kolme eri kalenteria. Ensimmäinen (haab) jakaa vuoden 365 päivään ja 18 kuukauteen. Pyhä kalenteri (tzolkin) jakaa ajan 260 päivän jaksoihin ja 20 päivän mittaisiin kuukausiin. Pitkälaskukalenteri alkaa ajanlaskun päivämäärästä 11. elokuuta 3114 eaa. Sen siirtyminen uuteen vaiheeseen 21. joulukuuta 2012 herätti etukäteen kansainvälistä huomiota.[5]

Mayat muokkasivat kehoaan monin tavoin omien kauneusihanteidensa mukaiseksi. Koska he uskoivat polveutuvansa maissista, mayat muotoilivat pääkallonsa maissintähkän tapaan suipoiksi litistämällä vastasyntyneiden päät kahden lankun väliin. Lapsista pyrittiin myös tekemään kierosilmäisiä ripustamalla heidän silmiensä eteen pihkapallo. Hampaisiinsa mayat istuttivat jadeiittipalasia ja muita arvokkaita kiviä, ja joskus he hioivat hampaansa teräviksi tai poistivat kaikki hampaansa keskimmäisiä ylä- ja alahampaita lukuun ottamatta. Mayat arvostivat myös suurta nenää ja korkeaa otsaa, ja he saattoivat käyttää nenä- ja otsalisäkkeitä tai nenälävistyksiä. Jotkut mayat tatuoivat tai maalasivat koko ihonsa.[37]