Maximilien de Sully

Maximilien de Béthune, Sullyn herttua (vuoteen 1606 de Rosny; 13. joulukuuta 1560 Mantes – 22. joulukuuta 1641 Villebon)[1] oli ranskalainen valtiomies, joka taisteli hugenottisodissa ja toimi kuningas Henrik IV:n (vallassa 1589–1610) tärkeimpänä neuvonantajana. Hän johti menestyksekkäästi varsinkin Ranskan finanssiasioita.

Maximilien de Sully.

Économies royales, 1775.

Sully (alk. Rosny) oli lähtöisin flaamilaisesta Béthunen suvusta, joka tunnetaan jo 1000-luvulta alkaen.[2] Hänen isänsä oli François de Béthune, paroni de Rosny,[1] joka taisteli hugenottisodassa hugenottien puolella. Rosny kasvatettiin isänsä tavoin hugenotiksi, mutta hänen kahdesta nuoremmasta veljestään tuli katolisia. Hänet lähetettiin kymmenvuotiaana Henrik Navarralaisen hoviin. Henrik vei hänet mukanaan Pariisiin, jossa hän onnistui täpärästi välttämään hugenotteihin kohdistuneen pärttylinyön verilöylyn vuonna 1572. Sittemmin Rosny osallistui itsekin hugenottisotiin, aluksi Anjoun herttuan ja vuodesta 1585 jälleen Henrik Navarralaisen palveluksessa. Hän osallistui insinööriupseerina useisiin merkittäviin taisteluihin ja haavoittui vaikeasti Ivryn taistelussa vuonna 1590. Kun Henrik Navarralaisesta tuli 1589 Ranskan kuningas Henrik IV, Rosny kohosi pian hänen luotetuksi neuvonantajakseen. Avioliitto Anne de Courtenayn kanssa toi lisäksi Rosnylle suuren omaisuuden.[2]

Rosny neuvoi kuningas Henrikiä kääntymään poliittisista syistä katolisuuteen, mutta kieltäytyi itse seuraamasta tämän esimerkkiä. Hän myös auttoi järjestämään kuninkaan avioliiton Maria de Medicin kanssa vuonna 1600. Henrik nimitti hänet vuonna 1596 kuninkaallisen talousneuvoston puheenjohtajaksi ja vuodesta 1598 hän toimi yksinään valtiovarainhoidon yli-intendenttinä. Vähentääkseen väärinkäytöksiä Rosny lakkautti tarpeettomina pitämiään julkisia virkoja ja poisti paikallisten kuvernöörien oikeuden verojen keräämiseen. Hänen ja Charles Pauletin aloitteesta otettiin vuonna 1604 käyttöön paulettena tunnettu vero, joka takasi kruunulle ennakoitavan vuosittaisen tulonlähteen. Järjestelmässä julkiset virat muutettiin perinnöllisiksi sillä ehdolla, että viranhaltija maksaisi valtiolle vuosittain kuudeskymmenesosan siitä summasta, jolla virka oli alkujaan ostettu. Sully myös edisti maataloutta ja karjankasvatusta, soiden kuivattamista sekä teiden ja kanavien rakentamista. Hänen suuresta kanavasuunnitelmastaan toteutui Briaren kanava. Lisäksi hän pyrki rajoittamaan metsien tuhoamista sekä suuntamaan varoja armeijan kehittämiseen ja rajalinnoitusten rakentamiseen.[1]

Rosny avusti kuningasta myös ulkopolitiikassa. Hän auttoi vuonna 1601 solmimaan rauhan Savoijin kanssa ja toimi vuonna 1603 Henri IV:n erikoislähettiläänä Englannin kuningas Jaakko I:n hovissa. Hän ohitti vaikutusvallassa valtakunnan kanslerina toimineen Pomponne de Béllievren ja sai monia korkeita kunnianosoituksia.[1] Vuonna 1602 hänelle myönnettiin markiisin aatelisarvo ja hänet nimitettiin Bastiljin kuvernööriksi sekä linnoitustöiden yli-intendetiksi.[2] Vuonna 1606 Rosny sai päärinarvon ja hänestä tuli Sullyn herttua. Hänen uransa kuitenkin käytännössä päättyi, kun kuningas Henrik murhattiin vuonna 1610. Uuden kuningas Ludvig XIII:n sijaishallitsijana toiminut kuningataräiti Maria de Medici tosin salli hänen aluksi jatkaa kuninkaallisessa neuvostossa, mutta neuvoston muut jäsenet asettuivat vastustamaan Sullyn hallitsevaa asemaa. Hän erosi lopulta tammikuussa 1611.[1]

Sully käytti eläkepäivänsä kirjoittamalla muistelmiaan, jotka ilmestyivät vuonna 1638 ja tunnetaan nimellä Économies royales. Teoksessa hän esitti usein lainatun ajatuksen ”suureksi suunnitelmaksi” kutsumastaan eurooppalaisesta liittovaltiosta, ”kristillisestä tasavallasta”.[1]