Maximilian Grabner
Maximilian Grabner (1905–1948) oli itävaltalainen Gestapo-päällikkö Auschwitzissa ja sotarikollinen. Hän oli syntynyt Wienissä. Hän liittyi Itävallan poliisiin 1930, ja hänestä tuli silloin laittoman natsipuolueen jäsen 1933. Anschlussin jälkeen 1938 hän liittyi SS:ään ja hänestä tuli Gestapon jäsen. Hän saapui Katowiceen juuri toisen maailmansodan syttyessä. Hänet siirrettiin Auschwitzin keskitysleiriin vuotta myöhemmin, ja hänestä tuli leirin Gestapon poliittisen hallinnon päällikkö.
Gestapon päällikkönä hän taisteli leirin vastarintaliikettä vastaan, esti pakoyrityksiä ja vankien kontakteja ulkomaailmaan. Näitä yrityksiä tukahdutettiin hirveillä julmuuksilla ja vangitsemisilla bunkkeriin Lohko 11:ssä. Grabnerin esikunnan jäsenet, kuten Wilhelm Boger, joka joutui oikeuteen vasta 1960-luvulla, käyttivät niin kutsuttuja kovennettuja kuulusteluja, joissa epäiltyjä kidutettiin järjestelmällisesti. Grabner, yhdessä Schutzhaftlagerin komentajan kanssa, siisti Lohko 11:n lähettämällä osan vangeista ammuttaviksi. 1943 Grabner pidätettiin varkaudesta, korruptiosta ja huijauksista ja joutui oikeuteen Weimarissa vuotta myöhemmin. Oikeudenkäynnin jälkeen hän palasi Katowiceen.
Liittoutuneet pidättivät Grabnerin 1945. Hänet luovutettiin puolalaisille 1947. Hän sai syytteet murhista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja hänet tuomittiin kuolemaan Auschwitz-oikeudenkäynnissä. Hänet hirtettiin 1948.