Maxim Lapierre

Lapierre varattiin QMJHL:ssä pelaavaan Montréal Rocketiin toisella kierroksella 25. pelaajana.[4] Hän debytoi Quebec Major Junior Hockey Leaguessa kaudella 2001–2002 Rocketin joukkueessa esiintyessään yhdeksässä ottelussa, joissa hän teki kaksi maalia. Ensimmäisellä kokonaisella QMJHL:ssä pelaamallaan kaudella 2002–2003 Lapierre teki 22 maalia ja 43 pistettä 72 pelissään. Hän teki seitsemässä ottelussa pudotuspeleissä neljä pistettä. Lapierren nuniorisarjan tulokaskauden jälkeen Montreal Canadiens varasi hänet NHL:ään 61. pelaajana vuoden 2003 varaustilaisuudessa. Varaustilaisuuden jälkeen Lapierre palasi junioreihin tiputtuaan pois aikaisessa vaiheessa Canadiensin vuoden 2003 harjoitusleiriltä.[1] Hänen joukkueensa QMJHL:ssa oli muuttanut kesän aikana Charlottetowniin, Prince Edward Islandiin, jossa sen nimeksi vaihtui kaudeksi 2003–2004 Prince Edward Island Rocket, lyhennettynä PEI Rocket. Lapierre teki kolmannella kaudellaan Rocketissa uransa parhaat pisteet tehtyään 61 pistettä 67 ottelussa. Hän pelasi junioritasolla vielä neljännen kauden 2004–2005, jolloin teki 69 pelaamassaan ottelussa 52 pistettä.

Kesäkaudella Lapierre ja Canadiens solmivat kolmen vuoden mittaisen tulokassopimuksen 28. heinäkuuta 2005. Lapierre pelasi ensimmäisen kautensa ammattilaisena American Hockey Leaguessa (AHL) Montrealin farmijoukkue Hamilton Bulldogsissa. Hänet kutsuttiin NHL:ään marraskuussa 2005 viiden päivän ajaksi, jolloin hän pelasi myös ensimmäisen pelinsä Florida Panthersia vastaan. Hän sai jääaikaa vain kolme minuuttia Canadiensin voittaessa pelin 4–3.[5] Ottelu oli hänen ainoa NHL:ssä kaudella 2005–2006. AHL:ssä Lapierre teki 72 ottelussa 22 maalia ja yhteensä 43 pistettä.

Lapierre Canadiensissa

Kaudella 2006–2007 Lapierre sai neljä kertaa kutsun Hamiltonista Montrealiin.[1] Hän pelasi ensimmäisen pelin joulukuisessa ylös nostamisessaan.[1] Hän sai tililleen uransa ensimmäisen pisteen NHL:ssä 4–3 -voitossa Boston Bruinsia vastaan ollessaan ensimmäinen syöttäjä Guillaume Latendressen tekemässä ottelun voittomaalissa 12. joulukuuta 2006.[6] Heti seuraavassa ottelussa hän teki ensimmäisen maalinsa NHL:ssä, kun Montreal voitti 4–2 Tampa Bay Lightningin. Hän ohjasi Mike Komisarekin laukauksen ohi maalivahti Marc Denisin.[7] Lapierre sai kauden viimeisen kutsunsa NHL:ään tammikuun 2007 lopulla ja pysyi Montrealissa runkosarjan loppuun asti.[1] 46 NHL-ottelussa hän teki kuusi maalia ja syötti yhtä monta. AHL:ssä hän teki 37 pelissään 24 pistettä.

Montrealin jäätyä pudotuspelien ulkopuolelle, hänet lähetettiin pelaamaan AHL:n pudotuspelejä Bulldogsiin vuonna 2007.[1] Lapierre ja Bulldogs pääsivät Calder Cup -finaaleihin, jossa joukkue kuitenkin hävisi mestaruuden Hershey Bearsille viidessä ottelussa. Lapierre teki maalin ja syötti toisen ainoassa Hamiltonin voittamassa ottelussa.[8] Hän teki 22 pelissä kuusi maalia ja syötti yhtä monta muiden tekemää osumaa.

Epäonnistuttuaan NHL-kokoonpaikan saamisessa harjoituskaudella 2007, Lapierre lähetettiin kauden 2007–2008 aluksi takaisin Hamilton Bulldogsiin. 5. joulukuuta 2007 hänet nostettiin Montrealiin,[1] jossa hän pelasi vaihtelevasti kolmannen ja neljännen hyökkäyskentällisen keskushyökkääjänä. Hän pelasi Canadiensissa 53 peliä, joissa teki seitsemän maalia ja 18 pistettä. AHL:ssä tehopisteitä syntyi 19 ottelussa 14.

Kaudella 2008–2009 Lapierre onnistui vakiinnuttamaan paikkansa Canadiensin NHL-kokoonpanossa ja sai ensimmäisen kerran urallaan paikan Montrealissa harjoitusleirin jälkeen.[1] Vain kuukausi kauden jälkeen Lapierre jäi Jarkko Ruudun päähän kohdistuneen kyynärpäätaklauksen uhriksi ottelussa Ottawa Senatorsia vastaan 11. marraskuuta 2008. Lapierre ei loukkaantunut tilanteessa, mutta Ruutu sai kahden ottelun pelikiellon rikkomuksestaan.[9] Seuraavan kuun aikana Lapierre teki Gordie Howe -hattutempun (maali, syöttöpiste ja tappelu samassa ottelussa) 6–2 -voitossa New York Rangersia vastaan 4. joulukuuta 2008.[10] Myöhemmin saman kuun aikana 29. joulukuuta 2008 Lapierre teki uransa ensimmäisen hattutempun 5–2 -voitossa Florida Panthersia vastaan.[11] Lapierre teki kaudella 2008–2009 15 maalia ja sai 13 syöttöpistettä eli yhteensä 28 tehopistettä 79 pelissä. Neljän pisteettömän ottelun jälkeen Boston Bruins pudotti Montrealin pudotuspeleistä ensimmäisellä kierroksella suoraan neljässä ottelussa. Lapierre oli kärsinyt suurimman osan kaudesta nilkkakivusta. Kesäkaudella hänelle tehtiin leikkaus, josta hän kuntoutui harjoitusleirille 2009.[12]

Lapierren kaudella 2009–2010 iskemät 14 pistettä olivat hänen uransa matalimmat NHL:ssä tulokaskauden jälkeen. 5. maaliskuuta 2010 Lapierre sai neljän ottelun mittaisen ottelukiellon taklattuaan Scott Nicholia San Jose Sharksia vastaan päivää aiemmin pelatussa ottelussa. Nichol jätti ottelun kesken Lapierren työnnettyä häntä takaapäin kaukalon laitaan. Pelikiellon vuoksi Lapierre menetti palkastaan 14 000 dollaria, jotka menivät NHL:n pelaajayhdistykselle.[13] Vuoden 2010 pudotuspeleissä Lapierre auttoi Montrealia etenemään semifinaaleihin asti tekemällä maalin kuudennessa ottelussa ensimmäisellä kierroksella Washington Capitalsia vastaan. Toisella kierroksella Montreal tiputti Pittsburgh Penguinsin.[14] Stanley Cup –finaaleihin edennyt Philadelphia Flyers pudotti Montrealin kolmannella kierroksella. Lapierre teki 19 ottelussaan pudotuspeleissä kolme maalia ja sai yhden syöttöpisteen.

Oltuaan Montrealin organisaation jäsen viiden ja puolen kauden ajan, Lapierre kaupattiin Anaheim Ducksiin puolustaja Brett Festerlingin ja viidennen kierroksen varaukseen vuodelle 2012 31. joulukuuta 2012.[15] Hän teki debyyttinsä Anaheimissa joukkueen hävitessä lukemin 4–1 Nashville Predatorsille 5. tammikuuta 2011.[16] Seuraavassa pelissä hän teki ensimmäisen pisteensä joukkueessa syöttäessään Matt Beleskeyn maalin Anaheimin voittaessa Columbus Blue Jacketsin 6–0.[17] Lapierre pelasi Anaheimissa 21 ottelua, joissa syötti kolme osumaa ennen kuin hänet kaupattiin uudelleen NHL:n vaihtojen takarajapäivänä 28. helmikuuta 2011 Vancouver Canucksiin yhdessä MacGregor Sharpin kanssa. Vastineeksi Vancouver antoi Anaheimille farmiliigassa pelanneen Joël Perraultin ja kolmannen kierroksen varauksen vuodelle 2012.[18]

Lapierre Canucksin paidassa vuonna 2012.

Canucksin päävalmentaja Alain Vigneault oli suositellut häntä seuran toimitusjohtaja Mike Gillikselle, joka oli valmentanut Lapierrea tämän ollessa juniori-ikäinen.[19] Lapierren saavuttua Vancouveriin, hänen maineeseensa pelin sekoittajana puututtiin, kun Vigneault pyysi häntä vähentämään toimintaa pillien vihellysten välillä, kuten vastustajalle huutelua ja turhia osumia heihin.[20] Lapierre teki ensimmäisen maalinsa Vancouverissa 16. maaliskuuta 2011 joukkueen voitettua 4–2 Colorado Avalanchen.[21] Vaikka Lapierre oli hankittu Vancouveriin vain neljännen kentän pelaajaksi, hän pääsi Manny Malhotran loukkaantumisen vuoksi pelaamaan myös joukkueen kolmannessa hyökkäyskentällisessä loppukaudella.[22] Montrealissa, Anaheimissa ja Vancouverissa Lapierre pelasi yhteensä 78 ottelua, joissa teki kuusi maalia ja syötti yhtä monta. Vuoden 2011 pudotuspeleissä Lapierre pelasi kolmannen kentällisen keskushyökkääjänä Raffi Torresin ja Jannik Hansenin välillä. Hän teki 25 ottelussa kolme maalia ja sai viisi syöttöpistettä. Vancouver eteni Stanley Cup -finaaleihin ensimmäisen kerran 17 vuoteen. Finaaleissa Lapierre teki ainoan maalinsa Boston Bruinsin verkkoon viidennessä ottelussa, kun Vancouver voitti hänen maalillaan Bostonin 1–0. Vancouver johti finaaleita otteluvoitoin 3–2, mutta hävisi sen jälkeiset kaksi kohtaamista ja Stanley Cupin voitto meni seitsemännessä ottelussa Boston Bruinsille. Lapierresta olisi tullut kauden jälkeen rajoitetusti vapaa pelaaja, mutta Vancouver teki hänen kanssaan kahden vuoden ja kahden miljoonan dollarin sopimuksen 27. kesäkuuta 2011.[23]

Lapierre alkulämmittelyssä ennen peliä tammikuussa 2012.

Lapierre hyväksyi St. Louis Bluesin tarjoaman kahden vuoden ja 2,2 miljoonan dollarin sopimuksen. 15. lokakuuta 2013 pelissä San Jose Sharksia vastaan Lapierre taklasi Dan Boylea laitaa vasten niin, että tämä joutui sairaalaan. Taklaus aiheutti joukkueiden välien kuumenemisen Lapierren poistuttua pelistä ulosajon vuoksi. Kurinpidollinen lautakunta kuuli Lapierrea tilanteesta myöhemmin. Hän sai tilanteesta 18. lokakuuta 2013 viiden ottelun pelikiellon NHL:n kurinpitäjältä Brendan Shanahanilta.[24] Viiden ottelun pelikieltoon joutuneen Lapierren tuomiosta valitettiin paljon, etenkin Sharksin organisaatiossa. Joukkue oli toivonut, että Lapierre olisi saanut taklauksestaan vähintään kymmenen ottelun pelikiellon.[25]

Tammikuun lopulla 2015 Lapierre siirtyi kaupassa St. Louisista Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa Marcel Gociin.[26]