Maxey Long
Maxwell Clifton ”Maxey” Long (16. lokakuuta 1878 – 4. maaliskuuta 1959) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija ja 400 metrin olympiavoittaja Pariisissa 1900.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maxey Long | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Pariisi 1900 | 400 m |
Voitettuaan kolme peräkkäistä Yhdysvaltain mestaruutta 1898–1900 440 jaardilla sekä 220 jaardin mestaruuden 1899 ja 100 jaardin mestaruuden 1900 Long oli suurimpia ennakkosuosikkeja Pariisin kisoissa. Long johti finaalia alusta loppuun asti voittaen olympiaennätyksellä 49,4[1]. Hän oli kisojen juhlituin voittaja väärinkäsitysten ansiosta; sinivalkoisen kilpailuasun takia yleisö luuli häntä ranskalaiseksi.[2] Longin alkuerissä juoksema aika 50,2 paransi Thomas Burken olympiaennätystä neljällä sekunnilla. Loppukilpailussa hän paransi olympiaennätystä vielä 0,8 sekunnilla.[3]
Saman vuoden syyskuun 29. päivänä Long juoksi 440 jaardia tasoitusjuoksussa aikaan 47,8, minkä IAAF hyväksyi 13 vuotta myöhemmin tämän matkan ja samalla 400 metrin ensimmäiseksi viralliseksi maailmanennätykseksi.[2] Viisi päivää myöhemmin hän juoksi raviradalla saman matkan aikaan 47,0, mutta tulos oli suoralla radalla tehtynä ennätyskelvoton. Virallisen ennätyksen rikkoi Ted Meredith vuonna 1916 ja ensimmäinen laillinen 47 sekunnin alitus nähtiin vasta vuonna 1932.[4]
Maxey Long osallistui seuraavina vuosina vielä useisiin kilpailuihin, vaikka ei enää ollutkaan parhaassa kunnossaan. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole luotettavia elämäkerrallisia tietoja.
Lähteet
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 10. Otava, 1970.
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 420. Otava, 1970.
1896: Tom Burke | 1900: Maxey Long | 1904: Harry Hillman | 1908: Wyndham Halswelle | 1912: Charles Reidpath | 1920: Bevil Rudd | 1924: Eric Liddell | 1928: Ray Barbuti | 1932: Bill Carr | 1936: Archie Williams | 1948: Arthur Wint | 1952: George Rhoden | 1956: Charlie Jenkins | 1960: Otis Davis | 1964: Michael Larrabee | 1968: Lee Evans | 1972: Vincent Matthews | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Viktor Markin | 1984: Alonzo Babers | 1988: Steve Lewis | 1992: Quincy Watts | 1996: Michael Johnson | 2000: Michael Johnson | 2004: Jeremy Wariner | 2008: LaShawn Merritt | 2012: Kirani James | 2016: Wayde van Niekerk | 2020: Steven Gardiner |