Max Wladimir von Beck

Max Wladimir von Beck (6. syyskuuta 1854 Wien – 20. tammikuuta 1943 Wien)[1] oli itävaltalainen paroni ja valtiomies, joka toimi Itävallan pääministerinä vuosina 1906–1908. Hänen hallituksensa toteutti miesten yleisen äänioikeuden vuonna 1907.

Max Wladimir von Beck

Beck aloititi virkamiesuransa vuonna 1876 ja palveli vuodesta 1880 Itävallan maatalousministeriössä, jossa hän kohosi vuonna 1900 osastopäälliköksi. Hän toimi myös kruununprinssi Frans Ferdinandin neuvonantajana. Tullessaan kesäkuussa 1906 Itävallan pääministeriksi Beck peri edeltävältä hallitukselta kaksi ongelmaa: kiistellyn äänioikeusreformin ja kriisiytyneet kauppaneuvottelut Unkarin kanssa. Beck hallitus antoi joulukuussa 1906 lakiesityksen, joka takasi valtakunnanneuvoston (Reichsrat) vaaleissa miehille yleisen äänioikeuden ja eri kansallisuusryhmille suhteellisen edustuksen.[1] Keisari vahvisti lain tammikuussa, ja ensimmäiset sen mukaiset vaalit pidettiin myöhemmin samana vuonna. Beckin hallitus jatkoi vallassa myös vaalien jälkeen. Se nojasi pääasiassa konservatiivisten puolueiden tukeen.[2] Beckin hallitus laajensi myös sosiaalivakuutusta ja kansallisti rautateitä. Beck menetti Frans Ferdinandin tuen vastustettuaan Bosnia-Hertsegovinan liittämistä Itävalta-Unkariin. Hän joutui eroamaan pääministerin tehtävistä 15. marraskuuta 1908.[1]