Max Schmeling

Vaikka Max Schmeling oli Hitlerin ja natsipuolueen suosikki, ja vaikka hän esiintyi paljon natsijohdon seurassa, hän ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen. Schmelingin kerrotaan myös piilotelleen juutalaisia lapsia hotellihuoneessaan ja auttaneen heitä pakenemaan Saksasta. Ennen natsien valtaannousua Schmeling viihtyi Berliinin kulttuuripiireissä, joiden edustajista monet joutuivat kansallissosialistien vainojen kohteeksi vuodesta 1933 eteenpäin.

1935 Schmeling joutui natsipuolueen epäsuosioon, sillä hän kieltäytyi liittymästä natsipuolueeseen, ei suostunut erottamaan amerikanjuutalaista valmentajaansa Joe Jacobsia eikä suostunut eroamaan tšekkiläisestä vaimostaan elokuvanäyttelijä Anny Ondrasta.[1]

Kreetan taistelussa ensimmäisenä päivänä 20. toukokuuta 1941 hypänneiden saksalaisten laskuvarjosotilaiden joukossa oli myös Max Schmeling, sotilasarvoltaan silloin korpraali (Gefreiter). Hänen raportoitiin erheellisesti jääneen hyökkäyksen alkuvaiheissa uusiseelantilaisten vangiksi ja saaneen surmansa yrittäessään paeta. Schmeling kuitenkin säilyi hengissä sekä taistelusta että sodasta; Schmeling oli loukannut jalkansa jo laskeutuessaan ja vapautettiin vammansa myötä rintamapalveluksesta. Hän vietti sota-ajan kotiseudullaan Pommerissa ja pakeni 1945 lähestyvää puna-armeijaa vaimonsa kanssa Hampuriin jonka liepeille Wenzendorfiin pariskunta sitten asettuikin loppuiäkseen omistautuen erityisesti hyväntekeväisyydelle. Vuonna 1992 Schmeling valittiin International Boxing Hall of Famen jäseneksi.

Schmeling avioitui näyttelijä Anny Ondran kanssa 1933. Liitto kesti Ondran kuolemaan asti 1987.[1]

Schmeling kuoli 99 vuoden iässä 2. helmikuuta 2005.

Max Schmelingistä julkaistu saksalaispostimerkki.

Raskaansarjan aiempi maailmanmestari Gene Tunney lopetti uransa voittamattomana vuonna 1928 ja ottelussa avoimesta maailmanmestaruudesta kohtasivat Max Schmeling ja Jack Sharkey 12. kesäkuuta 1930. Max Schmelingistä tuli raskaansarjan maailmanmestari, kun Sharkey hylättiin 4. erässä lyönnistä vyön alle. Tämä on historian ainoa kerta, jolloin raskaansarjan maailmanmestaruus on voitettu hylkäyksellä.

Schmeling puolusti mestaruuttaan Young Striblingiä vastaan Clevelandissa 3. heinäkuuta 1931. Schmeling voitti ottelun 15. erässä teknisellä tyrmäyksellä (TKO).

Seuraavan kerran Schmeling puolusti mestaruuttaan New Yorkissa 21. kesäkuuta 1932, jolloin vastaan tuli jälleen Jack Sharkey. Ottelu kesti täydet 15 erää ja Sharkey voitti ottelun lopulta pisteillä. Pistetuomio aiheutti aikanaan paljon keskustelua.

Vuonna 1936 Max Schmeling kohtasi nuoren Joe Louisin, joka siihen mennessä oli aina poistunut kehästä voittamattomana. Ennakkokaavailujen mukaan ottelun piti olla Joe Louisille vain helpohko valmisteleva ottelu Louisin uran edetessä kohti maailmanmestaruusottelua. Sensaatiomaisesti Schmeling kuitenkin tyrmäsi Louisin. Joe Louisille laskettiin lukua jo 4. erässä ja lopullinen tyrmäys tapahtui 12. erässä.[2]

Joe Louis vs. Max Schmeling

Kun Joe Louis voitti nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruuden 22. kesäkuuta 1937 James Braddockilta hän julisti, että ei olisi maailmanmestari ennen kuin on voittanut Max Schmelingin. Miehet kohtasivatkin mestaruusottelussa New Yorkissa 22. kesäkuuta 1938. Ottelun ympärillä oli myös paljon poliittista värinää. Tumma amerikkalainen Joe Louis kohtasi natsipuolueen suosikin, "arjalaisen rodun" ihanteeksi nostetun Max Schmelingin. Yleisöstä huudettiinkin mm. "Hitler on lähettänyt hänet! Tapa hänet!". Ottelu ehti kestää vain pari minuuttia, kun Schmeling oli jo kanveesissa. Hänen avustajansa Max Machon heitti valkean pyyhkeen kehään keskeyttääkseen ottelun - mutta ei tiennyt, että New Yorkin osavaltion sääntöjen mukaan nyrkkeilyottelua ei voida keskeyttää valkealla pyyhkeellä. Tuomari jätti siis pyyhkeen noteeraamatta ja laski kahdeksaan, jonka jälkeen hän tuomitsi ottelun voittajaksi Joe Louisin tyrmäyksellä 1. erässä. Ottelun tilastojen mukaan Joe Louis löi ottelussa 41 kertaa, joista 31 oli puhtaita osumia. Schmeling taasen sai lyötyä ottelussa tasan kaksi kertaa. Ottelun jälkeen Max Schmeling vietiin sairaalaan, jossa todettiin mm. useita murtumia selkänikamissa, sairaalassa hän vietti kaikkiaan 10 päivää.

Seuraavan kerran Schmeling otteli vasta vuoden kuluttua heinäkuussa 1939, jolloin hän voitti raskaansarjan ammattinyrkkeilyn Euroopan mestaruusottelussa saksalaisen Adolf Heuserin. Koska Schmeling ei puolustanut EM-arvoaan osallistuttuaan maailmansotaan sotilaana ja loukkaannuttuaan, hän menetti tittelin, jonka vuonna 1942 saavutti ruotsalainen Olle Tandberg. Schmeling otteli seuraavan kerran vasta sodan jälkeen syyskuussa 1947, ja sen jälkeen neljä ottelua päättäen uransa lokakuussa 1948.

• Max Schmelingin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Tilastot ammattilaisotteluista BoxRec-tietokannassa