Friedrich Max Müller

Friedrich Max Müller (6. joulukuuta 1823 Dessau – 28. lokakuuta 1900 Oxford) oli saksalais-englantilainen kielitieteilijä ja uskontotieteilijä. Hän kuuluu Intian kielten tutkimuksen uranuurtajiin ja vertailevan uskontotieteen perustajiin.

Max Müller vuonna 1857. (Valokuva Lewis Carroll.)

Max Müller oli runoilija Wilhelm Müllerin ja Adelheid Basedow'n kahdesta lapsesta nuorempi. Säveltäjä Carl Maria von Weber oli hänen kummisetänsä. Kun Max oli kolmivuotias, hänen isänsä kuoli.

Max opiskeli Leipzigin Nikolainkoulussa (Schola Nikolaitana) ja Leipzigin yliopistossa, jossa hänen oppiaineitaan olivat filologia ja filosofia. Hän jatkoi opintojaan Berliinissä lukuvuonna 1844–1845 ja Pariisissa 1845 ja perehtyi arabiaan, sanskritiin ja persiaan. Seuraavana vuonna hän muutti Isoon-Britanniaan tutkimaan Itä-Intian kauppakomppanian kokoelmissa olevia sanskritinkielisiä tekstejä. Ajan mittaan hänestä tuli yksi Britannian tärkeimpiä akateemisia Intian-asioiden kommentaattoreita.

Müller alkoi jo 1840-luvulla julkaista itämaisten tekstien käännöksiä, aluksi saksan kieleen ja sittemmin englannin kieleen. Näistä mainittakoon Hitopadeśa (Leipzig 1844), Kālidāsan Meghadūta (Königsberg 1847) ja Rigveda (Lontoo 1849–1874). Hän käytti ensimmäisenä sanskritista omaksuttua sanaa arjalainen (āryā) tarkoittamaan erästä indoeurooppalaista kieliryhmää, mutta sittemmin sanalla alettiin tarkoittaa pohjoista herrarotua (mm. Arthur de Gobineau) ja se sai rasistista sävyä.

Max Müller oli vuodesta 1851 alkaen Oxfordin yliopiston Christ Churchin jäsen ja työskenteli luennoitsijana ja vuodesta 1854 alkaen kielitieteen professorina. Hän työskenteli myös Bodleiana-kirjaston kokoelmanhoitajana. Vuonna 1868 yliopistoon perustettiin vertailevan teologian professuuri, ja Müller nimitettiin viran ensimmäiseksi hoitajaksi. Tämä herätti levottomuutta kristillisissä piireissä, koska tällaisen tutkimuksen arveltiin saattavan kristinuskon yleismaailmallisuuden kyseenalaiseksi.

Müller suhtautui mytologioihin antidarwinistisesti: myytit olivat eräänlaista "esitiedettä" kulttuurin kehityksessä, ja luonnonvoimat olivat vaikuttaneet varhaisimpien uskontojen kehitykseen.

Vuonna 1875 Müller luopui professuuristaan ja keskittyi julkaisemaan tieteellisiä tutkimuksia ja itämaisten pyhien tekstien käännöksiä. Hänen johdollaan julkaistiin 50-osainen Sacred Books of the East (1879–1910). Sarja sisältää hindulaisuuden, buddhalaisuuden, taolaisuuden, kungfutselaisuuden, zarathustralaisuuden, jainalaisuuden ja islamin keskeisimmät tekstit, osa Müllerin käännöksinä.

Max Müllerin puoliso oli Georgina Adelaide Müller. Heidän poikansa Wilhelm Max Müller (1867–1919) oli merkittävä orientalisti.

Teoksia
George Frederic Wattsin muotokuva iäkkäästä Max Mülleristä.
  • Letter to Chevalier Bunsen on the classification of the Turanian languages. London 1854
  • Deutsche Liebe. Aus den Papieren eines Fremdlings. Brockhaus, Leipzig 1857
  • Essay on comparative mythology. London 1858
  • History of ancient Sanskrit literature. London 1859
  • Lectures on the science of language 1–2. London 1861–64
  • Chips from a German workshop 1–4. London 1868–1875
  • Introduction to the science of Religion: Four Lectures. London 1873
  • Lectures on the origin and growth of religions as illustrated by the religions of India. London 1878
  • Selected essays 1–2. London 1881
  • India what can it teach us? London 1883
  • Science of Thought. London 1887
  • Natural Religion. London 1889
  • Physical Religion. London 1891
  • Anthropological Religion. London & New York 1892
  • Theosophy, or psychological Religion. London 1893
  • Contributions to the science of mythology 1–2. London 1897
  • Auld Lang Syne 1–2. London 1898.
  • The six systems of indian Philosophy. London 1899
  • My autobiography: A Fragment. New York 1901
  • The Life and Letters of the Right Honourable Friedrich Max Müller 1–2. London 1902.

Kirjallisuutta
  • Bosch, Lourens P. van den: Friedrich Max Müller: A Life Devoted to the Humanities. 2002.
  • Chaudhuri, Nirad C.: Friedrich Max Müller. Ein außergewöhnliches Gelehrtenleben im 19. Jahrhundert. Draupadi, Heidelberg 2008. ISBN 978-3-937603-28-5
  • Flügge, Manfred: Heinrich Schliemanns Weg nach Troja: Die Geschichte eines Mythomanen. Dtv, München 2001. ISBN 3-423-24292-2
  • Klimkeit, Hans-Joachim: Friedrich Max Müller (1823–1900). – Axel Michaels (toim.): Klassiker der Religionswissenschaft: von Friedrich Schleiermacher bis Mircea Eliade, s. 28–40 & 362–364. Beck, München 1997. ISBN 3-406-42813-4
  • Schlender, Friedemann: Traumflieger ohne Landeplatz: Max Müller – eine deutsche Legende in Indien. Vistas, Berlin 2000. ISBN 3-89158-284-6
  • Stone, Jon R. (toim.): The Essential Max Müller: On Language, Mythology, and Religion. Palgrave, New York 2002. ISBN 978-0-312-29309-3

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.