Max Abraham
Max Abraham (26. maaliskuuta 1875 – 16. marraskuuta 1922)[1] oli saksalainen fyysikko, joka kehitti 1910-luvulla painovoimateoriaa, joka haastoi Albert Einsteinin teorian.
Max Abraham | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. maaliskuuta 1875 Danzig, Saksa |
Kuollut | 16. marraskuuta 1922 München, Saksa |
Kansalaisuus | Saksalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Berliinin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Max Planck |
Instituutti |
Göttingenin yliopisto Illinois'n yliopisto Milanon korkeakoulu |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt |
Kilpaileva teoria painovoimasta |
Elämä
Abraham syntyi Danzigissa (nyk. Gdańsk, Puola) juutalaiseen kauppiasperheeseen. Hän opiskeli Berliinin yliopistossa Max Planckin ohjaamana. Abraham valmistui vuonna 1897 ja työskenteli seuraavat kolme vuotta Planckin apulaisena.[1] Seuraavat yhdeksän vuotta hän jatkoi uraansa Göttingenin yliopistossa dosenttina, palkattomana luennoitsijana.[1]
Abraham aloitti elektronia koskevan teorian kehittämisen vuonna 1902. Hänen mukaansa elektronilla on täydellinen pallopinta, mihin sähkövaraus on jakautunut tasaisesti. Hendrik Lorentz ja Albert Einstein kehittivät toisenlaista teoriaa, josta tuli laajemmin hyväksytty kuin Abrahamin teoriasta. Abraham muistetaan myös tiedemiehenä, joka vastusti koko elämänsä suhteellisuusteoriaa.
Abraham otti vastaan viran Illinois'n yliopistosta Yhdysvalloista, mutta vain muutaman kuukauden jälkeen hän jätti viran ja matkusti takaisin Göttingeniin. Myöhemmin Tullio Levi-Civita pyysi Abrahamia töihin Milanon korkeakouluun ja hän otti vastaan klassisen mekaniikan professuurin vuonna 1914.
Ensimmäisen maailmansodan alettua Abraham pakotettiin palaamaan takaisin Saksaan.
Abrahamilla todettiin aivokasvain ja hän kuoli vuonna 1922 Münchenissä.
Lähteet
- http://www-groups.dcs.st-and.ac.uk/~history/Biographies/Abraham_Max.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max Abraham Wikimedia Commonsissa