Panzerkampfwagen VIII Maus

Kooltaan massiivinen Maus oli 188 tonnin painoinen, mikä tekee siitä kaikkien aikojen painavimman koskaan rakennetun panssarivaunun. Valtavan painonsa takia panssarivaunu oli ohjautuvuudeltaan erittäin kömpelö, ja jopa sen kääntäminen liikkeessä vaati miehistöltä harjoittelua. Koska useimmat sillat olisivat Mausin painon takia saattaneet romahtaa, vaunut suunniteltiin ylittävän joet kahlaten snorkkelin ja periskoopin avulla. Jotta tiet eivät murskaantuisi panssarivaunun alta ja telaketjut eivät katkeaisi käännyttäessä, tehtiin teloista niin leveät, että ne veivät yhteensä noin 60 prosenttia koko vaunun leveydestä.

Alun perin Mausin huippunopeudeksi suunniteltiin 20 kilometriä tunnissa, mutta sen huippunopeuden on arvioitu olleen ainoastaan 13 kilometriä tunnissa, koska yksikään senaikainen moottori ei ollut vaunun painon takia tarpeeksi voimakas liikuttamaan vaunua 20 kilometrin tuntinopeudella. Saksalaiset suunnittelijat myös huomasivat, että tykkitornin lähellä kannella olevat moottorin tuuletusaukot olivat haavoittuvia ja suurikokoisia maaleja.

Vuoden 1943 tammikuussa Maus päätettiin aseistaa 128 millimetrin Kwk 44 L/55 -panssarivaunukanuunalla, mutta vaunun tulivoiman nostamiseksi siihen asennettiin myös pienempi, 75 millimetrin KwK 44 L/36.5 -panssarivaunukanuuna. Kaksi raskasta pääasetta teki Mausista erittäin tulivoimaisen, ja sen on arvioitu kyenneen iskemään 3,5 kilometrin päässä oleviin viholliskohteisiin. Mausin tykkitorniin asennettiin myös yksi 7,92 millimetrin MG-34-konekivääri, joka oli tarkoitettu vihollisen jalkaväen torjuntaan.

Mausissa oli 200 millimetrin paksuinen panssarointi, mikä teki vaunusta huomattavasti raskaammin panssaroidun kuin yhdestäkään toisen maailmansodan aikaisesta panssarivaunusta. Rungon etulevyn paksuus oli 200 millimetriä, sivujen 180 millimetriä ja perässä 150 millimetriä. Panssarointi oli paksuimmillaan tykkitornissa, jossa se oli peräti 220 millimetrin paksuinen. Vaikka raskas panssarointi olisi tehnyt Mausista miltei haavoittumattoman useimpien liittoutuneiden panssarivaunujen pääaseille, se myös lisäsi huomattavasti vaunun valtaisaa painoa.

Mausin suunnittelutyön seurauksena saksalaiset kehittivät lukuisia sivuprojekteja Saksan asevoimien uusista panssariajoneuvoista, jotka kuitenkin jäivät suunnitelmiksi tai kokeiluasteelle. Yksi esimerkki oli Flakzwilling-ilmatorjuntavaunu, jossa olisi ollut aseistuksena kaksi nopeasti ampuvaa 88 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Saksalaiset myös rakensivat suunnittelemansa Entwicklung-panssarivaunusarjan suurimmaksi vaunuksi tarkoitetun E-100:n, joka oli varustettu Mausin tykkitornilla ja tunnettiin suunnittelijoidensa keskuudessa lempinimellä ”Maus Tiger”.

Vaikka Maus on maailman suurin koskaan rakennettu panssarivaunu, saksalaiset suunnittelivat valmistavansa paljon suurempia panssarivaunuja. Vuonna 1942 saksalaiset hyväksyivät suunnitelman rakentaa Landkreuzer P. 1000 Ratten, joka olisi ollut 35 metrin pituinen ja tuhannen tonnin painoinen eli noin kymmenen kertaa suurempi kuin Maus. Saksan varusteluministeri Albert Speer kuitenkin keskeytti projektin vuonna 1943.

Saksalaiset suunnittelivat myös valmistavansa vieläkin suuremman panssarivaunun, peräti 42 metrin pituisen ja 1 500 tonnin painoisen Landkreuzer P. 1500 Monsterin, joka tosin pohjapiirrostensa perusteella muistutti enemmän valtavaa telatykkiä kuin varsinaista panssarivaunua. Monster kuitenkin jäi Ratten tavoin pelkäksi suunnitelmaksi, eikä näitä vaunuja ikinä rakennettu.

Kummersdorf-Gut, New Verskraft, Hall Panzerkampfwagen VIII ”Maus”, 2013.