Mauritz Wellingk

Mauritz Wellingk, toinen kirjoitusmuoto Vellingk, (31. lokakuuta 1651 Jaama, Inkerinmaa – 10. heinäkuuta 1727 Mjölby, Itä-Götanmaa), oli ruotsalainen kreivi, armeijan kenraali ja diplomaatti.

Mauriz Wellingk aloitti sotilasuran kapteenina kuningatar Hedvig Eleonooran henkivartiorykmentissä, josta siirtyi Skooneen ja osallistui veljensä Otto Wellingkin värväämässä rykmentissä Lundin taisteluun, jonka jälkeen molemmat veljekset saivat vapaaherran aatelisarvon vuonna 1676.[1]

Mauritz Wellingk palveli tämän jälkeen everstinä Karjalan rakuunarykmentissä ja Stadessa, jonka jälkeen hän siirtyi diplomaattitehtäviin Kööpenhaminaan, Lüneburgiin ja Puolaan ja palasi tämän jälkeen jälleen Stadeen. Vuonna 1710 hänet ylennettiin kenraaliksi ja nimitettiin Wismarin kuvernööriksi, kuninkaalliseksi neuvonantajaksi, Bremenin kenraalikuvernööriksi ja Ruotsin Saksassa olevan armeijan komentajakenraaliksi. Vuonna 1711 Wellingkin aatelisarvo kohotettiin kreiviksi ja hän sai vastuulleen lähes kaikki Ruotsin valtion asiat Saksan alueella.[1]

Mauritz Wellingk kannatti holsteinilaista kruununperimystä, ja hän asettui näin Arvid Hornia ja kuningas Fredrikiä vastaan. Seurauksena kuningas lähetti vuoden 1727 valtiopäivien Salaiselle valiokunnalle kirjeen koskien Wellinkin järjestelemiä lainoja Preussin valtion kanssa, mikä johti Wellingkin aatelisarvon menetykseen, omaisuuden takavarikointiin ja elinkautiseen vankeuteen Linköpingin linnassa. Mauritz Wellingk kuoli sairauteen matkalla vankeuteen.[1]