Maurice Trintignant

Varakkaan viinitilallisen nuorin poika Trintignant kasvoi viisipoikaisessa perheessä (hänen isoveljistään Renéstä ja Louisista tuli myös kilpa-ajajia, joille tämä toimi mekaanikkona).[5] Kilpa-ajajan uransa hän aloitti jo vuonna 1938 Bugatilla Paun kilpailussa, viisi vuotta sen jälkeen kun hänen veljensä Louis oli saanut surmansa harjoituskierroksellaan niin ikään Bugattin ratissa väistäessään radalla liikkunutta poliisia.[5] Debyyttikaudellaan Trintignant voitti Chimayn osakilpailun ja uusi voittonsa vuonna 1939.[5] Toinen maailmansota kuitenkin keskeytti hänen kilp-ajonsa ja joutui kätkemään Bugattinsa sodan ajaksi, mutta rauhan koittaessa hän osallistui sillä vuoden 1945 Coupe de la Libération eli Prisoners' Cup -kilpailuun, mutta keskeytti polttoaineensyötön hajotessa sodan aikana autossa asuneiden rottien tuhotöiden vuoksi (kilpailun voittanut Jean-Pierre Wimille antoi tälle pitkään kestäneen lempinimen "Rotanpapana", ransk. Le Petoulet).[8][5][9]

Trintignant siirtyi vuonna 1947 Grand Prix-ajoihin Delage-autolla, mutta vaihtoi jo 1948 Gordinin kalustoon. Formula 2-luokassa hän voitti Grand Prix du Roussillon -osakilpailun Perpignanissa vuonna samana vuonna.[5] Vuoden 1948 Sveitsin osakilpailussa hänen onnensa kuitenkin kääntyi, kun joutui kolariin, missä sinkoutui keskelle ajorataa (muut kuljettajat kuitenkin väistivät häntä ajaessaan ohitse kolaripaikalta).[5] Trintignant kärsi kallonmurtumista ja joutui viikoksi koomaan, mutta toipui vaurioista.[5] Vuonna 1949 hän voitti paluukaudellaan Angoulêmen kilpailun.[5]

F1-sarjassa Maurice Trintignant oli mukana sen alkuvuodesta 1950 lähtien aina vuoteen 1964.[3][4] Ensimmäiset neljä kautta Gordinin ja sen Simca-yhteistyön aikaisen Simca-Gordinin kilpailut menivät suurelta osin keskeytysten merkeissä ollen parhaimmillaan kolmesti viidennellä sijalla.[3][4][5] Hän voitti kuitenkin kyseisenä aikana muutamia F1-sarjan ulkopuolisia kilpailuja.[3][4][5] Kaudella 1954 hän siirtyi Ferrarin talliin, jossa sijoittui ensimmäisessä kilpailussaan neljänneksi.[5][10] Hän ajoi toiseksi Belgian GP:ssä ja kolmanneksi Saksan GP:ssä ollen kauden lopputuloksissa neljäs.[3][4][5][11][12] Trintignant ajoi kaikkiaan 84 GP:tä saavuttaen kaksi voittoa (katuratoihin erikoistuneena kuljettajana molemmat legendaarisesta Monacon GP:stä kaudella 1955 Ferrarilla ja 1958 Cooperilla), kahdeksan muuta palkintosijaa ja keräten MM-pisteitä 72,33.[3][4][5][13][14] Erikoisin palkintosija oli vuoden 1955 Argentiinan GP, jossa hän sijoittui jaetuilla autoilla sekä toiseksi että kolmanneksi läkähdyttävän helteen koetellessa kuljettajia.[5][15] Sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Trintignant voitti viimeisen kerran vuoden 1962 Paun osakilpailussa käytyään tiukan kamppailun Jim Clarkia vastaan.[3][16] Viimeisellä kaudellaan 1964 hän ajoi kerran pisteille BRM:n autollaan ollen 47-vuotiaana veteraanina viides Saksan GP:ssä.[3][4][5][17]

Trintignant kilpaili F1-uransa ohella myös urheiluautoluokissa voittaen Le Mansin 24 tunnin ajon argentiinalaisen José Froilán Gonzálezin kanssa 1954, ja Tourist Trophyn voitollaan hän varmisti Ferrarille urheiluautojen MM-sarjan mestaruuden.[3][5][18] Le Mansin 24 tunnin ajot 1965 oli hänen viimeinen esiintymisensä kilparadoilla.

Kilpa-ajamisen jälkeen Trintignant ylläpiti isältään perinnöksi saatua viinitilaa Châteauneuf du Papea lisäten viinivalikoimaansa, mm. "Le Petoulet"-viinin.[5][3][19] Hänet palkittiin saavutuksistaan Légion d'Honneur -mitalilla vuonna 1960 ja toimi myös Vergèzen kaupungin pormestarina.[3][5] Hän kuoli Nimesissä vuonna 2005.[3][4][5][6]

• 1950 (Simca Gordini): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
• 1951 (Simca Gordini): 0 pistettä, sijoitus -
• 1952 (Gordini, Ferrari): 2 pistettä, sijoitus 16:s
• 1953 (Gordini): 4 pistettä, sijoitus 12:s
• 1954 (Ferrari): 17 pistettä, sijoitus 4:s
• 1955 (Ferrari): 11,33 pistettä, sijoitus 4:s
• 1956 (Bugatti, Vanwall): 0 pistettä, sijoitus -
• 1957 (Ferrari): 5 pistettä, sijoitus 13:s
• 1958 (BRM, Maserati, Cooper): 12 pistettä, sijoitus 7:s
• 1959 (Cooper): 19 pistettä, sijoitus 5:s
• 1960 (Aston Martin, Cooper): 0 pistettä, sijoitus -
• 1961 (Cooper): 0 pistettä, sijoitus -
• 1962 (Lotus): 0 pistettä, sijoitus -
• 1963 (BRM, Lotus, Lola): 0 pistettä, sijoitus -
• 1964 (BRM): 2 pistettä, sijoitus 16:s

* = Jaettu auto.

• GrandPrix.com / Trintignant (englanniksi)

Formula 1 -kaudelle 1950 osallistuneet kuljettajat

Walt Ader  Fred Agabashian  Alberto Ascari  Henry Banks  Tony Bettenhausen  Clemente Biondetti  Prinssi Bira  Felice Bonetto  Toni Branca  Walt Brown  Bill Cantrell  Duane Carter  Eugène Chaboud  Louis Chiron

Joie Chitwood  Johnny Claes  Gianfranco Comotti  George Connor  Geoff Crossley  Jimmy Davies  Duke Dinsmore  Philippe Étancelin  Luigi Fagioli  Juan Manuel Fangio  Giuseppe Farina  Walt Faulkner  Pat Flaherty  Myron Fohr

Joe Fry  Bob Gerard  Yves Giraud-Cabantous  José Froilán González  Emmanuel de Graffenried  Cecil Green  David Hampshire  Sam Hanks  Cuth Harrison  Gene Hartley  Mack Hellings  Bill Holland  Jackie Holmes  Jerry Hoyt

Jimmy Jackson  Leslie Johnson  Joe Kelly  Pierre Levegh  Bayliss Levrett  Henri Louveau  Guy Mairesse  Robert Manzon  Eugène Martin  Johnny McDowell  Jack McGrath  David Murray  Nello Pagani  Reg Parnell

Johnnie Parsons  Paul Pietsch  Charles Pozzi  Dick Rathmann  Jim Rathmann  Franco Rol  Tony Rolt  Mauri Rose  Louis Rosier  Paul Russo  Troy Ruttman  Consalvo Sanesi  Harry Schell  Bill Schindler

Dorino Serafini  Brian Shawe-Taylor  Raymond Sommer  Piero Taruffi  Maurice Trintignant  Luigi Villoresi  Peter Walker  Lee Wallard  Spider Webb  Peter Whitehead