Maurice Thorez

Maurice Thorez (28. huhtikuuta 1900 Noyelles-Godault – 11. heinäkuuta 1964 Mustameri)[1] oli ranskalainen kommunistipoliitikko, joka toimi Ranskan kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuosina 1930–1964. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli muutaman vuoden ministerinä ja 1946–1947 varapääministerinä kolmessa hallituksessa.

Maurice Thorez vuonna 1936.

Thorez työskenteli kaivostyöläisenä 12-vuotiaasta alkaen ja liittyi vuonna 1919 sosialistisen puolueen ja seuraavana vuonna kommunistisen puolueen jäseneksi.[2] Hänet vangittiin useita kertoja kiihotuksesta syytettynä. Thorezin ura puolueessa lähti nousuun 1923, jolloin hänestä tuli Pas-de-Calais’n alueen sihteeri. Vuonna 1930 hänet nimitettiin puolueen pääsihteeriksi,[2] missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. Hänet valittiin Ranskan edustajainkamariin ensi kerran vuonna 1932. Vuodesta 1934 Thorez ajoi Neuvostoliitosta saamiensa ohjeiden mukaisesti Ranskan kommunistien osallistumista kansanrintamayhteistyöhön sosialistien ja radikaalien kanssa. Kansanrintama voitti vuoden 1936 vaalit ja onnistui seuraavina vuosina toteuttamaan sosiaalisia uudistuksia.[1]

Toisen maailmansodan syttyessä Thorez kutsuttiin Ranskan armeijaan, mutta hän jätti sen pian ja pakeni maan alle sillä Edouard Daladierin hallitus oli kieltänyt sotaan osallistumista vastustaneen kommunistisen puolueen. Thorez tuomittiin poissaolevana petturuudesta. Hän siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1943. Kun liittoutuneet olivat vapauttaneet Ranskan saksalaismiehityksestä, Charles de Gaullen johtama uusi hallitus armahti Thorezin ja hän palasi kotimaahansa marraskuussa 1944. Seuraavana vuonna hän sai takaisin myös menettämänsä Ranskan kansalaisuuden ja palasi parlamenttiin. Hän tuli vuonna 1945 ministeriksi de Gaullen hallitukseen ja oli vuosina 1946–1947 varapääministerinä.[1] Vuoden 1946 vaaleissa Ranskan suurimmaksi puolueeksi nousseet kommunistit yrittivät ajaa Thorezia myös pääministeriksi, mutta hän ei saanut riittävästi tukea muilta puolueilta. Kommunistiset ministerit erotettiin lopulta toukokuussa 1947 Paul Ramadierin hallituksesta heidän äänestettyään parlamentissa erästä hallituksen esitystä vastaan.

Kommunistien asema Ranskan parlamentissa romahti de Gaullen valtaanpaluun ja viidennen tasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1958, mutta Thorez oli yksi harvoista edustajanpaikkansa säilyttäneistä. Hän kuoli vuonna 1964 laivamatkalla Jaltalle.[1] Pian sen jälkeen hänen mukaansa nimettiin Torezin kaupunki (aiemmin Tšistjakove) Ukrainassa.[3]

Aatteeltaan Thorezia on luonnehdittu stalinistiksi.[1] Hänen oikeana kätenään Ranskan kommunistisessa puolueessa toimi Jacques Duclos, joka myös käytännössä johti puoluetta Thorezin oleskellessa Neuvostoliitossa.