Jacob Gade

16-vuotiaana Jacob Gade lähti Kööpenhaminaan. Alkuaikoina hän nukkui rappukäytävissä. 17–18-vuotiaana hänet lopulta kiinnitettiin esiintyjäksi Frederiksbergissä sijainneeseen Lorry Feilbergin omistamassa huvipaikassa esitettyyn Operettaan. Samoihin aikoihin Gade julkaisi ensimmäisen sävellyksensä, juomalaulun "Der er sollys i modne druer" (Kypsissä rypäleissä on auringonpaistetta). Laulu menestyi ja sitä esitti muun muassa Elna From, kymmenen vuotta vanhempi Gaden ensirakastettu.[1]

Gade työskenteli Feilbergille vuoteen 1901 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli pari vuotta viulistina eri orkestereissa Kööpenhaminassa. Hän eteni kapellimestariksi 1903 ja johti useita tanssi- ja viihdemusiikkiorkestereja seuraavien vuosien ajan. Vuonna 1909 hänestä tuli kuuluisan Hotelli Bristolin musiikillinen johtaja. Hän saavutti mainetta "toisena Hans Christian Lumbyena tai Johann Straussina" johtaessaan orkesteria viuluineen.[1]

Samoihin aikoihin Gade otti viulutunteja kuuluisalta viulupedagogi Max Schlüterilta, joka oli asettunut maailmankiertueidensa jälkeen Kööpenhaminaan. Gade kuitenkin joutui hylkäämään konserttiviulistihaaveensa tultuaan torjutuksi Kuninkaallisesta musiikkikonservatoriosta.[1]

Gaden ura teatteri- ja elokuvasäveltäjänä alkoi 1914 kiinnityksellä Dagmar Theatreen. Näihin aikoihin hän myös konsertoi ahkerasti soittaen muun muassa Niccolo Paganinin viulukonserttoja ja Johann Sebastian Bachin soolosonaatteja. Hän myös sävelsi tuotteliaasti, muun muassa ranskalaistyylisiä ja -nimisiä valsseja, käyttäen salanimeä Maurice Ribot. Ulkomainen nimi edisti musiikin menekkiä ja antoi kansainvälistä imagoa. Sävellykset menestyivät ja sanomalehti Politiken nimesi Gaden "Tanskan valssikuninkaaksi".[1]

Vuonna 1919 Gade muutti New Yorkiin, jossa hän aloitti pienen elokuvateatteriorkesterin viulistina. Myöhemmin hän liittyi Capitol Cineman 80-henkiseen orkesteriin ja kilpaili lopulta menestyksekkäästi viulistin paikasta New Yorkin filharmonikkoihin, joka tuolloin tunnettiin nimellä the National Symphony Orchestra. Hän soitti orkesterissa kaksi vuotta omistautuen klassiselle musiikille.[1]

Lomaillessaan Tanskassa 1921 Gadelle tarjottiin kapellimestarin paikkaa Paladsissa, joka oli aikansa suurin elokuvateatteri Pohjois-Euroopassa. Hän johti 24-henkistä orkesteria vuoteen 1926 hyödyntäen New Yorkin kokemuksiaan. Elokuvateatteriorkestereita käytettiin säestämään tuon ajan mykkäfilmejä. Hän lisäsi omia sävellyksiään orkesterin ohjelmistoon. Muun muassa Jalousie-tango syntyi tässä yhteydessä.[1]

Gade siirtyi vuonna 1926 Nørrebron teatterin johtajaksi ja tuotti musiikkia teatterin näytöksiin ja revyihin. Johtajanura jäi kuitenkin lyhyeksi ja hän palasi Palads-teatterin kapellimestariksi, missä hänen uransa jatkui äänielokuvan esiinmarssiin saakka 1929. Gade johti vielä viihdeorkestereita World Cinema -teatterissa ja päivittäin esitetyssä National Scala -tuotannossa 1931. Tämän jälkeen Gade keskittyi säveltämiseen, mihin eräänä syynä oli vieraan musiikkityylin, jazzin, esiinmarssi, joka vähensi tilausta perinteisemmälle viihdeorkesterimusiikille. Myös Jalousie-sävelmästä saadut tulot mahdollistivat omistautumisen sävellystyölle.[1]

Sävellykset Rhapsodietta ja tango Romanesca julkaistiin Max Eschigin kustantamana Pariisissa. Vuonna 1939 Gade meni takaisin Yhdysvaltoihin, missä hänen sävellyksiään julkaistiin ja hän sai julkisuutta muun muassa radioasemilla ja elokuvateattereissa kansainvälisenä kuuluisuutena. Gade palasi Tanskaan 8. huhtikuuta 1940 - päivää ennen maan saksalaismiehitystä.[1]