Maurice Paléologue

Maurice Georges Paléologue (13. tammikuuta 1859 Pariisi – 18. marraskuuta 1944 Pariisi[1]) oli ranskalainen diplomaatti, historioitsija ja esseisti.[1]

Maurice Paléologue.

Paléologuen isä Alexandru Paleologu oli Romanian Valakiasta kotoisin ollut vallankumouksellinen, joka oli paennut Ranskaan yritettyään salamurhata Valakian hospodarin (prinssi) Gheorghe Bibescun (1843–1848) vuoden 1848 Valakian vallankumouksen aikana. Alexandru oli yksi kolmesta Văcărescu-pajarisukuun kuuluneen Elisabeta Văcărescun aviottomasta lapsesta. Elisabetan äiti Zoe Văcărescu adoptoi tyttärensä lapset ja antoi heille kreikkalaisen tyttönimensä Paleologu. Ranskan kielessä tämä sukunimi muuttui muotoon Paléologue. Suvulla ei luultavasti ollut yhteyksiä Bysanttia hallinneeseen Palaiologos-hallitsijasukuun, vaikka jotkut Alexandrun esi-isät niin väittivät 1600-luvun lopulla.

Paléologue opiskeli oikeustiedettä, ja valmistuttuaan hän meni vuonna 1880 Ranskan ulkoministeriön palvelukseen. Hän oli lähetystösihteerinä Marokossa Tangerissa, sen jälkeen Pekingissä ja myöhemmin Italiassa. Hän oli Ranskan suurlähettiläänä Bulgariassa 1907–1912 ja Venäjällä 1914–1917. Tämän jälkeen hän toimi ulkoministeriön pääsihteerinä Alexandre Millerandin hallituksessa vuonna 1920.

Paléologue oli Ranskan Pietarin-lähettiläs vuonna 1914, jolloin Ranskan presidentti Raymond Poincaré vieraili Pietarissa juuri ennen maailmansodan syttymistä. Paléologue kirjoitti vierailusta päiväkirjaansa, ja se oli yksi hänen uransa kohokohtia.[2] Diplomaatinuransa ohella Paléologue oli myös historioitsija, esseisti ja romaanikirjailija. Hän kirjoitti säännöllisesti Revue des Deux Mondes -nimiseen kirjalliseen aikauslehteen. Hän kirjoitti useita teoksia Venäjän historiasta, ja myös hänen suurlähettiläskaudellaan Venäjällä 1914–1917 pitämänsä päiväkirjat on julkaistu (La Russie des tsars pendant la Grande Guerre, 1923).

Paléologue valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1928[1]. Hän kuoli Pariisissa marraskuussa 1944 muutama kuukausi sen jälkeen kun kaupunki oli vapautunut saksalaismiehityksestä.