Mauri Pekkarinen

Ennen eduskuntaan valitsemistaan Mauri Pekkarinen toimi muun muassa Keskustapuolueen Keski-Suomen piirijärjestön toiminnanjohtajana vuosina 1974–1979, työvoimaministerinä toimineen Paavo Väyrysen poliittisena sihteerinä 1976–1977, sisäasiainministeri Eino Uusitalon poliittisena sihteerinä 1978–1979, Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna 1977–2004 sekä presidentin valitsijamiehenä vuoden 1978 presidentinvaalissa.[10] Vuosina 1987–1991 hän oli puolueensa Keski-Suomen piirin puheenjohtaja.^lähde?

Kansanedustajana Mauri Pekkarinen toimi vuosina 1979–2019[11]. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisellä kerralla vajaalla 8 000 äänellä. Seuraavissa vaaleissa 1983 äänimäärä kasvoi 400:lla ja jonkin verran vielä vuoden 1987 vaaleissa. Seuraavissa vaaleissa äänimäärä nousi yli 10 000:n. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Pekkarinen sai Keski-Suomessa enemmän ääniä kuin kukaan toinen tässä vaalipiirissä aiemmin, mutta vuonna 2011 keskustan kärsiessä ison vaalitappion Pekkarinen keräsi kaikkien aikojen huonoimman eduskuntavaalien äänisaaliinsa ja hävisi vaalipiirin äänikuninkuuden keskustalaiselle Anne Kalmarille.^lähde?

Pekkarinen on toiminut eduskunnan pankkivaltuustossa vuosina 1995–2003, keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana 1999–2003 sekä Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana 1987–1991. Keskustan ollessa oppositiossa vaalikaudella 1995–2003 aktiivisesti puheenvuoroja käyttänyt Pekkarinen sai lempinimen ”eduskunnan terrieri”.^lähde?

Pekkarinen oli kesäkuussa 2022 tehdyn laskelman mukaan kaikkien aikojen kuudenneksi useimmin täysistunnossa puhunut kansanedustaja yli 5200 puheenvuorollaan.[12]

Pekkarinen on toiminut viiden hallituksen ministerinä. Ahon hallituksessa (1991–1995) hän toimi sisäasiainministerinä ja Jäätteenmäen hallituksessa (2003) sekä Vanhasen I hallituksessa (2003–2007) kauppa- ja teollisuusministerinä. Vanhasen II hallituksessa Pekkarinen oli kauppa- ja teollisuusministeri 31. joulukuuta 2007 asti.^lähde?

Vuonna 2008 tämän tehtävän nimeksi tuli elinkeinoministeri. Pekkarinen jatkoi elinkeinoministerinä Kiviniemen hallituksessa. Kevään 2011 vaalien jälkeen keskusta jäi oppositioon. Pekkarisesta tuli tällöin yhdeksännellä eduskuntakaudellaan eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja. Nykyisistä kansanedustajista Pekkarinen häviää valtiopäivävuosissa vain Ilkka Kanervalle.^lähde?

Pekkarinen toimi myös Vapaan koulutuksen tukisäätiössä (VKTS), jonka tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi "mustaa listaa" opettajien poliittisesta suuntautumisesta.[13] Pekkarinen oli kesäkuussa 2010 ehdolla keskustan uudeksi puheenjohtajaksi ja pääministeriksi Matti Vanhasen tilalle ja pääsikin toiselle kierrokselle, mutta hävisi Mari Kiviniemelle.^lähde?

Maaliskuussa 2012 Pekkarinen ilmoitti pyrkivänsä jälleen keskustan puheenjohtajaksi kesän puoluekokouksessa. Hän painotti tiedotustilaisuudessaan, että puolueelle tulee löytää ylin johto, joka pystyy innostamaan ja yhdistämään sekä viemään sanomaa perille.[14] Huhtikuussa Pekkarinen kuitenkin vetäytyi puheenjohtajakisasta, koska koki puolueenjohdon toivovan puolueessa sukupolvenvaihdosta.[15]

Syyskuussa 2018 Pekkarinen ilmoitti, ettei asetu ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[16] Sen sijaan hän asettui ehdolle kevään 2019 europarlamenttivaaleissa. [17]

Mauri Pekkarinen puhumassa Jyväskylän kävelykadulla elokuussa 2009.

Iiro Viinanen otti tiettävästi käyttöön – Pekkarista tarkoittaen – termin ”pekkarointi” Ahon hallituksen aikana. Termillä tarkoitetaan kotiinpäinvetämistä, josta näkyvimmäksi esimerkiksi nimettiin Kärkisten silta.[20] Yleensä ”pekkaroinnilla” viitataan kansanedustajien ja ministereiden väitettyyn oman vaalipiirin ja kotiseudun suosimiseen esimerkiksi budjettimäärärahojen jakamisessa. Termi on uusi versio aikaisempina vuosina suosituksi tulleesta termistä ”iltalypsy”, jossa jo aikaisemmin sovitun jälkeen epäillään vaadittavan vielä (illalla) lisää.

Helsingin Sanomien tekemässä huippupoliitikkojen arvioinnissa asiantuntijajoukko katsoi Pekkarisen olevan paras neuvottelija arvioiduista.[21]

Pekkarinen on kinnulalaisen maanviljelijäperheen esikoinen. Hänen äitinsä oli emäntä Hellin Inkeri (o.s. Kinnunen, 1929–2018[22]) ja isänsä oli maanviljelijä Niilo Matti Pekkarinen[10] (1922–2004). Pekkarinen on ollut naimisissa vuodesta 1972, ja hänellä on vaimonsa Raijan kanssa vuosina 1973 ja 1976 syntyneet pojat sekä vuosina 1982 ja 1988 syntyneet tyttäret.

Pekkarinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kannuksen yhteiskoulusta vuonna 1968 ja valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1974. Lappeenrannan teknillinen yliopisto myönsi Pekkariselle tekniikan kunniatohtorin arvonimen vuonna 2008 ja Jyväskylän yliopisto taloustieteen kunniatohtorin arvon 2009.[10]

• Pekkarisen kotisivut
• .aspx Mauri Pekkarinen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.