Maureen O’Sullivan

O'Sullivanin vanhemmat olivat Charles Joseph O’Sullivan ja Mary Lovatt (o.s. Fraser).[1] Charles O’Sullivan palveli Britannian armeijassa ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Maureen opiskeli ensin luostarikoulussa Dublinissa ja myöhemmin Lontoossa.[2] Eräs hänen luokkatovereistaan oli Vivien Leigh, joka myöhemmin loi uran näyttelijänä.[3] Suoritettuaan opiskelunsa loppuun Ranskassa O’Sullivan palasi Dubliniin ja aloitti työt köyhien parissa.[2]

O’Sullivanin elokuvaura alkoi hänen tavattuaan ohjaaja Frank Borzagen, joka oli kuvaamassa 20th Century Foxin elokuvaa Song o’ My Heart. Borzage ehdotti O’Sullivanille koekuvausta, jonka O’Sullivan voitti ja hän sai roolin irlantilaisen tenorin John McCormackin tähdittämään elokuvaan. O’Sullivan matkusti Yhdysvaltoihin kuvaamaan elokuvan loppuun.[2]

O’Sullivan näytteli kuudessa 20th Century Foxin elokuvassa ja kolmessa muussa muiden elokuvastudioiden alaisuudessa. Vuonna 1932 hän solmi sopimuksen Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa ja näytteli useissa studion elokuvissa. Samana vuonna Irving Thalberg valitsi hänet Jane Parkerin rooliin elokuvassa Tarzan – viidakon valtias, jonka miespääosaa esitti Johnny Weissmuller.[2] O’Sullivan esitti Jane Parkeria kuudessa Tarzan-elokuvassa vuosina 1932–1942.

Maureen O’Sullivan elokuvassa Ylpeys ja ennakkoluulo (1940).

Hän näytteli myös William Powellin ja Myrna Loyn kanssa elokuvassa Pettävä varjo (1934) ja Greta Garbon ja Basil Rathbonen rinnalla Anna Kareninassa (1935). Hän näytteli myös Jane Bennettiä elokuvassa Ylpeys ja ennakkoluulo vuonna 1940. Elokuvan Tarzan suurkaupungissa jälkeen vuonna 1942 O’Sullivan pyysi studiolta sopimuksensa purkamista, jotta hän voisi hoitaa lavantautiin sairastunutta miestään.[2]

O’Sullivan avioitui ensin australialaissyntyisen käsikirjoittajan ja myöhemmin Oscar-palkitun ohjaajan John Farrow’n kanssa vuonna 1936. Liitto kesti Farrow’n kuolemaan asti vuonna 1963.[3] Tämän jälkeen O’Sullivan oli leskenä kahdenkymmenen vuoden ajan, kunnes avioitui James Cushingin kanssa vuonna 1983.[4] Ensimmäisestä avioliitosta syntyi seitsemän lasta: Michael Damien, Patrick Joseph, Mia Farrow, John Charles, Stephanie, Prudence ja Theresa Magdalena "Tisa" Farrow.

O’Sullivan palasi valkokankaalle Paramount Picturesin elokuvassa Kohtalon kello, jonka ohjasi hänen aviomiehensä John.[2] Hän esiintyi satunnaisesti televisiossa ja miehensä ohjaamissa elokuvissa. Vuonna 1960 hän oli aikaisessa vetäytyä eläkkeelle, mutta näyttelijä Pat O’Brien suostutteli hänet mukaan kesäteatteriin, jonka näytelmä A Roomful of Roses esitettiin 1961. Tämän jälkeen O’Sullivan teki Broadway-debyyttinsä Paul Fordin rinnalla näytelmässä Never Too Late. Pian näytelmän ensi-illan jälkeen John Farrow kuoli sydäninfarktiin.

Miehensä kuoleman jälkeen O’Sullivan esiintyi harvakseltaan elokuvissa ja televisiossa. Hän esitti vävynsä Woody Allenin ohjaamassa elokuvassa Hannah ja sisaret tyttärensä Mia Farrow’n roolihahmon äitiä.

Maureen O’Sullivan kuoli 87-vuotiaana sydänleikkauksen komplikaatioihin vuonna 1998. Hänet haudattiin Most Holy Redeemer Cemeteryyn, New Yorkiin.