Mauno von Schrowe

Mauno Ilmari von Schrowe (13. heinäkuuta 1896 Heinävesi[1] – 21. tammikuuta 1955 Paimio) oli Suomen Puolustusvoimien eversti ja sodan aikana usean rykmentin komentaja.

Von Schrowen vanhemmat olivat Carl Magnus von Schrowe, kuvernementinsihteeri ja valtiopäivämies Johan Henrik von Schrowen poika, ja Alma Maria Granlund.[1]

Von Schrowe osallistui vapaussotaan lääkintätehtävissä ja suoritti Viipurin upseerikokelaskurssin 1918–1919. Talvisodan alkaessa hän komensi JR 28:n toista pataljoonaa ja 17.12.1939 alkaen koko rykmenttiä, josta nuomero muutettiin myöhemmin JR 19:ksi. Välirauhan aikana hän komensi Lounais-Hämeen suojeluskuntapiiriä, josta jatkosodan alettua hän siirtyi JR 23:n komentajaksi 18.6.1941–4.6.1944. Vuoden 1944 aikana hän komensi kahteen otteeseen JR 15:tä, 14.6.1944–5.9.1944 sekä 4.10.1944–20.11.1944. Väliaikaisesti hän toimi 19. prikaatin komentajan viransijaisena syyskuussa 1944. Sodan jälkeen hän toimi Suolahden sotilaspiirin päällikkönä marraskuusta 1944 kesäkuuhun 1945, jonka jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta.