Matti Vapalahti

Matti Vapalahden vanhemmat olivat kirkkoherra Topi Vapalahti ja hammaslääkäri Saima Vapalahti (o.s. Malkamäki). Matti Vapalahti oli vuodesta 1959 naimisissa Marja Vapalahden (o.s. Attila) kanssa. Avioliitosta on kaksi lasta, Petri (1960) ja Olli (1963).[1]

Matti Vapalahti tuli ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta 1955. Suoritettuaan asevelvollisuuden, joka päättyi kokelaana RUK:n kurssilla 90, hän kirjoittautui Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteen lisensiaatiksi Matti Vapalahti valmistui 1963. Hän kouluttautui ja työskenteli Lundin yliopistossa 1965. Neurokirurgian erikoislääkäri hänestä tuli 1969. Vapalahti väitteli Helsingin yliopistossa joulukuussa 1970 ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon 1971. Väitöskirja käsitteli vaikean aivovamman aiheuttaman kallonsisäisen paineen nousuun liittyviä ongelmia. Tämän jälkeen hän teki tutkimustyötä Pennsylvanian yliopistossa 1971–72. Neurokirurgian dosentiksi hänet nimitettiin Turun yliopistossa 1973 ja Kuopion yliopistossa 1976. Oulun yliopisto totesi hänet päteväksi neurokirurgian professorin virkaan 1976.

Matti Vapalahden tie Kuopion yliopiston neurokirurgian professoriksi ja Kuopion yliopistollisen sairaalan neurokirurgian klinikan ylilääkäriksi alkoi 1963 Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta, jossa hän erikoistui ja toimi seniorilääkärinä. Tämän jälkeen ura jatkui Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuodet 1972–76 ja sen jälkeen Kuopiossa neurokirurgian klinikan osastonylilääkärinä. Yhdeksänkymmentäluvun alussa Matti Vapalahti ehti toimia runsaan vuoden Oulussa neurokirurgian professorina. Kuopion yliopiston neurokirurgian professoriksi hänet kutsuttiin 1992. Tästä virasta Vapalahti jäi eläkkeelle 2002.

Toiminta Kuopiossa oli haastavaa pioneerityötä. Keskussairaalasta yliopistolliseksi sairaalaksi muuttuvassa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa Matti Vapalahti saattoi alkuun neurokirurgian klinikan toiminnan ja kehitti sitä. Klinikka on kansallisesti ja kansainvälisesti erittäin arvostettu. Matti Vapalahti, taitava neurokirurgi ja kliinikko, kehitti humaanilla mutta samalla päättäväisellä otteella klinikan toimintaedellytyksiä, koulutti neurokirurgeja ja loi hyvän yhteistyöilmapiirin. Toiminnan kehittymistä kuvaa, että vuonna 1975 oli koko Itä-Suomen alueelta lähetetty 59 neurokirurgista potilasta Helsinkiin hoitoon. Vuonna 2010 Kuopion neurokirurgian klinikan 12 erikoislääkäriä ja neljä erikoistuvaa lääkäriä leikkasi saman alueen väestöstä 2 000 potilasta ja lisäksi 3 000 ihmistä sai hoitoa poliklinikalla.

Matti Vapalahden tutkimustyö lähti käytännön työssä esiin tulleista ongelmista. Alkuun mielenkiinnon kohteena olivat kohonneen kallonsisäisen paineen patofysiologia ja aivovammat. Tämän jälkeen Vapalahti tutki erityisesti subaraknoidaalivuotoa (lukinkalvon alaista verenvuotoa) ja aivovaltimon aneurysmien (pullistumien) hoitoa. Vuosituhannen lopussa keskeiseksi mielenkiinnon kohteeksi nousivat uusiin hoitomuotoihin liittyvät aiheet, epilepsian kirurginen hoito ja geeniterapian mahdollisuudet aivokasvaimien käsittelyssä. Erityisesti viimeksi mainitulla alueella Vapalahti teki työryhmineen uraauurtavaa tutkimustyötä yhdessä professori Seppo Ylä-Herttualan ryhmän kanssa. Tutkimuksen tuloksina syntyi noin 200 alkuperäistyötä ja artikkelia ulkomaisissa ja kotimaisissa julkaisuissa.

Matti Vapalahdelle oli ominaista potilaiden hoitoon ja tutkimustyöhön liittyvien eettisten ongelmien pohtiminen. Hän oli monia vuosia Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) lääketieteellisen tutkimuseettisen jaoston (TUKIJA) jäsen. Kuopion yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan puheenjohtajana Matti Vapalahti joutui perehtymään ja ottamaan kantaa varsin moninaisiin eettisiin ongelmiin. Hän piti erittäin tärkeänä hyvin toimivaa ja mahdollisimman tasapuolisesti palvelevaa julkista terveydenhuoltoa ja kritisoi ihmisten sairauksilla rahastamista.

Nuoruudessaan Matti Vapalahti toimi Suomen Teiniliiton hallituksessa, Lääketieteen kandidaattiseuran hallituksessa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa. Myöhemmin luottamustehtäviä kertyi lukuisia. Mainittakoon niistä Suomen Neurokirurgisen Yhdistyksen hallituksen jäsenyys 1974–75 ja puheenjohtajuus 1980–83, Nordisk Neurokirurgisk Föreningin hallituksen jäsenyys 1982–88 ja varapuheenjohtajuus 1986–88, Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin hallituksen jäsenyys 1990–92 sekä Pohjois-Savon lääkäriyhdistyksen hallituksen puheenjohtajuus 1987–90. Potilasvahinkolautakunnan asiantuntijana hän toimi 1990–2010. Lisäksi Matti Vapalahti työskenteli toimituskunnan jäsenenä kansainvälisissä julkaisusarjoissa Acta Neurochirurgica, Neurosurgery ja Advances and Technical Standards in Neurosurgery.

Neurokirurgien kouluttamista Matti Vapalahti edisti myös kansainvälisesti. Hän toimi European Association of Neurosurgical Societies -järjestön koulutuskomitean jäsenenä 1983–91 ja EANS:in varapuheenjohtajana 1991–95. Tunnustuksena työstään hän sai pitää juhlaluennon (European Lecture) Wienissä 2001.

Muista Matti Vapalahden saamista tunnustuksista olivat huomattavimpia Duodecim-seuran Kondrad ReijoWaaran palkinto 1998 ja Karoliinisen instituutin neurotieteellisten yksiköiden 2003 myöntämä Olivecrona-palkinto, neurokirurgian ja neurotieteen Nobeliksi kutsuttu.[1]

• Kuka kukin on 2003. Helsinki: Otava, 2002.
• Launiala, Kari: Konrad ReijoWaaran palkinto Matti Vapalahdelle. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1998, 114. vsk, nro 24, s. 2523.
• Suomen lääkärit 2007. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 2008.

• (duodecimlehti.fi)