Matti Rantasila

Matti Henrik Rantasila (26. joulukuuta 1922 Tampere – 15. maaliskuuta 2004 Pori) oli suomalainen sotakirjailija.

Rantasilan perhe muutti Tampereelta Poriin hänen ollessaan nelivuotias. Talvisodan alkaessa Rantasila oli Porin lyseon viidennellä luokalla. Hän osallistui sotaan vapaaehtoisena ja kävi välirauhan aikana reservinupseerikoulun yleten Suomen nuorimmaksi vänrikiksi.

Jatkosodan aikana Rantasila toimi joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkön sijaisena JR2:n 1. pataljoonassa. Vänrikki Pentti Iisalon johtama partio jossa Rantasila oli varajohtajana katkaisi 18. elokuuta 1941 vallatun 45 millimetrin panssarintorjuntatykin avulla Räisälästä etelään johtavan valtatien ja piti tietä katkaistuna kolmen tunnin ajan niin että paikalta saatiin kerättyä suuri sotasaalis. Iisalo nimitettiin ansioistaan Mannerheim-ristin ritariksi 1. lokakuuta 1941. Rantasilalle ehdotettiin Mannerheim-ristiä 1944 mutta tässä vaiheessa tehtiin karsintaa erityisesti upseerien kohdalla eikä anomukseen suostuttu.

Rantasila ylennettiin luutnantiksi 1942. Hän haavoittui kolme kertaa ja menetti 31. elokuuta 1944 muutama päivä ennen jatkosodan päättymistä oikean kätensä yrittäessään tehdä vaarattomaksi venäläistä tavallista käsikranaattia isompaa korsukäsikranaattia.

Sodan jälkeen Rantasila valmistui 1949 merkonomiksi työn ohella. Hän toimi myymälätarkastajana Satakunnan Osuuskaupassa ja oli Keskusosuusliike Hankkijan Porin-konttorissa osastonhoitajana 1954–1978.

Rantasila osallistui Sotainvalidien Veljesliiton ja reserviläisjärjestöjen toimintaan. Hän sai sotakamreerin arvonimen 1991.

Rantasila aloitti kirjoittamisen 1978 jäätyään eläkkeelle. Hän löysi ullakolta vanhoja sodanaikaisia muistiinpanojaan ja alkoi niiden pohjalta kirjoittaa muistelmiaan. Esikoisteos Joukkueenjohtaja ilmestyi 1980.

Matti Rantasila on jääkiekkoilija Juha Rantasilan ja näyttelijä Mari Rantasilan setä.