Matti Rantanen

Matti Rantanen syntyi olympiavuonna toimistoapulainen Laina ja puuseppä Uuno Rantasen työläisperheen kolmanneksi lapseksi vaatimattomiin oloihin Helsingin Pohjoiselle Makasiinikadulle. Laina Rantanen oli lähtöisin Pudasjärveltä ja Uuno Rantanen puolestaan Suomusjärveltä, ja he olivat muuttaneet pääkaupunkiin 1930-luvulla. Perheen aiempi asunto oli tuhoutunut vuonna 1944 Helsingin pommituksissa. Pieni hellahuone, joka oli yhtaikaa keittiö, olohuone ja nelihenkisen perheen makuuhuone, oli aikaisemmin ollut vossikkakuljettajien käytössä. Asunnon alapuolella oli entisistä hevostalleista autotalleiksi muutettuja tiloja. Kaksi vanhempaa veljeä, Risto ja Pekka, oli lähetetty Ruotsiin sotalapsiksi, jonne Pekka jäikin pysyvästi. Risto-veli palasi sodan päätyttyä kotiin.[2]

Matti Rantanen on naimisissa harmonikkataiteilija Heidi Velamon kanssa vuodesta 1978[1].

Rantasen soittoharrastus sai kipinän hänen isänsä synnyinpaikkakunnalta lähtöisin olevan ystävän, harmonikansoittaja ja toimittaja Leevi Rantalaihon, vierailuista. Rantalaiho teki harmonikkaohjelmia Yleisradioon ja vieraili ystävänsä kotona, joka sijaitsi vanhan toimitalon vieressä. Rantalaiho oli harjoitellut Rantasilla Matin ollessa kolmivuotias ja Matti oli leikkinyt komerossa kenkälaatikon kanssa soittoa ja laulanut. Isä osti sitten pojalle tämän taipumukset huomattuaan joululahjaksi pienen harmonikan. Kuusivuotiaana hän pääsi isänsä työkaverin pojan, Raimo Sirkiän kanssa tanskalaisen soitonopettajan oppiin. Sittemmin Rantanen ja Sirkiä aloittivat opiskelun Lasse Pihlajamaan harmonikkaopistossa. Jo kahdeksanvuotiaana Matti alkoi ansaita rahaa ja rahoittaa koulunkäyntiä keikkapalkkioillaan.[2]

• Lasse Pihlajamaan harmonikkaopisto ja yksityisoppilas 1959–1967
• Hum. kand. (musiikkitiede, estetiikka ja kasvatustiede), Helsingin yliopisto 1974
• Tanskan kuninkaallinen musiikkikonservatorio, Mogens Ellegaardin oppilas 1975[3]

• Suomen harmonikkamestari 1968
• Pohjoismaisen harmonikkakilpailun 1. sija 1969 ja 1970
• Coupe Mondiale -kilpailun pronssimitali Salzburgissa 1970[1]

Ensikonsertti oli Jyväskylän kesässä 1971[3]. Rantanen nimitettiin Sibelius-Akatemian vastaperustetun harmonikkaluokan johtajaksi 1977 ja lehtorin virkaan 1983[2]. Hän on toiminut vierailevana professorina muun muassa Trossingin Musiikkiakatemiassa Saksassa, Tanskan kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa ja Lontoon Royal Academy of Musicissa. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia myönsi Rantaselle professorin arvonimen joulukuussa 2015.[4]

Rantanen on kansainvälisesti tunnettu ja haluttu instrumenttinsa mestarikurssien pitäjä ja harmonikkamusiikin luennoitsija, konsertoiva solisti ja kamarimuusikko.[3], [1] Toiminut lukuisissa solistitehtävissä muun muassa Radion sinfoniaorkesterissa, Avanti!:ssa sekä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa, kapellimestareina muun muassa Esa-Pekka Salonen, Jorma Panula ja Atso Almila. Rantanen on tehnyt yhteistyötä noin 30 suomalaisen säveltäjän (muun muassa Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Magnus Lindberg, Matti Murto, Jukka Tiensuu, Harri Wessman) kanssa ja kantaesittänyt noin 70 suomalaista teosta, sisältäen sooloteoksia, kamarimusiikkia ja konserttoja.[3], [1].

Luottamustehtävistä voidaan mainita muun muassa Harmonikansoiton Opettajat Ry:n puheenjohtajuus 1975–1982[1].

Rantasen ensilevy julkaistiin 1980 ja se sisälsi muun muassa Bachin, Tiensuun ja Vladislav Zolotarjovin musiikkia. Kamarimusiikkilevy, joka sisältää muun muassa Erkki Jokisen, Heikki Valpolan, Tiensuun ja Harri Wessmanin musiikkia ilmestyi 1985. Vuonna 1987 häneltä ilmestyi soololevy Lasse Pihlajamaan musiikkia ja vuonna 1990 tupla-CD kamarimusiikkia useilta suomalaisilta nykysäveltäjiltä.[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matti Rantanen Wikimedia Commonsissa

• Matti Rantasen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)