Matti Putkonen

Putkonen aloitti työuransa asentajana. Hänen ammattiyhdistystoimintansa alkoi Serlachius Oy:n luottamusmiehenä vuonna 1973 ja vuonna 1981 hänestä tuli Teknisten ja erityisalojen liiton järjestöpäällikkö. Vuosina 1986–1990 hän toimi Maaseututyöväen liiton puheenjohtajana, vuosina 1990–1999 projektisihteerinä eri teollisuuden ammattiliitoissa ja vuodesta 2000 Metallityöväen Liiton viestintäpäällikkönä.[1] Hän jäi eläkkeelle Metalliliitosta vuonna 2010 toimittuaan sitä ennen vähän aikaa sen projektityöntekijänä.[3]

Putkonen liittyi SDP:hen vuonna 1968.[4] Vuosina 1972–1981 hän oli Mäntän kaupunginvaltuuston jäsen.[1] EU-kansanäänestyksen aikana 1994 Putkonen profiloitui Kyllä-liikkeen kannattajiin [5] Hän erosi puolueesta vuonna 2010 oltuaan sen jäsen yli 40 vuotta. Syyksi hän kertoi SDP:n ”viherhumpan”, joka hänen mukaansa uhkaa teollisuustyöpaikkoja.[3] Eron jälkeen hän liittyi perussuomalaisiin ja työskenteli puolueen vaalityöntekijänä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[6] Hän työskentelee perussuomalaisten puoluetoimistolla "työmiehenä".[7]

Lokakuussa 2013 Putkonen oli osallisena ministeri Heidi Hautalan eroamiseen johtaneessa Artic Shipping -vyyhdissä.[8] Hän esimerkiksi otti ministeriohjauksen esille Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa päivää ennen asiasta uutisointia.[9]

Vuonna 2014 ilmestyneessä Peruspomo-kirjassaan Timo Soini mainitsee lähimmiksi miehikseen Putkosen sekä entisen kansanedustaja Raimo Vistbackan ja Soinin avustajana toimineen mainosyrittäjä Jukka Jusulan.[10] Tätä piiriä kutsuttiin puolueen ”hoviksi”.[11][12] Vuonna 2017, Soinin lähdettyä perussuomalaisista, Putkonen jäi kuitenkin puolueeseen.[13] Putkonen teki pesäeron Soiniin ja sanoi, että hänellä ja uudella puoluejohtajalla Halla-aholla on samat arvot.[14]

Putkonen pyrki eduskuntaan kevään 2019 eduskuntavaaleissa.[15] Hän sai Uudenmaan vaalipiirissä 1 620 ääntä eikä tullut valituksi.[16]

Toimiessaan Maaseututyöväen liiton puheenjohtajana vuonna 1990 Putkonen tuomittiin raiskauksesta kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja 10 000 markan korvauksiin. Raastuvanoikeus oli alun perin vapauttanut Putkosen syytteistä, ja sen sijaan hovioikeus tuominnut äänin 2-1. Lopulta korkein oikeus myös tuomitsi Putkosen äänin 3-2. Korkein oikeus piti naisen kertomusta uskottavampana, kun taas vähemmistöön jääneet jäsenet näkivät, että molemmat kertomukset olivat mahdollisia eikä väkivaltaa voitu todistaa.[20] Hän erosi puheenjohtajan tehtävästä tuomion jälkeen.[21]

• https://www.apu.fi/artikkelit/palkkasoturi-matti-putkonen