Matti Klinge

Matti Klinge (31. elokuuta 1936 Helsinki – 5. maaliskuuta 2023[1][2][3]) oli suomalainen historiantutkija ja professori. Hänet tunnettiin kirjallisesti tuotteliaana aate-, sivistys- ja kulttuurihistorian tutkijana sekä aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana.

Matti Klinge
Matti Klinge lokakuussa 2008.
Matti Klinge lokakuussa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt31. elokuuta 1936
Helsinki
Kuollut5. maaliskuuta 2023 (86 vuotta)
Koulutus ja ura
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue historia
Tunnetut työt Ylioppilaskunnan historia (1967–68)
Helsingin yliopisto 1640–1990 (1987–90)
Suomen kansallisbiografia (päätoim. 2003–08)

Klingen tieteelliset päätyöt ovat kaksi Helsingin yliopiston historiaan liittyvää teossarjaa, neliosainen Ylioppilaskunnan historia ja kolmiosainen Helsingin yliopisto 1640–1990. Hänen omin julkaisumuotonsa olivat kuitenkin lyhyistä historiallisista esseistä koostuneet kokoelmat. Tutkijana Klinge edusti ranskalaista perinnettä, johon kuuluvat vapaamuotoinen esseistiikka ja vakiintuneiden historiallisten tulkintojen rohkea kyseenalaistaminen ja joka poikkeaa suomalaisen historiankirjoituksen saksalaistyyppistä lähdetutkimusta edustavasta valtavirrasta.[4]

Klingellä oli näkyvä asema sekä suomalaisessa tiedeyhteisössä että kansalaisyhteiskunnassa. Julkisuudessa hän tuli tunnetuksi ”rohkeista kannanotoistaan ja tietoisen urbaanista olemuksestaan sekä poleemisesta, kansakuntaa kasvattamaan pyrkivästä asenteestaan”.[5] Klingen julkisia päiväkirjoja ilmestyi vuosittain vuodesta 1999 lähtien.

Elämä

Matti Klingen äiti Aune oli farmaseutti, joka työskenteli Helsingin yliopiston apteekissa. Isä Paul oli pankkivirkailija Kansallis-Osake-Pankissa ja kohosi myöhemmin pankin johtokuntaan.[6]

Klinge toimi Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana vuosina 1975–2001. Hän työskenteli Suomen akatemian humanistisen toimikunnan tutkijana vuosina 1968–1970 ja 1972–1975 sekä Suomen kirjallisuuden ja kulttuurin vierailevana professorina Pariisissa vuosina 1970–1972 ennen valintaansa Helsingin yliopiston historian ruotsinkieliseksi professoriksi vuonna 1975. Tästä virasta Klinge jäi eläkkeelle vuonna 2001 toimittuaan 1990-luvulla joitakin vuosia myös historian laitoksen esimiehenä.[7]

Historiantutkimus

Klinge väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1967 väitöskirjalla Kansalaismielen synty. Hän toimi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historiantutkijana vuosina 1960–1968 ja kirjoitti Ylioppilaskunnan historian osat I–IV. Yliopistohistoria sekä kansallisuusaate kuuluvat Klingen uran keskeisiin tutkimuskohteisiin, ja hän palasi samoihin aiheisiin muun muassa yliopistohistoriikissä Helsingin yliopisto 1917–1990 (1990).

Klinge osallistui Paasikivi-seuran perustamiseen vuonna 1958. Vuosina 1985–1986 Klinge kokosi ja toimitti yhdessä professori Yrjö Blomstedtin kanssa presidentti J. K. Paasikiven päiväkirjat vuosilta 1944–1956 julkaistaviksi kahtena niteenä.

Historioitsijana Klinge tunnetaan kenties parhaiten suurelle yleisölle tarkoitetuista yleisesityksistä. Niitä ovat muun muassa seitsemälletoista kielelle käännetty Katsaus Suomen historiaan (1977), Suomen valtiollista symboliikkaa tarkasteleva Suomen sinivalkoiset värit (1981) sekä Itämeren alueen historiaa luotaavat Muinaisuutemme merivallat (1983) ja Itämeren maailma (1994). Klingen teokset ovat saaneet useita palkintoja, kuten tiedonjulkistamispalkinnon 1976 ja Tieto-Finlandian kunniamaininnan 1991 kirjasta Kuningatar Kristiina. Aikansa eurooppalainen (julkaistu vuonna 1990 yhdessä Maria-Liisa Nevalan, Laura Kolben ja Päivi Setälän kanssa). Hänen huomattavimpiin töihinsä sisältyy myös kymmenosaisen Suomen kansallisbiografian päätoimittaminen.

Kulttuurivaikuttaja

Klinge tunnettiin aktiivisena ja näkyvänä kulttuurikeskustelijana. Hän julkaisi vuodesta 1999 lähtien päiväkirjasarjaa, joka saavutti huomiota. Hän toimi myös Suomen Tiedeseuran puheenjohtajana sekä presidentin neuvonantajana kunniamerkki- ja arvonimiasioissa.

Poliittisia näkemyksiä

Klinge oli Mauno Koiviston valitsijamiehenä vuosien 1982 ja 1988 presidentinvaaleissa.[2]

1970-luvulla oikeistoprofessorit pitivät Klingeä epäilyttävänä, Urho Kekkosen hännystelijänä tai jopa kommunistina.[8] Vuonna 2014 julkaistussa päiväkirjassaan Klinge totesi Krimin siirtämisen vuonna 1954 Venäjän federaatiosta Ukrainan neuvostotasavaltaan olleen Venäjän kannalta virhe.[9] Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Rislakin mukaan Klingen mielestä Latvia ei ollut Neuvostoliiton miehittämä.[10]

Luottamustehtäviä ja tunnustuksia

Klinge toimi lukuisissa luottamustehtävissä suomalaisessa tiede- ja historiamaailmassa. Tieteellisistä ansioistaan hän sai Suomen Leijonan ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikuntien 1. luokan komentajamerkit, useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä sekä kaksi kunniatohtoriutta. Hänelle myönnettiin lukuisia tieteellisiä palkintoja.

Helsingin yliopisto on vuodesta 1996 jakanut vuosittaista Matti Klinge -stipendiä. Stipendi on väitöskirjan tekijälle suunnattu vuoden mittainen tutkimusapuraha. Väitöskirjan tulee käsitellä joko Helsingin yliopiston asemaa, historiaa tai yhteiskunnallista merkitystä tai yleisesti yliopistoja tai yliopistokysymystä.[11]

Klinge toimi Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattorina ja inspehtorina.

Luottamustehtäviä

Palkintoja
  • Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 1976
  • Eesti Üliopilaste Seltsin palkinto 1986
  • Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston palkinto 1986
  • Lauri Jäntin säätiön palkinto 1988 (osuudesta Helsingin yliopiston historia -sarjan kirjoitustyössä)
  • Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1989
  • Helsingin yliopiston J. V. Snellman -palkinto, 1990
  • Tieto-Finlandian kunniamaininta 1991 (teoksesta Kuningatar Kristiina – aikansa eurooppalainen)
  • Urho Kekkonen -tunnustuspalkinto 1996
  • Svenska Litteratursällskapetin Forskning och vitterhet –mitali, 1998
  • Sanomalehdistön kunniamitali, 1999
  • Helsingin kaupungin tiedepalkinto 2000
  • Suomen Tiedeseuran E. J. Nyström -palkinto, 2000
  • Suomen Kulttuurirahaston mitali, 2003
  • Svenska Litteratursällskapetin palkinto, 2005
  • Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto 2007

Arvonimiä ja kunniamerkkejä

Tuotanto

Itsenäiset historiateokset
  • Kansalaismielen synty. Suomen ylioppilaiden aatteet ja järjestäytyminen ilmentämässä yleisen mielipiteen ja kansalaistietoisuuden kehittymistä v. 1853–1871. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Tekijä, 1967.
  • Ylioppilaskunnan historia I–IV (WSOY 1967–1968, laajennettu versio HYY ja Gaudeamus 1978)
  • Mannerheim. Kuvaelämäkerta. Otava, 1968.
  • Ylioppilastalo. HYY, 1970.
  • Vihan veljistä valtiososialismiin. Yhteiskunnallisia ja kansallisia näkemyksiä 1910- ja 1920-luvuilta. Taskutieto 100. Porvoo Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00678-5.
  • Bernadotten ja Leninin välissä. Tutkielmia kansallisista aiheista. Taskutieto 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-06881-0.
  • Blick på Finlands historia (suom. Otava 1977)
  • Suomen sinivalkoiset värit. Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15314-5.
  • Kaksi Suomea. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-07011-8.
  • Runebergs två fosterland. Söderström, 1983.
  • Muinaisuutemme merivallat. Kuvitettu historiallinen luonnos. Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07858-5.
  • Professoreita. 35 professoria Kuninkaallisen Turun, sittemmin Suomen Keisarillisen Aleksanterin-, nyttemmin Helsingin yliopiston 35 vuosikymmeneltä. Helsingissä: Otava, 1984 (2. painos 1990). ISBN 951-1-08071-7.
  • Otavan suuri maailmanhistoria XIV. Porvariston nousu (Otava 1985)
  • Kulttuurista. Kansalaispuheenvuoroja. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-405-7.
  • Senaatintorin sanoma. Tutkielmia suuriruhtinaskunnan ajalta. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-09060-7.
  • Från lojalism till rysshat. Söderström, 1987.
  • Mikä mies Porthan oli?. Tietolipas 116. Helsingissä: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989. ISBN 951-717-587-6.
  • Let us be Finns. Otava, 1990.
  • Romanus sum. Kirjoituksia Euroopasta. Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11665-7.
  • Euroopassa, Pietarissa. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12650-4.
  • The Finnish Tradition. SKS, 1993.
  • Mesimarja, myytti, Mannerheim. Tutkielmia ja puheenvuoroja. Artikkelit julkaistu pääosin sanoma- ja aikakauslehdissä 1988–1993. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13300-4.
  • Porvariston nousu. 1. painos 1985 teossarjassa Otavan suuri maailmanhistoria, osa 14. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13376-4.
  • Kävelyllä Pariisissa. Matkoja ja kirjoja. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13668-2.
  • Keisarin Suomi. (Kejsartiden.). Suomentanut Marketta Klinge. Espoo: Schildt, 1997. ISBN 951-50-0682-1.
  • Kaukana ja kotona. (Krig, kvinnor, konst.). Suomentanut Marketta Klinge. Espoo: Schildt, 1997. ISBN 951-50-0874-3.
  • Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22952-0.
  • Katsaus Suomen historiaan. 5. uudistettu painos. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-17274-3.
  • Suomi Euroopassa. Pohjautuu teokseen Katsaus Suomen historiaan. Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-18341-9.
  • Poliittinen Runeberg. Käsikirjoituksesta suomentanut Marketta Klinge. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29086-6.
  • Iisalmen ruhtinaskunta. Modernin projekti sukuverkostojen periferiassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1087. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-841-5.
  • Itämeren maailma. (Östersjövärlden.) 1. laitos 1984. Uudistettu ja laajennettu laitos. Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22254-5.
  • Napoleonin varjo. Euroopan ja Suomen murros 1795–1815. Merkkivuosi 1809: kansakuntaa rakentamaan -hanke. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23238-4.
  • Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys. Historiankirjoitus ja historiakulttuuri keisariaikana. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1285. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-208-4.
  • Lyhyt Suomen historia. Uudistettu painos kirjasta Suomi Euroopassa. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 978-951-1-24946-7.
  • Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Helsingissä: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26235-0.
  • Eurooppalainen Helsinki. Helsingissä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISBN 978-951-858-185-0.

Muiden kanssa kirjoitetut historiateokset
  • Ylioppilaslehti (Maunu Harmon kanssa, Gaudeamus 1983)
  • Maisemia Suomesta. Z. Topeliuksen ja hänen taiteilija-aikalaistensa kuvateoksen uudelleen toimittaneet Matti Klinge ja Aimo Reitala. Kuvat Finland framställdt i teckningar -teoksen (1845–1852) väritetystä laitoksesta. Helsingissä: Otava, 1987 (2. painos 1995). ISBN 951-1-09356-8.
  • Helsingin yliopisto 1640–1990, osa I. Kuninkaallinen Turun akatemia 1640–1808 (Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa, Otava 1987)
  • Helsingin yliopisto 1640–1990, osa II. Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808–1917 (Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa, Valtion painatuskeskus 1989)
  • Helsingin yliopisto 1640–1990, osa III. Helsingin yliopisto 1917–1990 (Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa, Otava 1990)
  • Kuningatar Kristiina. Aikansa eurooppalainen. Päivi Setälän, Maria-Liisa Nevalan ja Laura Kolben kanssa. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-11402-6.
  • Suomen ylioppilas. Laura Kolben kanssa. Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11828-5.
  • Helsinki, Itämeren tytär. Lyhyt historia. Laura Kolben kanssa. Uudistettu laitos. Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21812-8.

Päiväkirjat
  • Päiväkirjastani MCMXCIX. Fin de siècle 1999. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-16341-8.
  • Eurooppaa. Päiväkirjastani 1999–2000. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16929-7.
  • Luen ja matkustan. Päiväkirjastani 2000–2001. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-17512-2.
  • Humanistin iltapäivä. Päiväkirjastani 2001–2002. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-18272-2.
  • Kirjoitan muistiin. Päiväkirjastani 2002–2003. Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-18879-8.
  • Teetä ja suurmiehiä. Päiväkirjastani 2003–2004. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19747-9.
  • Rooma, Moskova, Sesenheim. Päiväkirjastani 2004–2005. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20487-4.
  • Miksi? Päiväkirjastani 2005–2006. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-21331-8.
  • Savo, rajat, papukaija. Päiväkirjastani 2006–2007. Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22105-0.
  • Nainen kävi parvekkeella. Päiväkirjastani 2007–2008. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23047-2.
  • Onko omaisuus varkautta? Päiväkirjastani 2008–2009. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-024-5.
  • Jupisteeri. Päiväkirjastani 2009–2010. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-043-6.
  • Tanskan sää. Päiväkirjastani 2010-2011. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-082-5.
  • Sirkka ja muurahainen. Päiväkirjastani 2011–2012. Helsinki: Siltala, 2012. ISBN 978-952-234-134-1.
  • Tuhoutuiko Rooma? Päiväkirjastani 2012-2013. Helsinki: Siltala, 2013. ISBN 978-952-234-176-1.
  • Pinaatti ja Saint-Simon. Päiväkirjastani 2013–2014. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-238-6.
  • Hyppikää ilosta! Päiväkirjastani 2014–2015. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-323-9.
  • Palmyran rauniot. Päiväkirjastani 2015–2016. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-375-8.
  • Paššan epäsuosio. Päiväkirjastani 2016–2017. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-475-5.
  • Niin siinä kävi. Päiväkirjastani 2017–2018. Helsinki: Siltala, 2018. ISBN 978-952-234-540-0.
  • Canicula. Päiväkirjastani 2018–2019. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-610-0.
  • Mannerheimin unet. Päiväkirjastani 2019–2020. Helsinki: Siltala, 2020. ISBN 978-952-234-726-8.
  • Terätön veitsi ilman kahvaa. Päiväkirjastani 2020–2021. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-894-4.

Muistelmat
  • Kadonnutta aikaa löytämässä. Muistelmia 1936–1960. Helsinki: Siltala, 2012. ISBN ISBN 978-952-234-136-5.
  • Upsalasta Pariisiin. Muistelmia 1960–1972. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-237-9.
  • Anarkisti kravatti kaulassa. Muistelmat 1972–1982. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-322-2.
  • Yliopistoa ja Itämerta. Muistelmia 1982–1990. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-433-5.
  • Euroopan murros, Proust ja Kross. Muistelmia 1990–2001. Helsinki: Siltala, 2018. ISBN 978-952-234-539-4.
  • Täysinpalvellut. Muistelmia 2001–2020. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-824-1.

Toimitteita

Lähteet
  1. Korhonen, Jussi: Professori Matti Klinge on kuollut Iltalehti. 6.3.2023. Viitattu 6.3.2023.
  2. Körkkö, Hilla: Professori Matti Klinge on kuollut Helsingin Sanomat. 6.3.2023. Viitattu 6.3.2023.
  3. Professori Matti Klinge on kuollut Yle Uutiset. 6.3.2023. Viitattu 6.3.2023.
  4. Tommila, Päiviö: Suomen historiankirjoitus, s. 254. WSOY, 1989.
  5. Meinander, Henrik: ”Klinge, Matti (1936– )”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 255. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. / Teoksen verkkoversio.
  6. Kirja-arviot: Uomo universale muistelee Acatiimi. Viitattu 8.11.2020.
  7. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 304–305. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  8. Parvikko, Tuija: Yksille kommunisti, toisille porvari – Matti Klinge eteni muistelmissaan kolmanteen osaan 22.1.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.1.2016.
  9. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000845246.html
  10. Uutuuskirja: Matti Klingen mielestä Latvia ei ollut miehitetty verkkouutiset.fi. 27.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
  11. Koivisto, Pia: Lyhyet – korkeakoulu- ja tiedeuutiset. Yliopisto-lehti, 14/1996.
  12. Matti Klingelle Kunnialegioonan upseerimerkki 23.4.2015. Ranskan Suomen-suurlähetystö. Viitattu 23.4.2015.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.