Matti Hagman
Matti Risto Tapio Hagman (21. syyskuuta 1955 Helsinki – 12. lokakuuta 2016 Espoo)[3][4] oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä. Hän oli ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut pelaaja NHL:ssä. Hagman ei kuitenkaan ollut ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja, sillä Pentti Lund oli uransa alussa vielä Suomen kansalainen.
| Matti Hagman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1955 Helsinki |
| Kuollut | 12. lokakuuta 2016 (61 vuotta) Espoo |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Hakki,[1] Masa[2] |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 184 cm |
| Paino | 83 kg |
| Pelinumero | 20 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1972–1992 |
| Seurat |
HIFK (SM-liiga) Boston Bruins (NHL) Quebec Nordiques (WHA) Edmonton Oilers (NHL) EV Landshut (DBL) Hockey-Reipas (SM-liiga) |
| NHL-varaus |
104. varaus, 1975 Boston Bruins |
| WHA-varaus |
43. varaus, 1975 New England Whalers |
SM-sarjassa ja -liigan runkosarjassa keskushyökkääjä Hagman pelasi 513 ottelua tehoin 288+462. Pudotuspeleissä Hagmanin saldo on 20+36 47 ottelussa. Hän voitti kolme Suomen mestaruutta ja yhteensä kahdeksan SM-mitalia.
Hän on Suomen pääsarjassa kaikkien aikojen pistetilastossa kolmantena Janne Ojasen ja Arto Javanaisen jälkeen; syöttötilastossa Hagman on toisena Ojasen pitäessä kärkipaikkaa.
Yhteensä Hagman teki neljän NHL-kautensa aikana 145 pistettä (56 maalia ja 89 syöttöä) 237 ottelussa. WHA:ssa hänen saldona oli 53 ottelussa 25+31 (=56 tehopistettä).
Hagman tunnettiin etenkin loistavana pelintekijänä, joka antoi tarkkoja syöttöjä. Suomessa Hagman pelasi kahden kauden mittaista Lahden Hockey-Reippaan visiittiä lukuun ottamatta aina HIFK:ssa. Hän aloitti uransa 1972 ja lopetti 1992. Väliin mahtuu 13 kautta HIFK:ssa, kaksi Reippaassa, neljä Pohjois-Amerikassa ja yksi Saksassa.
Menestyneimmäksi suomalaiseksi NHL-kiekkoilijaksi arvioitu Jari Kurri arvioi Marko Lempisen Hagman-kirjassa, että ”Hakkia voi hyvällä syyllä kutsua kaikkien aikojen lahjakkaimmaksi suomalaispelaajaksi” ja muistuttaa, että tämän mennessä NHL:ään hänellä ei ollut kotimaisia esikuvia. Hagman puolestaan raivasi tietä juuri Kurrille ja muillekin suomalaispelaajille.[5]
Pitkäaikainen HIFK-vaikuttaja Frank Moberg nimesi Matti Hagmanin vuonna 2011 seuran suurimmaksi legendaksi, jonka pelisilmä ja taidot olivat todella ainutlaatuiset. ”Hyökkääjä, jossa yhdistyivät huippukiekkoilijan kaikki ominaisuudet”, Moberg analysoi ja lisäsi tämän olleen hyvin vaativa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.[6]
Ura
Juniorivaihe
Nuori Matti Hagman oli myös lupaava yleisurheilija, joka juoksi 400 metriä parhaimmillaan aikaan 49,3 sekuntia käsiajanotolla mitattuna. Hagman harrasti myös koripalloa ja pesäpalloa jääkiekon lisäksi.[7]
Pohjois-Amerikan vuodet
Hagmanin ammattilaisura sai lähtölaukauksen kesällä 1975, kun hänet varattiin sekä NHL:n että WHA:n varaustilaisuudessa. Hagman aloitti NHL-varauksen tehneessä Boston Bruinsissa vuonna 1976. Tuohon aikaan eurooppalaiset pelaajat eivät olleet vielä tehneet läpimurtoaan. Bostonin valmentaja Don Cherry lukeutui eurooppalaispelaajia aliarvioivien valmentajien joukkoon. Niinpä Hagman ei missään vaiheessa saanut kovinkaan paljoa peliaikaa. Matti Hagman pelasi puolitoista kautta Bostonissa ja ehti kokea joukkueensa mukana Stanley Cupin finaalinkin 1977 ennen siirtymistään WHA-liigan Quebec Nordiquesiin, jossa teki kovat tehot.
Paluu Suomeen, mestaruus ja pistepörssiennätys
Hagman palasi syksyksi 1978 Suomeen. Kaudella 1979–1980 hän lopulta johti HIFK:n mestariksi. Kauden runkosarjassa sentteri keräsi ennätykselliset 37+50=87 tehopistettä, vaikka oli yhden ottelun pelikiellossa. Ennätystä paransi kaudella 1986–1987 Kärppien Kari Jalonen 44 ottelua sisältävässä runkosarjassa, kun Hagman pelasi vielä 10 joukkueen liigassa 35 peliä.
Uudelleen ammattilaiseksi Edmontoniin
HIFK-vaiheen jälkeen Hagman yritti uudelleen NHL:ssä vuosina 1980–1982 maineikkaassa Edmonton Oilersissa. Kanadassa keskushyökkääjä jäi kuitenkin ilman suurta henkilökohtaista menestystä kaikkien aikojen kiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn varjossa. Oilers-joukkuetoveri Jari Kurri on arvioinut, että jossain muussa NHL-seurassa ”Hakki” olisi noussut suureksi tähdeksi. Erityisellä lämmöllä suomalaista muistelee arvostetuimpien kanadalaiskiekkoilijoiden joukkoon kuuluva Mark Messier. Tämä rikkoi ainoan kerran urallaan tavoitellun 50 maalin rajapyykin suomalaisen rinnalla pelatessaan kaudella 1981–82 ja ylistää helsinkiläistä ”suureksi pelinrakentajaksi”.[8]
Maajoukkueessa
Komeasta urastaan huolimatta Hagman pelasi maajoukkueessa suhteellisen vähän. Pelejä hänelle kertyi Suomen paidassa 104 tehoin 21+42. Hagman edusti maataan neljä kertaa MM-tasolla, kerran olympialaisissa ja kolmesti Kanada-cupissa.
Joulukuussa 1977 Hagman edusti myös kertaalleen Kanadaa Moskovan Izvestija-turnauksessa. Hän edusti tuolloin Quebec Nordiquesia, joka korvasi turnauksessa Kanadan maajoukkueen. Tapausta luonnehdittiin erikoiseksi, sillä Hagman teki turnauksessa maalin Suomen maajoukkuetta vastaan.[9][10]
Valmentajana
Pelaajauransa jälkeen Matti Hagman toimi apuvalmentajana HIFK:ssa ja Jokereissa[11] sekä päävalmentajana Jokerien A-junioreissa[12], Junkkarit HT:ssä[13], sveitsiläisessä HC Martignyssa[14], EPS:ssa[15] ja HC Salamoissa.[16]
Yksityiselämä
Matti Hagman opiskeli Töölön yhteislyseossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1975.[17] HIFK:ssa pelatessaan Hagman työskenteli palomiehenä. Jääkiekko ei vielä ollut Suomessa ammattiurheilua, joten Hagman halusi vastapainoa, koska pelejä oli vain kaksi viikossa.[18]
Matti Hagmanin isä oli monessa lajissa menestynyt urheilija Nils Hagman. Matin poika Niklas Hagman on myös useita kausia NHL:ssä pelannut maajoukkuetason jääkiekkoilija. Matti Hagmanin sisko on entinen pikajuoksija Riitta Salin, joka voitti urallaan muun muassa Euroopan-mestaruuden.[19] Matti Hagmanin ensimmäinen vaimo oli Ann-Mari ”Ammi” Hagman (o.s. Haaskivi)[20], jonka kanssa avioliitto kesti vuoteen 1992. Myöhemmin Matti Hagman oli naimisissa Maire Hagmanin kanssa.[21] Tämä avioliitto solmittiin Matti Hagmanin 50-vuotisjuhlien yhteydessä syksyllä 2005, ja se jatkui Matin kuolemaan saakka.[22][23] Entinen jalkapalloilija Kai Haaskivi on Hagmanin lanko.[24]
Urheilu-uran jälkeen Matti Hagmanilla oli sopeutumisvaikeuksia siviilielämään, ja alkoholin käyttö kärjistyi hengenvaaralliseen terveyden heikkenemiseen 2009.[7]
Hagman kuoli 11.–12. lokakuuta välisenä yönä 2016, hakeuduttuaan muutamaa päivää aiemmin hoitoon espoolaiseen sairaalaan.[25] Arto Terosen ja Jouko Vuolteen Urheilun nousuja ja laskuja -kirja kertoo kuolinsyyksi ”pitkäaikaisen alkoholismin, mutta akuutimmin se oli seurausta kaatumisesta, avohaavasta kipeään polveen ja siitä kaikkialle levinneestä verenmyrkytyksestä”.[21]
Muuta
Hagman myös näytteli Tapio Suomisen ohjaamassa vuonna 1990 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Porttikielto taivaaseen.
Kunnallisvaaleissa 1988 Hagman valittiin kokoomuksen riveistä Espoon kaupunginvaltuustoon. Hagman olisi halunnut liikuntalautakunnan jäseneksi, mutta sen sijaan hänet nimitettiin palo- ja pelastusasioita linjanneeseen lautakuntaan. Hagman jätti politiikan yhden valtuustokauden jälkeen.[26]
Saavutukset ja palkinnot
- 3 Suomen mestaruutta (1974, 1980, 1983)
- 2 SM-hopeaa ja 3 -pronssia
- SM-liigan paras pistemies (1980, 1983, 1984, 1985)
- SM-sarjan ja -liigan maalipörssin voittaja (1974, 1980)
- SM-liigan syöttöpörssin voittaja (1980, 1983, 1984, 1985)
- SM-sarjan vuoden tulokas (1974)
- Lynces Academicin parhaan hyökkääjän patsas (1980, 1983)
- Valinta SM-liigan All Stars -kentälliseen (1980, 1983)
- HIFK on jäädyttänyt Hagmanin pelinumeron 20.
- Suomen Jääkiekkoleijona #98
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1972–1973 | HIFK | SMS | 13 | 11 | 5 | 16 | 7 | – | – | – | – | – | JEM | 5 | 2 | 2 | 4 | 4 | ||||||||||
| 1973–1974 | HIFK | SMS | 35 | 30 | 9 | 39 | 20 | – | – | – | – | – |  | JEM | 5 | 10 | 2 | 12 | 0 | |||||||||
| HIFK | jun. | 6 | 10 | 6 | 16 | 2 | ||||||||||||||||||||||
| 1974–1975 | HIFK | SMS | 33 | 30 | 16 | 46 | 27 | – | – | – | – | – | JMM | 5 | 3 | 2 | 5 | – | ||||||||||
| MM | 9 | 2 | 3 | 5 | 4 | |||||||||||||||||||||||
| 1975–1976 | HIFK | SML | 36 | 24 | 34 | 58 | 39 | 4 | 1 | 1 | 2 | 5 | OK | 6 | 1 | 4 | 5 | 2 | ||||||||||
| MM | 10 | 4 | 6 | 10 | 14 | |||||||||||||||||||||||
| 1976–1977 | Boston Bruins | NHL | 75 | 11 | 17 | 28 | 0 | 9 | 0 | 1 | 1 | 0 | KC | 5 | 2 | 4 | 6 | 6 | ||||||||||
| 1977–1978 | Boston Bruins | NHL | 15 | 4 | 1 | 5 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Quebec Nordiques | WHA | 53 | 25 | 31 | 56 | 16 | – | – | – | – | – | MM | 5 | 1 | 1 | 2 | 8 | |||||||||||
| 1978–1979 | HIFK | SML | 36 | 20 | 37 | 57 | 55 | 6 | 1 | 6 | 7 | 4 | ||||||||||||||||
| 1979–1980 | HIFK | SML | 35 | 37 | 50 | 87 | 28 | 7 | 3 | 10 | 13 | 6 | |  | ||||||||||||||
| 1980–1981 | Edmonton Oilers | NHL | 75 | 20 | 33 | 53 | 16 | 9 | 4 | 1 | 5 | 6 | ||||||||||||||||
| 1981–1982 | Edmonton Oilers | NHL | 72 | 21 | 38 | 59 | 18 | 3 | 1 | 0 | 1 | 0 | KC | 5 | 1 | 2 | 3 | 4 | ||||||||||
| 1982–1983 | HIFK | SML | 36 | 23 | 41 | 64 | 50 | 9 | 9 | 8 | 17 | 11 | | | MM | 10 | 2 | 5 | 7 | 4 | ||||||||
| 1983–1984 | HIFK | SML | 37 | 22 | 47 | 69 | 33 | 2 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||||||||
| 1984–1985 | HIFK | SML | 34 | 23 | 44 | 67 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1985–1986 | EV Landshut | DBL | 39 | 26 | 51 | 77 | 26 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1986–1987 | HIFK | SML | 44 | 17 | 51 | 68 | 37 | 3 | 0 | 1 | 1 | 10 | ||||||||||||||||
| 1987–1988 | HIFK | SML | 44 | 17 | 43 | 60 | 37 | 6 | 4 | 5 | 9 | 6 | KC | 5 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||
| 1988–1989 | HIFK | SML | 44 | 11 | 30 | 41 | 23 | 2 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
| 1989–1990 | Hockey Reipas | I div | 44 | 18 | 47 | 65 | 4 | 4 | 2 | 3 | 5 | 0 | ||||||||||||||||
| 1990–1991 | Hockey Reipas | SML | 44 | 15 | 35 | 50 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1991–1992 | HIFK | SML | 42 | 8 | 20 | 28 | 18 | 8 | 1 | 3 | 4 | 2 | ||||||||||||||||
| 14 kautta | yhteensä | SMS/SML | 513 | 288 | 462 | 750 | 422 | 47 | 20 | 36 | 56 | 46 | ||||||||||||||||
| 4 kautta | yhteensä | NHL | 237 | 56 | 89 | 145 | 36 | 21 | 5 | 2 | 7 | 6 | ||||||||||||||||
Kirjallisuutta
- Lempinen, Marko: Matti Hagman. Stadin kingi. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-344-8.
Lähteet
- Lempinen, Marko: Matti Hagman. Stadin kingi. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-344-8.
- Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- Hagmanin tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Matti Hagman Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Matti Hagman Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Matti Hagman nhlfinns.com:ssa
Viitteet
- Knuuttila, Mikko: Näistä kuvista Matti ”Hakki” Hagman muistetaan iltasanomat.fi. 12.10.2016. Viitattu 17.10.2016.
- Lempinen 2011: s. 30, 41. 179.
- Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 5.11.2016, s. C 26
- Matti Hagman Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Virolainen, Antti: Viina oli tuhota Hakin. Ilta-Sanomat, 28.10.2011, s. 51.
- Korkki, Riku: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 20.4.2011, s. 8.
- Riitta Salin kärsi Hakki-veljensä puolesta. Ilta-Sanomat, 2.11.2011, s. 30.
- Messier: Hakki on yksi kaikkien aikojen pelinrakentajista. Ilta-Sanomat, 28.10.2011, s. 51.
- Matti Hagman 60-vuotta – "päivääkään en vaihtaisi pois" smliiga-alumni.fi. 21.9.2015. SM-Liiga Alumni ry. Arkistoitu 24.9.2016. ”Quebec Nordiquesin riveissä Hagman kirjautti harvinaisen tilastomerkinnän: hänen seuransa edustaessa Kanadaa Izvestija-turnauksessa joulukuussa 1977 Hakki teki maalin Suomen verkkoon!” Viitattu 19.9.2016.
- "Oma koira puri" – Muistatko, kun Matti Hagman kuritti Leijonia? yle.fi. 18.9.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 20.9.2016.
- Kiekkosankaritkin särkyvät – vuodet kaukalossa kuluttivat Hagmania HS.fi. Viitattu 14.10.2016.
- Myös Jokerit muisti Matti Hagmania – Hjallis antoi potkut 1999 Helsinginuutiset.fi. 18.10.2016. Viitattu 9.3.2023.
- Matti Hagman 60-vuotta – "päivääkään en vaihtaisi pois" - SM Liiga SM Liiga. 21.9.2015. Arkistoitu 24.9.2016. Viitattu 14.10.2016.
- martin merk und samuel hufschmid // switzerland: Matti Hagman wird Martigny-Trainer www.hockeyfans.ch. Viitattu 14.10.2016.
- Jää-Kotkat ja KalPa karsinnasta Mestikseen Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 14.10.2016.
- MATTI HAGMAN ON POISSA! – HCK SALAMAT www.salamat.fi. Viitattu 14.10.2016.
- Lempinen 2011: s. 48–50.
- Palojärvi, Otto: Matti Hagman on poissa Uusisuomi.fi. 12.10.2016. Viitattu 9.4.2018.
- Sisko kärsi kiekkotähden puolesta - "se oli raskasta aikaa" Ilta-Sanomat. 2.11.2011. Viitattu 25.10.2017.
- Lempinen 2011: s. 69, 313.
- Huttunen, Sasha: Kirja: Matti Hagmanin ex-vaimo kertoo synkistä ajoista - ”Masa itki ja sanoi, ettei halunnut olla sellainen” Iltalehti.fi. 25.10.2017. Viitattu 2.4.2018.
- Lempinen 2011: s. 289.
- Lempinen, Marko: Kiekkolegenda Matti Hagman siunataan avoimin ovin – Leski: ”Tämä on vaikeaa, surun täyttämää aikaa” Is.fi. 20.10.2017. Viitattu 9.4.2018.
- Lempinen 2011: s. 40.
- Lempinen, Marko: Jääkiekkolegenda Matti Hagman on kuollut Ilta-Sanomat. 12.10.2016. Viitattu 12.10.2016.
- Lempinen 2011: s. 212–213.
Aiheesta muualla
- Matti Hagman The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Matti Hagman tilastosivu – quanthockey.com
- Matti Hagman Ylen Elävässä arkistossa
- Matti Hagmanin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| Edeltäjä: Jukka Alkula |
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja 1974 |
Seuraaja: Markus Mattsson |
| Edeltäjä: Kari Makkonen |
Aarne Honkavaara -palkinnon voittaja 1980 |
Seuraaja: Arto Javanainen |
| Edeltäjä: Veli-Pekka Ketola Reijo Leppänen |
Veli-Pekka Ketola -palkinnon voittaja 1980 1983–1985 |
Seuraaja: Reijo Leppänen Arto Javanainen |