Matti Aaltonen (arkkitehti)

Matti Aaltosen vanhemmat olivat akateemikko Wäinö Aaltonen ja laulaja Aino A. Pietiläinen. Matti oli heidän esikoisensa. Matti Aaltonen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1939 Kallion yhteiskoulusta. Hän opiskeli arkkitehdiksi Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui vuonna 1952. Matti Aaltonen avioitui vuonna 1945 Irma Väisäsen kanssa. Pariskunta perusti oman arkkitehtitoimiston, joka toimi vuosina 1954–1972. Vuodesta 1972 Matti Aaltosella oli uusi arkkitehtitoimisto yhdessä toisen vaimonsa, arkkitehti Terttu Tenhusen kanssa.[1] Ero Irma Aaltosesta astui virallisesti voimaan 1973. Matti Aaltonen toimi lyhyitä kausia Teknillisen korkeakoulun opettajana sekä vuodesta 1962 Oulun yliopiston arkkitehtiosaston vt. professorina ja vuodesta 1965 kuolemaansa asti varsinaisena professorina. Hän toimi myös yliopiston asemakaavaopin laitoksen esimiehenä. Hän kuului Oulun kaupunkisuunnittelutoimikuntaan ja oli Oulun seutukaavatoimikunnan puheenjohtajana 1972–1975.[2]

Matti Aaltonen avusti 1940- ja 1950-luvuilla isäänsä Wäinö Aaltosta useiden muistomerkkien suunnittelussa. Matti ja Irma Aaltosen suunnittelemia muistomerkkejä ovat esimerkiksi panssarirykmentin muistomerkki Parolassa (1959), Oskari Tokoin muistomerkki Kannuksessa (1967) sekä Karstulan kirkon (1957), Petäjäveden kirkon (1953) ja Reposaaren (1952) sankarihautamuistomerkit.[3] Toimisto suunnitteli myös esimerkiksi Helsingin juutalaisen seurakunnan koulun ja seurakuntatalon (1961), modernin Hailuodon kotakirkon (1972) ja Turussa sijaitsevan Wäinö Aaltosen museon (1967). Myöhemmin Aaltonen myös toimi museon intendenttinä.[1][2] Matti ja Terttu Aaltosen yhteistä tuotantoa on muun muassa runoilija Aaro Hellaakosken muistomerkki (1976) Oulussa.[4] Matti Aaltonen suunnitteli myös asemakaavat Espoon Karakallioon sekä Oulun Koskelaan ja Tuiraan.[2]