Matthew Gregory Lewis

Matthew Lewis suunnitteli diplomaatin uraa ja vietti pääosan lomistaan ulkomailla opiskelemassa nykykieliä. Vuonna 1794 hän meni Haagiin Britannian lähetystön lähetystöavustajaksi.[1] Vaikka hän oli siellä vain muutaman kuukauden, juuri siellä hän kirjoitti kymmenessä viikossa romanssinsa Ambrosio, or The Monk, joka ilmestyi seuraavana kesänä. Se toi Lewisille heti kuuluisuutta, mutta jotkut jaksot teosta olivat luonteeltaan sellaisia, että noin vuoden kuluttua sen ilmestymisestä sen myyntiä rajoitettiin. Lewis julkaisi toisen painoksen, josta hän poisti ne kohdat, joita ei pidetty hyväksyttävinä, mutta säilytti paljolti sen kauhuluonnetta. Lordi Byron kirjoitti teoksessa English Bards and Scotch Reviewers: ”Ihmeidentekijä Lewis, Monk tai bardi, joka mieluusti tekisi Parnassos-vuoresta hautausmaan; jopa itse Saatana voisi pelätä asua kanssasi ja näkisi päässäsi syvän helvetin.” Myös markiisi de Sade kiitti Lewisiä esseessään ”Idee sur les romans” (1800).[2]

Mikä Munkin heikkous, eettinen tai esteettinen, sitten olikin, teos ei haitannut Lewisin vastaanottoa parhaisiin seurapiireihin; hänet huomattiin myönteisessä mielessä hovissa, ja melkein heti kun hän tuli täysi-ikäiseksi, hän sai paikan alahuoneesta parlamentin jäsenenä (MP) Hindonista Wiltshiresta. Muutaman vuoden kuluttua, joiden aikana hän ei käyttänyt parlamentissa puheenvuoroa kertaakaan, hän vihdoin luopui parlamenttiurasta. Hänen taipumuksensa suuntautuivat kokonaan kirjallisuuteen, ja hänen näytelmänsä The Castle Spectre (1796) pysyi pitkään ohjelmistossa. The Minister (käännös Friedrich Schillerin teoksesta Kabale und Liebe), Rolla (1797, käännös August von Kotzebuen teoksesta) ja runsaasti muita ooppera- ja murhenäytelmäkappaleita ilmestyi perä perää. The Bravo of Venice, saksasta käännetty romanssi ilmestyi 1804; Munkin jälkeen se on hänen tunnetuin teoksensa. Isänsä kuoltua hän peri suuren omaisuuden, ja vuonna 1815 hän lähti Länsi-Intiaan katsomaan omistuksiaan. Neljä kuukautta kestäneen matkan aikana hän kirjoitti päiväkirjan Journal of a West Indian Proprietor, joka ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen 1833. Toiselle Jamaikan-matkalle hän lähti 1817 halutessaan tutustua paremmin orjaväestön tilanteeseen ja kohentaa heidän olojaan. Trooppisen ilmaston aiheuttamat rasitukset aiheuttivat hänelle kuumeen, josta seurasi kotimatkalla kuolema.[1] Lewisilla oli kaksi kiinteistöä, Cornwallin tila Westmorelandissa ja Hordleyn tila St Thomasissa idässä. Orjarekisterien mukaan Hordleyn hän omisti yhdessä George Scottin ja Matthew Henry Scottin kanssa, ja hän osti heidän osuutensa 1817.[3]

Lewis kävi Percy Bysshe Shelleyn ja Mary Shelleyn luona Genevessä Sveitsissä kesällä 1816 ja kertoi neljä kummitustarinaa, jotka Shelley kirjoitti päiväkirjaansa Journal at Geneva (including ghost stories) and on return to England, 1816, jonka hän aloitti 18. elokuuta ja joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.[4]

Kaksiosainen The Life and Correspondence of M. G. Lewis ilmestyi 1839. Hänen ensimmäinen romaaninsa The Effusions of Sensibility jäi keskeneräiseksi.

• ”The Anaconda”
• ”The Midnight Embrace”
• ”Mistrust”
• ”The Captive”
• ”My Uncle’s Garret Window”

• Sitaatteja aiheesta Matthew Lewis Wikisitaateissa (englanniksi)
• Matthew Gregory Lewis teoksia Gutenberg-projektissa
• Romantic tales, Vol. 1, Matthew Gregory Lewis, 1809, (M. & W. Ward, NY) luettavissa verkossa