Matruusi

Matruusi (lyhenne matr.[1]) on laivaväen kansihenkilöstöön kuuluvan merimiehen ammattinimike, samoin kuin laivaston miehistöarvoa tarkoittava sotilasarvo.

Kauppalaivoilla matruusit toimivat vahdeissa ruorimiehinä, tähystäjinä tai muuten komentosillalla vahtipäällikön alaisuudessa. Päivämiehenä olevat matruusit tekevät huoltotöitä pursimiehen alaisuudessa. Aloittavat kansimiehet ovat puolimatruuseja. Harjoittelevia nuoria on aiemmin kutsuttu myös jungmanneiksi tai laivapojiksi. Puolimatruusilla on yleensä vahtimiehen tai kansimiehen pätevyyskirja. Kansimieheksi pätevöityminen vaatii 16 vuoden ikää ja kansimiehen koulutusta. Vahtimiehen pätevyyskirjan saamiseen edellytetään 16 vuoden ikää, vahtimiehen koulutusta ja kahta kuukautta meripalvelua. Matruusin pätevyyskirjan saaminen edellyttää 18 vuoden ikää, kuuden kuukauden meripalvelua ja matruusin koulutusta. Teoreettinen koulutus saadaan yleensä ammattiopistossa.

Huomattava osa matruusien työstä on laivan kunnossapito; ruosteen poistosta ja maalauksesta on sanottu, ettei laivassa sillä ole alkua eikä loppua: se on enemmänkin jatkuva prosessi.

Laivoilla oli aiemmin myös kouluttamattomia taloustyöntekijöitä, joita kutsuttiin messipojiksi tai naispuolisia messitytöiksi; heidän esimiehensä oli stuertti. Messipoikien ja -tyttöjen tehtäviin kuului tarjoilu miehistölle ja päällystölle, tiskaaminen, siivoaminen ja muut aputyöt. Kokeneempi messipoika voitiin ylentää kapteenia merellä palvelevaksi salonkipalvelijaksi; puhekieliset ilmaisut olivat "messikalle" ja "salonkiville". Purjelaivakaudella merimiesammatti alkoi yleensä juuri messipojan työstä, josta sitten aikanaan ylennettiin jungmanniksi, puolimatruusiksi ja matruusiksi. Määräajat meripalvelua matruusina oli pääsyvaatimus varsinaiseen ammattikoulutukseen eli perämiesluokalle. Perämiehet pääsivät kapteeniluokalle puolestaan uuden määräpalvelun jälkeen. Aina 1930-luvulle asti tietty määrä palvelusta piti tapahtua lastipurjealuksissa.

Nykyään messipoikien ja salonkipalvelijan tehtäviä hoitavat työharjoittelua suorittavat ammattiin opiskelevat.

Laivastossa matruusista seuraava sotilasarvo, maavoimien korpraalia vastaava on ylimatruusi.

Venäläisiä matruuseja

Matruusit ja politiikka

Saksan keisarikunnan ja Venäjän keisarikunnan laivastoissa matruusit olivat poliittisesti aktiivisia. Laivasto teknisestä luonteestaan johtuen edellytti kohtalaista yleissivistyksen tasoa miehistöiltään. Toisaalta merisota Itämerellä oli hiljaista, ja sekä Saksan että Venäjän laivastot makasivat pitkiä aikoja laiturissa miehistön ikävystyessä. Neuvostoliiton historiankirjoituksessa matruuseja pidettiin vallankumouksen etujoukkona. Venäjällä matruusit kapinoivat jo vuonna 1905 panssarilaiva Ruhtinas Potjomkin Taurialaisella.

Elokuvaohjaaja Sergei Eisenstein teki tästä kapinasta kuuluisan mustavalkoisen mykkäelokuvan vuonna 1925.

Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksessa matruusit osallistuivat merkittävästi levottomuuksiin tappaen useita upseereitaan. Kevään ja kesän aikana matruuseista koostuneet osastot osallistuivat työväenliikkeen radikaalisiiven toimintaan. Näkyvin yksittäinen venäläismatruusien poliittinen teko oli Alfred Kordelinin murha. Venäjän laivaston Helsinkiin sijoitettujen yksiköiden miehistö toimi myös eräissä merkittävissä poliittisissa tehtävissä vuoden 1917 aikana. Muun muassa Suomen viimeinen kenraalikuvernööri oli matruusi.

Vallankumouksellisia matruuseja kesällä 1917 Helsingissä

Bolševikkeja kannattaneet matruusit osallistuivat lokakuun vallankumoukseen heti alusta alkaen. Bolševikkivallankaappajien aloitussignaalina toimi aamuvarhaisella 7. marraskuuta 1917 panssarilaiva Aurolta kohti Talvipalatsia ammuttu tykinlaukaus, jota vuosina 1917–1991 pidettiin neuvostolaivaston syntyhetkenä. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa matruuseista muodostetut jalkautetut osastot taistelivat useissa tärkeissä taisteluissa. Saksan laivaston matruusit vaikuttivat puolestaan Saksan muuttumiseen tasavallaksi kapinoimalla 1919. Venäjän laivaston poliittinen rooli katosi vuonna 1921, kun menševikkejä kannattaneet merisotilaat aloittivat Kronstadtin kapinan yhä itsevaltaisemmaksi muuttuvaa bolševikkihallitusta vastaan. Kapina kukistettiin verisesti, ja henkiinjääneet pakenivat jään yli Suomeen.

Suomen sisällissodan alkuvaiheissa punakaartin avuksi liittyi venäläisiä sotilasosastoja, joihin kuului myös jalkautuneita matruuseja, mutta Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaisesti nämä yksiköt vetäytyivät viimeistään maaliskuussa 1918 Venäjälle eivätkä osallistuneet enää taisteluihin.

Katso myös

Lähteet
  1. Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.4.2013.

    Muualla aiheesta
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.