Matroosa

Matroosa (myös Matrossa, Matrosi,[1] Matruusi;[2] ven. Матро́сы, Matrosy; karjalaksi Matrossu[3]) on maaseututaajama ja maalaiskunta Karjalan tasavallan Prääsän piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Suojoen rannalla 16 kilometriä Prääsästä koilliseen ja 28 kilometriä Petroskoista länteen.[4] Asukkaita on 1 400 henkeä (vuonna 2013)[5].

Matroosa
Матросы, Matrosy
Matrossu

vaakuna

Matroosa

Koordinaatit: 61°46′50″N, 33°48′45″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Prääsän piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 74,75 km²
Väkiluku (2013) 1 400
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Matroosan kunta Prääsän piirin kartalla.
Matroosan taajamaa linja-auton ikkunasta kuvattuna toukokuussa 2013.

Maantiede ja asutus

Matroosan kunnan pinta-ala on 74,75 neliökilometriä[6]. Se rajoittuu pohjoisessa Prääsän piirin Tšalnan ja etelässä Prääsän kuntiin sekä idässä Äänisenrannan piirin Uuden-Vilkan kuntaan[7]. Pinta-alasta 90,3 % on metsää, 2,7 % vesistöjä, 2,5 % asuinaluetta ja 1,6 % maatalousmaata[6].

Matroosa on kunnan ainoa asutuskeskus[7][8]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 65 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 18 % karjalaisia, 6 % suomalaisia, 4 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia[9]. Kesäaikaan väestö kolminkertaistuu lomanviettäjien ansiosta[10].

Historia

Yksitaloinen Matroosan (ven. Matros) kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1873 asutusluettelossa. Sen nimeä on selitetty tarinalla, jonka mukaan vuonna 1905 kylään ilmestyi panssarilaiva Potjomkinin matruuseja, jotka rakensivat tsasounan ja joista osa jäi sinne asumaan. Kylän kanta-asukkaat olivat lyydiläisiä.[11]

Nykyinen taajama on syntynyt vuonna 1929 perustetun koneellistetun metsätyökeskuksen yhteyteen. Aluksi sen väestö koostui Kanadasta muuttaneista suomalaisista metsätyöläisistä. 1930-luvulla Matroosaan perustettiin metsurien koulutuskeskus.[4] Vuonna 1933 taajamassa oli 582 asukasta, joista 480 oli suomalaisia, 66 karjalaisia ja 35 venäläisiä. Matroosan kyläneuvostoon kuuluivat myös Puolivälin (ven. Polovina) ja Vilkan (Vilga) kylät.[12] 1930-luvun lopussa monet asukkaat joutuivat Stalinin vainojen uhreiksi. Jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä. Metsätyömaa lakkautettiin 1990-luvulla raaka-ainevarojen ehtymisen takia.[11]

Liikenne, talous ja palvelut

Matroosan kautta kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie[4]. Sen kautta kulkee myös Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Äänisen rannalle johtava kansainvälinen matkailutie Sininen tie.

Taajamassa toimii puunjalostuslaitos[13]. Tärkeimmät työnantajat ovat Matroosan lähelle vuonna 1986 rakennettu[4] Karjalan tasavallan psykiatrinen sairaala sekä muut julkiset palvelut[14]. Palveluihin kuuluvat lastentarha, koulu, kirjasto, lääkintäasema ja posti[15].

Kyläkuva ja matkailu

Taajama koostuu Prääsän maantien varrella sijaitsevista matalista kerrostaloista sekä Suojoen rantaan ja maantien eteläpuolelle rakennetuista puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Sairaalan eteläpuolelle on rakenteilla kolme viisikerroksista asuintaloa.[13]

Matkailijoita houkuttelee Matroosan ohi virtaava Suojoki,[16] jossa on 2,5 metriä korkea ja 30 metriä leveä Tollikoski. Majoitusta tarjoaa kaksi retkeilymajaa[17].

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 142. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
    Karjalan tasavallassä käytetty suomenkielinen nimitys on Matroosa, ks. http://www.google.com/search?q=Matroosan+site%3Awww.karjalansanomat.ru
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 28.8.2009.
  3. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 13. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  4. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 199. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  5. Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2013 goda: Tablitsa 33 gks.ru. Arkistoitu 21.12.2021. Viitattu 7.5.2014. (venäjäksi)
  6. Generalnyje plany, s. 27
  7. Generalnyje plany, s. 16.
  8. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 28.8.2009. (venäjäksi)
  9. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 7.5.2014. (venäjäksi)
  10. Generalnyje plany, s. 38.
  11. Generalnyje plany, s. 15.
  12. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 82. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  13. Generalnyje plany, s. 21.
  14. Generalnyje plany, s. 37.
  15. Generalnyje plany, s. 20.
  16. Generalnyje plany, s. 38–39.
  17. Otdyh v Karelii ticrk.ru. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 7.5.2014. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.