Matka Maan keskipisteeseen (Aku Ankka)

Ankat pukeutuvat suojapukuihin ja valmistavat laskeutumislavan, jolla koko viisihenkinen joukko on lähdössä matkaan. Roope hakee vielä timanteilla vuoratun purkin, johon he aikovat pyydystää aineen, sekä rantavarjon, joka on sivelty Kertalaakilla™. Matka alkaa.

Ankat tutkivat piirrosta, jonka mukaan maankuorelta Maan ytimeen on 6 350 kilometriä, eli sadan kilometrin tuntinopeudella matkaan kestäisi kolme päivää. Ankanpoikien mukaan ongelmana vain on, että tunneli, jota pitkin he kulkevat saattaa romahtaa millä hetkellä hyvänsä. Heidän täytyy siis todella pitää kiirettä.

Kuten arvata saattaa, nälkä yllättää pahemman kerran viimeistään vuorokauden jälkeen, varsinkin Akun. Kypäriä ei voi kuitenkaan riisua, koska he ovat tyhjiössä, ja he tukehtuisivat ottaessaan ne pois. Onkalon kantta raottamalla ankat saisivat ilmaa: tosin sillä seurauksella, että valtava ilmanpaine litistäisi heidät räiskäleiksi.

Vuorokauden päästä Roope nousee ojentaakseen piirrosta Akulle, ja huomaa olevansa lähes höyhenenkeveä. Ankanpojat selittävät, että maan vetovoima alkaa vaikuttaa yhä vähemmän, mitä alemmas he laskeutuvat. He ovat muuttumassa lyhyen ajan sisällä täysin painottomiksi, joten heidän täytyy kiinnittää mukana olevat tavarat lavaan, jotteivät ne lennä pois kyydistä. Käynnistäessään pyörien sähkömoottorit, Aku huomaa kuulevansa koneen äänen, jolloin Roope tajuaa, että kuilussa täytyy olla myös ilmaa. Ankat riisuvat innoissaan kypäränsä jonkun ankanpojista kertoessa, että se vähäinen osa ilmaa, joka ehti virrata kuiluun ennen sen sulkemista, on painunut jo sinne saakka. He aloittavat nopeasti ruokailun.

12 tunnin päästä ankat ovat jo niin painottomia, että heidän täytyy toden teolla pitää kiinni laskeutumisalustasta, jotta pysyisivät kyydissä. Yhtäkkiä he huomaavat olevansa aivan hetken kuluttua Maapallon keskipisteessä. Ankanpojat laittavat jarrun pohjaan, että ehtisivät pysähtyä ennen kuin törmäävät Kertalaakiin™, joka on vetäytynyt painottomaksi klöntiksi Maan keskipisteen kohdalle. Roopen ote laskeutumislavasta kuitenkin irtoaa, ja hän putoaa uhkaavasti kohti kasaan painautunutta Kertalaaki™-möykkyä. Hän kuitenkin muutamalla täpärällä väistöllä välttää törmäyksen ja saa köntin suljettua timanteilla vuorattuun purkkiin. Hän "ui" takaisin alustalle, ja matka takaisin alkaa, Pellen kehittelemien pienoisrakettien ansiosta.

Saapuessaan matkansa jälkeen takaisin Roopen rahasäiliölle Hansun kyydissä, ankat huomaavat Ankkalinnan olevan täysin sekaisin.

Muutaman tunnin kuluttua ankat heräävät unestaan, kun he huomaavat kivenmurikoiden satavan jostakin korkeuksista. Yksi kivistä osuu kovalla vauhdilla Akun kypärään, jolloin se hajoaa. Hetken kauhistelun jälkeen he huomaavat jälleen että onkalossa on kuin onkin happea. Paljon suurempi ongelma on kivet, joista voi päätellä, että tunneli on romahtamaisillaan, ja maan pinnalle on kuitenkin vielä vähäsen matkaa.

Yllättäen tilanne alkaa näyttää pahalta. Maan leimuavat sisukset syöksyvät aivan heidän alapuolellaan. Yhä toivottomammalta tilanne alkaa näyttää, kun Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat tunnelin romahtavan yläpuoleltaan lopullisesti. Roopen kekseliäisyyden ansiosta ankat selviytyvät tästäkin tilanteesta. He ryntäävät Kertalaaki™-varjon alle, ja ylhäältä vyöryvä kiviröykkiö katoaa hetkessä tomuksi. Ne kivet, jotka eivät olleet osuneet varjoon, olivat hajottaneet alustan, ja Maapallon sisukset lähestyvät jo uhkaavasti heitä. Aku lähtee juoksemaan yläviistoon johtaen joukkoa rantavarjo apunaan. Monen kilometrin juoksemisen jälkeen he saapuvat johonkin pimeään paikkaan. Kun ankat huomaavat auton tulevan heitä kohti, he tajuavat olevansa jo maanpinnalla: tarkemmin sanottuna Ankkajoen alikulkutunnelissa. Aku pysäyttää seuraavan vastaantulevan auton, jota ohjaa Mummo Ankan renki Hansu. He lähtevät kaasuttamaan Roopen rahasäiliölle, ja matkalla he huomaavat koko kaupungin olevan hullunmyllyssä. Rahasäiliökukkula on pullistunut ytimen kiehuvan keitoksen puskiessa maankuoren läpi. Ankat saapuvat juuri ajoissa, ja Pelle käy aurinkovarjon avulla sisusten kimppuun.

Pitkän ajan kuluttua purkaus vihdoin loppuu, ja Roope voi julistaa maailman pelastuneen. Pelle huomaa vielä että onkalo, jonka Roope alun perin sai aikaan kaatamalla liuoksen maahan, on täynnä purkauksen sinne tuomia timantteja, joihin Kertalaaki™ ei kuitenkaan tehonnut. Roope antaa Pellelle tämän aiemmin lupaamat ruhtinaalliset viisikymmentä euroa.

Seuraavana päivänä Pelle saapuu taas Roopen rahasäiliölle tuomaan Kertalaakin™ kaavaa. Roope kertoo vihaisena, että timantit, jotka hän Pelleltä sai edellisenä päivänä, ovat supertiheitä, ja siksi uskomattoman raskaita (melkein 100 kilogramman painoisia), eikä niitä sen vuoksi voi myydä koruiksi. Lisäksi Roope joutuu korvaamaan kaupungille aiheutuneet tuhot. Pelle katuu, että koskaan edes tuli keksineeksi koko yhdisteen. Hän kehottaa Roopea tallettamaan kaavan johonkin varmaan paikkaan, ja kun hän kulkee Roopen toimistolta poispäin, hän näkee kuinka Roope tuhoaa muistiinpanot Kertalaakilla™ ja on tyytyväinen, että hänen ei koskaan tarvitse keksiä ainetta uudelleen.