Matilda (Perniö)
Matilda (ruots. Mathildedal) on kylä ja pieni ruukkiyhdyskunta entisen Mathildedalin rautaruukin ympäristössä Perniössä Salossa. Se sijaitsee Halikonlahden itärannalla Teijon ja Strömman kanavan puolivälissä Teijon kansallispuiston länsipuolella. Vakituisia asukkaita kylässä on noin 100. Kesäisin väkimäärä kasvaa moninkertaiseksi eli asukkaita on noin 400.[1]
Kylän nimi juontaa ruukin omistajan vuorineuvos Viktor Zebor Bremerin (1804–1869) toisen vaimon vapaaherratar Ottiliana Mathilda Bremerin o.s. Rehbinder (1825–1900) toisesta etunimestä, jota hän pääasiassa käytti.
Ympäristö
Reilun kilometrin päässä Matildan kylän merenrannasta on Matildanjärvi. Sen rannoille on tehty laaja patikointiverkosto pitkospuineen ja laavuineen. Järven rannalla sijaitsee myös Teijon kansallispuisto ja luontokeskus.[2][3]
Useimmat kylän rakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta, mutta työväenasuntoja on rakennettu vielä vuonna 1917. Ruukinkartanon kaksikerroksinen päärakennus sijaitsee mäen korkeimmalla kohdalla. Kartanon siipirakennuksissa oli virkailijoiden asuntoja ja ympärillä useita talousrakennuksia.
Vanhojen rakennusten lomaan on rakennettu uusia asuinrakennuksia 1900–2000-lukujen vaihteessa.[4] Mathildedalin ruukinkatujen varsilla on runsaasti puuistutuksia. Matildan puistotien sanotaan olevan Suomen pisin tammikuja.[5]
Historia
Mathildedal on syntynyt Mathildedalin ruukin ympärille 1800-luvun puolivälistä alkaen.
Ruukin tuotantotoiminta loppui 1970-luvun lopulla ja kylän elinvoima alkoi hiipua. Vuonna 2003 kyläalue siirtyi uusille omistajille, joiden tavoitteena on säilyttää vanha kulttuurimiljöö ja herättää se eloon matkailuelinkeinoa ja vapaa-ajan palveluja kehittämällä.[6]
Vuonna 2004 perustetun Mathildedalin kulttuuriyhdistyksen tarkoituksena on edistää alueen kulttuuritoimintaa ja vaalia alueen kulttuurimaisemaa ja rakennusperintöä. Yhdistys järjestää teatteriesityksiä ja muita kulttuuritilaisuuksia, kesäkursseja, taidenäyttelyitä, konsertteja, kyläjuhlia ja markkinoita. Se toimii yhteistyössä muiden Salon alueen kulttuuri- ja taideyhdistysten kanssa.[7]
Matildan kylä oli vuonna 2017 Salon suosituin matkailukohde noin 120 000 kävijällään. Toiseksi tuli läheinen Teijon kansallispuisto 80 000 kävijällä.[8] Ruukin rakennuksissa toimivat muun muassa kyläravintola Terho, ravintola Ruukin Krouvi, Kahvila Kyläkonttori, Kyläpanimo ja Kyläleipuri sekä alpakanvillaan erikoistunut Ruukin kehräämö ja puoti.[9]
Palvelut
Matildassa sijaitsee muun muassa Metsähallituksen luontokeskus ja vierasvenesatama palveluineen.[1] Kylässä toimii myös Hotel Mathildedal[10] ja oma kyläpanimo.[11]
Alueella toimii myös Teijon Alueen Kyläyhdistys ry, joka järjestää tapahtumia ja toimintaa.[1]
Mathildedalin työväentalo eli Matilda-talo on Mathildedalin työväenyhdistyksen ylläpitämä seurantalo.[12]
Lähteet
- Mathildedal | Teijon alueen ruukkikylät www.teijo.fi. Viitattu 25.6.2018.
- Luontoon.fi / Teijon luontokeskus 15.8.2013. Metsähallitus. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 3.9.2013.
- Teijon kansallispuisto - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 25.6.2018.
- Mathildedalin ruukkiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- Pikkupoffi huvila.net. Huvila.net. Viitattu 22.8.2013.
- Päivi Palm: Mathildedalin ruukki henkii taas elämää 20.6.2004. Turun Sanomat. Viitattu 8.6.2013. [vanhentunut linkki]
- Mathildedalin kulttuuriyhdistys ry - Mathildedahls kulturförening ry Mathildedalin ruukkitehtaat. Arkistoitu 23.7.2013. Viitattu 22.8.2013.
- Mathildedal on Salon ykköskohde Perniönseudun lehti. 12.1.2017. Viitattu 5.6.2018.
- Mathildedal - Saloon.fi http://www.saloon.fi. Arkistoitu 25.6.2018. Viitattu 25.6.2018.
- Hotelli Teijon kansallispuistossa ja Salossa meri-teijo.fi. visitteijo.fi. Viitattu 4.10.2018.
- Mathildedalin Kyläpanimo kylapanimo.fi. Viitattu 4.10.2018.
- Matilda-talo seurantalot.fi. Viitattu 4.10.2018.
Kirjallisuutta
- Innamaa, Kerttu & Lindström, Olavi: Perniön historia II–III. Salo 1982 ja 1986.
- Rossi, Leena (toim.): Ihmisiä ja elämää Kirjakkalan, Mathildedalin ja Teijon vanhoissa ruukkikylissä. Turun yliopisto, kulttuurihistoria, 2003. 295 sivua. ISBN 951-29-2564-8.