Matija Ban
Matija Ban (1818 Ragusa − 1903 Wien, Itävalta[1]) oli dalmatialais-serbialainen runoilija. Hän kirjoitti useita huomattavia historiallisia draamoja, kuten Mejrima eli bosnialaiset, Jan Hus ja Ruhtinas Nikolaus Zrinji.[2]
Matija Ban | |
---|---|
Matija Ban |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1818 Ragusa |
Kuollut | 1903 (84–85 vuotta) Wien, Itävalta |
Ammatti | kirjailija |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ban työskenteli ensin ranskan- ja italianopettajana lyseossa Konstantinopolissa ja sitten ruhtinas Aleksanteri Karađorđevićin lasten kotiopettajana Belgradissa. Hän oli hyvin kiinnostunut politiikasta ja intoili serbien ja kroaattien yhteistyöstä turkkilaisia, unkarilaisia ja saksalaisia vastaan ja sai paljon poliittisia tehtäviä Serbian hallitukselta. Hän sai Serbian kansalliskokouksen eli skupštinan päätöksellä 1868 pienen eläkkeen. Isänmaallisena runoilijana hän otti osittain oppia kansantarinoista, osittain suuntautui italialaiseen tyyliin, etenkin Vittorio Alfierin ja Alessandro Manzonin jalanjäljissä, ja italiaksi hän kirjoittikin. Näytelmissä hän yritti, joskin huonolla menestyksellä, ottaa mallia Shakespearesta, ja hänen monet historiallis-romanttiset näytelmänsä, kuten Vanda (puolalainen aihe), Jan Hus (tšekkiläinen), Tsaari Lazar (serbialainen), Mejrima (bosnialainen) ja Marojica Kaboga (ragusalainen).[1]
Erilaisten poliittisten ja pedagogisten kirjoitusten lisäksi hän julkaisi 1849–1853 Ragusassa kirjallista aikakauslehteä Dubrovnikia.[1]
Lähteet
- Ban Matija, Nordisk familjebok Uggleupplagan. 2, palsta 817−818
- Ban Matija, Tietosanakirja osa 1, palsta 839−840, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909