Mateli Kuivalatar

Mateli Kuivalatar oli ehkä tärkein Kantelettaren karjalaisten runojen laulajista. Elias Lönnrot tapasi Kuivalattaren kahdeksannella runonkeruumatkallaan syyskuussa 1838 Ilomantsin Kontiovaarassa Koitereen rannalla. Lönnrotilla oli tuolloin jo lähes valmiina Kantelettaren käsikirjoitus. Kahdeksannen keruuretken tarkoitus oli lähinnä sen täydentäminen. Retken saalis oli kuitenkin niin runsas, että hän joutui toimittamaan teoksen kokonaan uudestaan.

"Oikian laulajan tapasin kuitenkin vasta jälkeenpäin Materi Kuivalattaren Koitereen rannalla Ilomantsin kirkolta neljättä penink. pohjaseen päin 3 neljännestä Huhuksen kylältä. Siltä yksinään kirjottelin vanhoja lauluja 2 päivää. Sitte piti kerkeämiseen kotiin rientää, johon pääsin syyskuun loppupäivillä." (Lönnrot kirjeessään 12.10.1838)

Elias Lönnrot mainitsee Mateli Kuivalattaren myös Kantelettaren esipuheessa. Tästä häntä koskeva maininta on päätynyt myös Zacharias Topeliuksen Maamme kirjan lukuun, joka käsitteli suomalaista kansanrunoutta. Lönnrotin jälkeen Mateli Kuivalattaren runoja kävi tallentamassa Kontiovaarassa myös nuori August Ahlqvist vuonna 1846. Tuolloin Kuivalatar oli jo niin sairas, ettei jaksanut laulaa, vaan saneli runojaan.

Martti Haavio kuvaa Kuivalattaren säkeitä äärimmäisen niukoiksi. Sanonta on säästeliäs, eikä runoissa ole turhia kertosäkeitä. Haavion havainnon mukaan harvinaisen moni hänen lauluistaan kuvailee nuoren neidon miehenkaipuuta. Kantelettaren runojen lisäksi Mateli Kuivalattarelta on tallennettu myös Kalevala-aiheista eeppistä runoutta

Mateli Kuivalatar syntyi Ilomantsin Huhuksessa. Hänen isänsä oli Antti Antinpoika Kuivalainen (s. 1741) ja äitinsä Valpuri Matintytär Muroke Tohmajärven Oskolasta. Mateli oli järjestyksessä kuudes perheen yhdestätoista lapsesta. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Huhuksen Siitarin talossa

Mateli Kuivalattaren muistomerkki on Ilomantsin Varisvaaran hautausmaalla.

Mateli meni naimisiin 21-vuotiaan tokrajärveläisen talollisenpojan Pietari (Pekka) Antinpoika Ikosen kanssa 9. huhtikuuta 1793. Pariskunta asui ensin Ilomantsin Tokrajärven ja Kakonahon kylissä, kunnes siirtyi 1797 Matelin kotitaloon Siitariin.

Vuonna 1820 he muuttivat torppareiksi Jaanisvaaran talon maille Kontiovaaraan. Pariskunta sai yksitoista lasta, joista viisi kuoli aivan nuorina. Lisäksi perheessä oli kaksi lasta miehen ensimmäisestä liitosta. Pekka Ikonen kuoli 1832, jonka jälkeen Mateli hallitsi taloa. Runonlaulamisen ohella Mateli Kuivalatar tunnettiin tietäjänä, jota käytettiin parantajana.

Mateli Kuivalatar kuoli syöpään 29. joulukuuta 1846 ja haudattiin Ilomantsin kirkkomaahan 6. tammikuuta 1847. Ilomantsin Varisvaaran hautausmalle on vuonna 1962 pystytetty Ilomantsi-Seuran silloisen puheenjohtajan Lasse Kontialan suunnittelema muistomerkki.[1]

Mateli Kuivalattaren tyttärenpoika oli lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen, jonka tyttärenpoika puolestaan oli viihdesäveltäjä ja -kapellimestari Toivo Kärki. Kärki omisti säveltämänsä, Tuula Valkaman sanoittaman ja Pasi Kauniston vuonna 1976 levyttämän kappaleen ”Karjalan metsäruusu” esiäidilleen, jolle Martti Haavio oli kirjassaan Viimeiset runonlaulajat antanut tämän nimen.[2] Yksi Kärjen viimeisistä hänen eläessään julkisesti esitetyistä teoksista oli ”Pieni sarja Mateli Kuivalattarelta kirjaanpantuja kansanrunoja”, jonka Eija Ahvo esitti Kärjen pianosäestyksellä Mateli Kuivalattaren nimeä kantaneen seminaarin yhteydessä pidetyssä konsertissa Ilomantsissa elokuussa 1985. Teos koostuu viidestä lyhyestä kappaleesta, jotka ovat ”Laulelkame, soitelkame”, ”Muut ne istuvat ilossa”, ”Ennen puuttui pursi puita – Kyll' on maata kyntäjällä”, ”Kelpaisin minä kesällä” ja ”Mie tahon tasasta miestä”.[3]

• Anu Kaipainen on kirjoittanut Mateli Kuivalattaresta kertovan, osittain fiktiivisen kirjan Kuin on pitkät pilvenrannat.
• Liisa Matveinen ja Tellu Virkkala tekivät vuonna 1999 Mateli Kuivalattaren laulamista teksteistä levyn Mateli (KICD 64).
• Siitarinvaaralla sijainneet Mateli Kuivalattaren syntymäkodin aitat on siirretty Ilomantsin keskustaan Runonlaulajan pirtin viereen.
• Kristiina Halttu tulkitsi Mateli Kuivalattaren osan Televisioteatterin 1980-luvulla tekemässä dramatisoinnissa.

• Haavio Martti, Viimeiset runonlaulajat, WSOY Porvoo 1943.
• Oja, Aulis: Mateli Kuivalatar ja hänen sukunsa. Kalevalaseuran vuosikirja, 1957, 37. vsk, s. 181-186. Porvoo: Kalevalaseura. (suomeksi)
• Turunen Aimo, Mateli Kuivalatar – Koitereen laulaja, Kantelettaren runotar, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, Joensuu 1985.

• Timonen, Senni: / Kuivalatar, Mateli (1771–1846) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.