Mate (juoma)

Maten nimi tulee eteläamerikkalaisen ketšuan kielen sanasta mati, joka tarkoittaa juoma-astiaa.[1] Juoma tunnetaan suomen kielessä sen espanjankielisellä nimellä mate, joka äännetään [mate]. Suomessa juomasta voidaan käyttää myös rinnakkaisnimiä matee tai maté. Ne tulevat mahdollisesti juoman englanninkielisestä nimityksestä maté, jossa e-kirjaimen aksentilla on pyritty erottamaan nimi toveria tarkoittavasta sanasta mate, joka äännetään [meit].[2]

Itä-Paraguayssa, Uruguayssa, Koillis-Argentiinassa ja Etelä-Brasiliassa eläneet guarani-intiaanit käyttivät matea ravintona, lääkkeenä ja rituaaleissaan. Heidän mytologiassaan hyvyyden jumala Tupá oli lahjoittanut matepuun kiitokseksi nauttimastaan vieraanvaraisuudesta. Guaranit ja muut lähiseutujen intiaanit myös pureksivat puun lehtiä pitkillä kävelymatkoillaan ja käyttivät lehtiä maksuvälineenä.[1]

Espanjalaiset valloittajat kiinnostuivat 1500-luvulla matesta. Kun maten käyttö yleistyi, katolinen kirkko huolestui siitä pakanallisena ja syntisenä paheena, ja se kiellettiin. Juoma levisi kielloista huolimatta latinalaisessa Amerikassa, ja sitä joivat päivittäin niin intiaanit kuin espanjalaisetkin.[3]

Etelä-Amerikkaan 1600-luvulla saapuneet jesuiitat saivat luvan maten tuotannon kaupallistamiseen. Mate hyväksyttiin jälleen vuonna 1630, ja sen viljely toi jesuiitoille huomattavasti tuloja. Jesuiitat veivät maten Eurooppaan 1700-luvulla, jossa se tunnettiin jesuiittojen teenä. Euroopassa juoman suosio ei kuitenkaan säilynyt pitkään. Kun jesuiitat karkotettiin vuonna 1767, myös maten viljely taantui sadaksi vuodeksi. Villilehdistä tehdyn juoman suosio säilyi kuitenkin korkeana Etelä-Amerikassa kaikkien yhteiskuntaluokkien piirissä.[4]

1700-luvun lopulla maten kanssa alkoivat kilpailla suosiosta kaakao, tee ja kahvi. Joissain maissa juoma säilyi kuitenkin suosittuna. Argentiinassa matesta tuli ensisijaisesti maaseudun ja gaucho-karjapaimenten juoma. 1800-luvun lopussa matea joi valtaosa Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn väestöstä sekä puolet Bolivian, kolmasosa Brasilian ja neljäsosa Perun asukkaista.[5]

Paavi Franciscus juomassa matea presidentti Cristina Fernández de Kirchnerin seurassa.

1900-luvulla maten viljely on kasvanut voimakkaasti. Muualla maailmassa juoma ei ole noussut yhtä suosituksi kuin Etelä-Amerikassa.[6] Henkeä kohti matea juodaan eniten Uruguayssa, missä lähes kaikki juovat matea ja jokainen asukas kuluttaa vuosittain keskimäärin kahdeksan kiloa yerbaa. Yerba maten suurin tuottaja ja kuluttaja on nykyisin Argentiina. Mate on siellä suositumpaa kuin kahvi ja tee, ja kaduilla on kuumavesiautomaatteja matenjuojia varten. Argentiinassa on viljeltyä alaa noin 200 000 hehtaaria, ja maa tuottaa yerba-rouhetta vuosittain noin 245 miljoonaa kiloa, josta vientiin menee noin 40 miljoonaa kiloa. Brasiliassa matea juodaan lähinnä maan eteläosissa, ja tuotanto on lähes yhtä suuri kuin Argentiinassa. Chilessä mate on suosittua maan eteläosissa. Paraguayssa juodaan kansallisjuoma tereréä, joka on jääveteen tai mehuun sekoitettua matea.[7] Vanhassa maailmassa suosituinta mate on Syyriassa ja Libanonissa.[8]

Mateviljelmiä Argentiinassa.

Matea valmistetaan matepuun eli yerba maten lehtirouheesta, jota kutsutaan nimellä yerba mate tai lyhyemmin yerba. Puu kasvaa Koillis-Argentiinassa, Paraguayssa ja Etelä-Brasiliassa. Yhden kilon valmistamiseen tarvitaan noin kolme kiloa lehtiä. Yksi matepuu tuottaa noin 60-vuotiaaksi asti elinaikanaan keskimäärin 30–60 kiloa lehtiä. Sadonkorjuuaika on maaliskuusta syyskuuhun. Lehdet kerätään yleensä käsin, joskus mekaanisesti. Argentiinassa matenkerääjiä eli tareferoja on alan ammattiliiton mukaan ainakin 21 000. He kantavat raaka-aineen kuivaamoihin, joissa lehtien käsittelu aloitetaan vuorokauden sisällä: lehdet pestään, irrotetaan oksista, kuivataan, hienonnetaan ja säilötään. Aluksi lehtiä poltetaan suoralla tulella polttouunissa puolen minuutin ajan, jotta hapettuminen ja lehtien tummuminen pysähtyy. Sen jälkeen niistä haihdutetaan kaikki kosteus kuivurissa. Kuivat lehdet jauhetaan karkeiksi, noin sentin mittaisiksi rouheenosiksi nimeltään canchado. Sen jälkeen rouhe säilötään keskimäärin yhdeksäksi kuukaudeksi, jolloin se saavuttaa lopullisen makunsa, arominsa ja värinsä. Lopuksi yerba hienonnetaan. Tuotteen koostumus vaihtelee merkeittäin: joissakin tuotteissa on vain lehtirouhetta ja joissakin myös varren paloja.[9]

Mate nautitaan perinteisesti pyöreästä kupista (guampa tai mate) erityisellä suodatinpillillä (bombilla).[10] Intiaanit valmistivat matekuppinsa pullokurpitsan hedelmistä. Kuppeja tehdään nykyisin kurpitsan lisäksi monesta muustakin materiaalista, etenkin puusta ja metallista.[11] Kurpitsakuppi vaatii huolenpitoa, ja se täytyy kyllästää ennen käyttöä.[12] Suodatinpilli on pituudeltaan noin kaksinkertainen kuppiin nähden. Sen päässä on suodin tai siivilä, joka estää yerba-rouhemassan nousun pilliin. Pillejä tehdään eri materiaaleista, niin kullasta tai hopeasta kuin alumiinista tai bambustakin.[13]

Vesi kuumennetaan 70–80-asteiseksi. Kuppiin laitetaan yerba mate -rouhetta noin puolet tai kaksi kolmasosaa kupin tilavuudesta. Kuppia ravistetaan ja kallistetaan niin että rouheen pinta on kalteva. Matalampaan päähän kaadetaan haaleaa vettä ja pilli työnnetään siihen pohjaan asti. Pilliä ei liikuteta kupissa juomisen aikana. Kuuma vesi kaadetaan hitaasti pillin viereen, mutta koko rouhetta ei välttämättä kosteuteta. Juoma nautitaan, ja kun kuppi on tyhjä, siihen kaadetaan uusi vesi. Kun juoma muuttuu väljähtyneeksi, rouhetta voi möyhentää.[14]

Matea nautitaan esimerkiksi Suomessa myös teekuppiin tai kahvikuppiin haudutettuna, jolloin sen maku on mieto. Matea voidaan nauttia myös eri tavoin maustettuna tai maitoon tehtynä.[15]

Maten nauttiminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Yleinen tapa nauttia juomaa tapahtuu pienessä joukossa yhteisestä kupista, joka täytetään ensin matepuruilla, ja sen jälkeen joku läsnäolijoista täyttää kupin kerta toisensa jälkeen kuumalla vedellä ja jokainen ryhmään kuuluva juo vuorollaan kupin tyhjäksi.[10]

Mate muistuttaa maultaan jonkin verran voimakasta vihreää teetä, mutta hallitsevana makuna on voimakas karvaus, joka tosin laimenee purujen uudelleenkäytön myötä.[10] Matella on piristävä vaikutus, mikä johtuu ainakin osittain sen sisältämästä kofeiinista.[16] Yhdessä matekupillisessa on kofeiinia 25–150 milligrammaa. Matessa on kofeiinia vähemmän kuin kahvissa, mutta koska matea juodaan kerralla usein kupillista suurempia määriä, nautittu kofeiinimäärä voi olla korkea.[17] Matessa on myös piristäviä teobromiinia ja teofylliiniä. Matessa on lisäksi C-vitamiinia, A-vitamiinia ja B-ryhmän vitamiineja sekä kivennäisaineista magnesiumia, kalsiumia ja fosforia. Antioksidantteja matessa on selvästi enemmän kuin esimerkiksi teessä tai punaviinissä.[18] Matea on käytetty teollisissa laihdutusvalmisteissa, sillä se vähentää nälän tunnetta ja poistaa nestettä.[19]

Tutkimuksissa matella ei ole havaittu varsinaisia haittavaikutuksia. Jotkut käyttäjät ovat kokeneet sen liian happamaksi vatsalleen.[20]

• Ilex guayusa, samaa sukua oleva kofeiinipitoinen kasvi, josta myös valmistetaan juomaa
• Club-Mate, matepohjainen virvoitusjuoma

• Pohjola, Johanna: Mate: Etelä-Amerikan voimajuoma. Into, 2013. ISBN 978-952-264-258-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mate (juoma) Wikimedia Commonsissa

• Paraguayn suomalaisen "kahvi", Kansan kuvalehti, 07.10.1932, nro 41, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot