Matarat

Matarat eli ratasmatarat (Galium) on matarakasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu 635 lajia, joita esiintyy lähes koko maailmassa.[1] Lajeista pääosa esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla.[2] Suomessa tavataan tai on tavattu kaikkiaan 19 mataralajia, joista alkuperäisiä lajeja on yhdeksän.[3][4]

Matarat
Keltamatara (Galium verum)
Keltamatara (Galium verum)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Gentianales
Heimo: Matarakasvit Rubiaceae
Suku: Matarat Galium
L.
Tyyppilaji
  • keltamatara Galium verum L. (1753)
Katso myös

  Matarat Wikispeciesissä
  Matarat Commonsissa
Ahomatara (Galium boreale).

Mataroiden kanssa läheisiä sukuja ovat maratit (Asperula), ristimatarat (Cruciata), krapit eli värimatarat (Rubia) ja sinimatarat (Sherardia).[5]

Ulkonäkö ja koko

Matarat ovat enimmäkseen monivuotisia mutta myös yksivuotisia, rento- tai pystyvartisia. Ne ovat yleensä ruohovartisia, jotkin lajit voivat olla hieman varpumaisia.[1] Mataroilla varsi on usein nelisärmäinen. Lehtien lavat ovat ehytlaitaisia, otakärkisiä tai tylppiä ja tavallisesti yksisuonisia. Kukinto on tiheä tai harsu viuhko. Useimmilla lajeilla on pienet valkoiset kukat, joiden verhiö on hyvin pieni tai puuttuu. Teriö on tavallisesti ratasmainen. Hedelmä muodostuu kahdesta vierekkäisestä hedelmyksestä. Joillain lajeilla hedelmissä on koukkukarvoja, jotka edistävät leviämistä.[6] Muun muassa peltomatara ja kierumatara ovat tehokkaasti leviäviä, yksivuotisia rikkakasveja.

Mataralajeja

Pohjoismaissa on tavattu seuraavia mataralajeja:[7][3]

  • paimenmatara (Galium album)
  • kierumatara (Galium aparine)
  • ahomatara (Galium boreale)
  • vahamatara (Galium glaucum)
  • harsomatara (Galium intermedium, syn. Galium schultesii)
  • saksanmatara eli etelänpaimenmatara (Galium mollugo)
  • pohjanmatara (Galium normanii)
  • tuoksumatara (Galium odoratum)
  • öölanninmatara (Galium oelandicum)
  • rantamatara (Galium palustre)
    • isorantamatara (G. palustre subsp. elongatum)
    • pikkurantamatara (G. palustre subsp. palustre)
  • ranskanmatara (Galium parisiense)
  • piennarmatara (Galium × pomeranicum) (G. album × G. verum, paimenmataran ja keltamataran risteymänä syntynyt itsenäinen risteymälaji)
  • puistomatara (Galium pumilum)
  • gotlanninmatara (Galium rotundifolium)
  • suonimatara (Galium rubioides)
  • nummimatara (Galium saxatile)
  • peltomatara (Galium spurium)
    • pellavapeltomatara eli pellavamatara (G. spurium subsp. spurium)
    • rikkapeltomatara eli peltomatara (G. spurium subsp. vaillantii)
  • kalkkimatara (Galium sterneri)
  • ruotsinmatara (Galium suecicum)
  • sarvimatara (Galium tricornutum)
  • pikkumatara (Galium trifidum)
  • lehtomatara (Galium triflorum)
  • luhtamatara (Galium uliginosum)
  • jyllanninmatara (Galium valdepilosum)
  • keltamatara (Galium verum)

Muita mataralajeja:

  • lemmonmatara (Galium brenanii)
  • kaksosmatara (Galium geminiflorum)
  • muurimatara (Galium murale)
  • aromatara (Galium octonarium)
  • madeiranmatara (Galium productum)
  • karvamatara (Galium scabrum)
  • harjamatara (Galium setaceum)
  • huntumatara (Galium sylvaticum)
  • nyppymatara (Galium verrucosum)

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1

Viitteet
  1. Plants of the World Online: Galium L. (englanniksi) Viitattu 8.12.2021.
  2. Den virtuella floran: Måror (Galium) (ruotsiksi) Viitattu 8.12.2021.
  3. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 92.)
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 330–334.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 327.
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 329.
  7. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 476–481.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.