Matalan tulotason maat

Matalan tulotason maat tai alhaisen tulotason maat (yksikössä engl. Low income country, LIC; myös engl. Low-income economy) on Maailmanpankin määrittelemä köyhien maiden luokka. Määrittely perustuu Maailmanpankin Atlas-menetelmällä laskettuun bruttokansantuloon (BKTL, engl. GNI).[1] Maaluokan BKTL-rajat ja luokitusehdon täyttävien maiden luettelo tarkistetaan vuosittain heinäkuussa. Maailmanpankin maaluokittelua käytetään pohjana esimerkiksi kehitysapua[2][3] ja lainoja myönnettäessä sekä eräänä perusteena kansainvälisen kaupan tullietuuskohtelussa.[4]

Määrittelyssä rajaehtona käytetty LIC-maiden bruttokansantulon yläraja henkeä kohden on vaihdellut hieman vuodesta toiseen. Vuoden 2018 tilastojen perusteella määritetty yläraja henkeä kohden oli 1 025 Yhdysvaltain dollaria vuodessa.[1] Vuoden 2016 tilastoista saatu raja oli 1 005 USD vuodessa ja vuoden 2014 tiedoista laskettu raja oli 1 045 USD ja 2015 raja oli 1 025. Raja laski välillä, sillä maailmanlaajuinen bruttokansantulo oli hieman alempi vuosina 2014–2016. Vuoden 2018 aineistosta lasketun raja-arvon alapuolella oli Maailmanpankin tilastojen mukaan 31 kansantaloutta. [1]

Vuonna 2018 matalan tulotason maissa oli yhteensä 705,4 miljoonaa ihmistä (vuonna 2016 yht. 659,3 milj., ja vuonna 2014 yht. 613,2 milj.). Yhteenlaskettu bruttokansantuote (BKT, vallitsevin hinnoin) oli 588,2 miljardia dollaria (2016: 508,7 mrd. USD ja 2014: 528,4 mrd. USD) ja keskimääräinen bruttokansantulo henkeä kohden oli 840,6 dollaria vuodessa (2016: 783,2 USD/vuosi/hlö; 2014: 798,8 USD/vuosi/hlö). [5]

Saman BKTL-arvon (Atlas) perusteella määritellään myös matalan tulotason maita enemmän ansaitsevia kansantalouksia. Näitä ovat keskitulotason maat (MIC, vuonna 2018 rajana 1 026–12 375 USD per capita) ja korkean tulotason maat (vähintään 12 376 USD per capita). Merkitykseltään suuri keskituloisten maiden ryhmä jaetaan usein alemman ja ylemmän keskitulotason maihin (LMIC: 1 026–3 995 USD ja UMIC 3 996–12 375 USD per capita). [1]