Masud Barzani

Nuori Masud Barzani yhdessä Irakin pääministerin Abdulkarim Qasimin kanssa

Massoud Barzani syntyi 16. elokuuta vuonna 1946[2] Iranissa alueella, joka tuolloin oli Mahabadin tasavalta. Hänen isänsä Mustafa Barzani johti tasavallan armeijaa ja on tunnettu hahmo kurdien kansallisliikkeessä. Tasavallan romahtaessa Mustafa pakeni Neuvostoliittoon ja Massoud Irakin Mosuliin, jossa hän asui isoisänsä kanssa. Irakin kuninkaan kaatuessa vallankaappauksessa vuonna 1958 Massoudin isä palasi Irakiin ja Massoud muutti Bagdadiin. Vuonna 1961 Mustafa Barzani aloitti kapinan Irakin hallintoa vastaan, kun lupauksia kurdien kansallisia oikeuksia koskien ole pidetty. Vuonna 1970 Massoud oli tuolloin valtaan nousseen Baath-puolueen kanssa neuvotelleen kurdidelegaation mukana. Neuvottelut johtivat maaliskuun manifestiin, jonka perusteella osalle kurdien asuttamaa aluetta Irakissa myönnettiin itsehallinto. Samana vuonna Massoudista tuli Kurdistanin demokraattisen puolueen johdon jäsen ja päätyi sen johtajaksi isänsä Mustafan kuollessa vuonna 1979. Samana vuonna hänet yritettiin murhata Wienissä, mutta yritys johti vain hänen avustajansa haavoittumiseen.[3]

Persianlahden sota ja kurdien aloittama uusi kapina keskushallintoa vastaan toivat uusia poliittisia haasteita. Länsimaiden liittouma julisti kurdialueet suojelluiksi ja keskushallinto vetäytyi alueelta. Syntyneet tyhjiön täyttivät Barzanin Kurdistanin demokraattinen puolue ja sen pääasiallinen kilpailija Jalal Talabanin johtama Kurdistanin isänmaallinen liitto. Näiden kahden puolueen välit kiristyivät Irakin Kurdistanin vaalien aikana vuonna 1992. Barzani ja Talabani olivat molemmat ehdolla presidentinkilvassa, mutta kumpikaan ei saavuttanut tarvittavaa enemmistöä. Vuonna 1994 Kurdistanin isänmaalliselle liitolle uskolliset joukot ajoivat Kurdistanin demokraattisen puolueen joukot alun perin yhdessä hallitusta Arbilista. Tilanne johti veriseen sisällissotaan osapuolten välillä vuosina 1994–1998. Barzani tukeutui sisällissodan aikana Irakin keskushallinnon joukkoihin, kun taas Talabani haki tukea Iranista. Irakin Kurdistan jakautui käytännössä kahteen erilliseen osaan, joita hallitsivat kilpailevat puolueet. Yhdysvallat välitti lopulta osapuolten välisen rauhan Washingtonissa elokuussa 1998.[3] Osapuolten selvitettyä välinsä Talabanista tuli Irakin presidentti vuonna 2002 ja Barzani valittiin Kurdistanin ensimmäiseksi presidentiksi vuonna 2005. Barzani voitti myös presidentin vaalit vuonna 2009.[4] Presidentin virkakausi Irakin Kurdistanissa on neljä vuotta, mutta Barzanin kautta pidennettiin kahdella vuodella vuonna 2013.[5] Sittemmin hän on pysynyt virassaan poliittisen valtataistelun tuloksena.[6]

Ääri-islamistinen Isis-järjestö valloitti Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin kesäkuussa 2014 ja levitti alueitaan nopeasti kohti kurdien hallitsemia alueita. Saman vuoden elokuussa järjestön joukot olivat vain 50 kilometrin päässä Irakin Kurdistanin pääkaupunki Arbilista. Irakin joukkojen vetäytyessä Isisin tieltä Barzani käski kurdien peshmergan vallata kiistellyn Kirkukin kaupungin. Samana vuonna Barzani ilmoitti myös kurdien aikeista järjestää kansanäänestys Irakin Kurdistanin itsenäisyydestä.[7] Kansanäänestys pidettiin 25. syyskuuta 2017 ja suuri valtaosa äänestäneistä äänesti itsenäistymisen puolesta.[8] Äänestyksen tulos ei kuitenkaan ollut sitova.[6] Äänestyksen jälkeen keskushallinnon ja Kurdistanin välit kiristyivät ja keskushallinnon joukot valtasivat kiistellyn Kirkukin alueen kurdijoukoilta. Lokakuussa 2017 Barzani ilmoitti, ettei hän enää aio hakea pidennystä kaudelleen Kurdistanin presidenttinä.[8] Hän jätti virkansa marraskuussa samana vuonna.[9] Toukokuussa 2019 Irakin Kurdistanin parlamentti valitsi uuden presidentin, joka on Nechirvan Barzani.[10]

Kurdistanin presidenttinä Barzani on tehnyt useita valtiovierailuja, kuten Valkoiseen taloon George W. Bushin (25. lokakuuta 2005), Downing Streetille Britannian pääministerin Tony Blairin (31. lokakuuta 2005) paavin (14. marraskuuta 2005), Italian pääministerin Silvio Berlusconin (13. marraskuuta 2005), Saudi-Arabian kuninkaan Abdullahin (13. maaliskuuta 2007) ja Jordanian kuninkaan Abdullah II:n (19. maaliskuuta 2007) luokse.[11]

Presidentti George W. Bush ja Masud Barzani Valkoisessa talossa toimittajien haastateltavana tiistaina 25. lokakuuta 2005.

Barzanin suvun jäsenet omistavat väitetysti suuren määrän Irakin Kurdistanissa toimivia yrityksiä jopa miljardien dollarien omaisuuden arvosta. Todisteita Masud Barzanin omista omistuksista ei kuitenkaan ole. Vaikka kurdilähteet ja kansainväliset tarkkailijat, kuten Michael Rubin, ovat esittäneet useita korruptiosyytöksiä KDP:n Barzaneja ja PUK:in Talabaneja kohtaan, on Masud Barzani kiistänyt omaavansa mitään yhteyksiä liikeyrityksiin..[12]

Huono taloudellinen läpinäkyvyys sekä aiheuttaa väitteitä korruptiosta että estää löytämästä todisteita siitä. Heinäkuussa 2010 oppositiolehti Razhnama syytti Barzanin johtaman KDP:n hyötyvän suuria summia laittomasta öljyn salakuljetuksesta.[13]

Toukokuussa 2010 murhattiin Barzanin sukua kritisoinut toimittaja Sardasht Osman.[14] Lokakuussa 2005 Itävallan kansalaisuuden omannut kurdioikeusoppinut Kamal Qadir pidätettiin Irakin Kurdistanissa julkastuaan useita artikkeleita, joissa arvosteli Barzanin hallitusta ja perhettä. Hänen tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen kunnianloukkauksesta.[15] Hänet vapautettiin huhtikuussa 2006 Amnesty Internationalin, Toimittajat ilman rajoja -järjestön ja Itävallan hallituksen asettaman kansainvälisen painostuksen jälkeen.[16]