Lola Racing Cars

Vuonna 1962 Broadleyn perustama Lola toimitti autot Reg Parnellin johtamalle Reg Parnell Racingille, joka kilpaili vuonna 1962 nimellä Bowmaker-Yeoman Racing Team. Tallin kuljettajina toimi Roy Salvadori ja John Surtees. Tallin autona toimi Lola MK4 ja autoissa käytettiin brittiläisiä Climaxin moottoreita. Tuolloin kolmatta Formula 1 -kauttaan ajanut John Surtees pärjäsi Lola MK4 -autolla hyvin, sijoittuen kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle, molempina kertoina sijoitus oli toinen. Salvadori sen sijaan ei onnistunut kauden aikana kertaakaan ajamaan autoaan edes maaliin asti, vaan keskeytti jokaisen kilpailun johon hän osallistui.

Lola toimitti autot vielä seuraavana kautena Reg Parnellin tallille sekä yksittäisissä kilpailuissa Tim Parnellin omalle kilpatallille sekä DW Racing Enterprisesille. Menestys ei kuitenkaan ollut enää vuoden 1962 tasoista, John Surteesin tehtyä sopimuksen Ferrarille kaudelle 1963.

Hyvästä aloituskaudesta huolimatta, menestys ei ollut toivottua, eikä talli osallistunut sarjaan kausina 1964–1966. 1967 ja 1968 Lola osallistui vain Saksan osakilpailuun, joista ei saanut yhtäkään pistettä. Lopulta Lola vetäytyi sarjasta kokonaan.

Lolan paluu omana tallina kaudella 1997 meni täysin pieleen. Talli yritti Australian avauskilpailuun, mutta kärki meni yli 11 sekuntia kovempaa, eikä Lola selviytynyt mukaan kilpailuun. Tallin taru päättyi, kun pääsponsori Mastercard veti tukensa ennen toista kisaa. Lola vetäytyi sarjasta jo seuraavassa osakilpailussa Brasiliassa, eikä autoja näin nähty kilpailuissa lainkaan. Ainoassa kilpailuyrityksessään Lola käytti Fordin moottoreita.

Parhaat sijoitukset Lolan nimeä kantaneella autolla: John Surtees ajoi toiseksi kaudella 1962 Ison-Britannian ja Saksan osakilpailuissa. Lolan tekemällä, mutta Hondan nimissä olleella autolla voitettiin Italian GP 1967.