Massoud Rajavi

Rajavi suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Teheranin yliopistossa.[1] Hän liittyi vuonna 1967 MEK-järjestöön, joka pyrki kukistamaan šaahin vallan ja jonka aatteessa yhdistyivät islam ja marxilaisuus.[2] Rajavi kohosi nopeasti sen keskuskomiteaan. Vuonna 1971 Iranin salainen poliisi SAVAK vangitsi Rajavin ja MEK:n muun johdon, jotka tuomittiin kuolemaan, mutta Rajavin veljen Kazem Rajavin organisoiman kansainvälisen painostuksen seurauksena tuomio lievennettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Rajavi vapautettiin tammikuussa 1979, kun vanha hallinto yritti viime hetkellä myötäillä Iranin vallankumousta.[1] MEK tuki vallankumousta, mutta kääntyi pian ajatollah Khomeinin uutta islamilaista hallintoa vastaan.[3] Rajavi oli näihin aikoihin kohonnut liikkeen johtajaksi.[2]

Rajavi yritti asettua ehdolle Iranin ensimmäisissä presidentinvaaleissa vuonna 1980, mutta Khomeini hylkäsi ehdokkuuden. Islamilainen vallankumouskaarti alkoi vainota MEK:ta, jonka vuonna 1981 nostattama suuri mielenosoitusliike tukahdutettiin myös väkivaltaisesti.[4][1] Kun MEK:n julkinen toiminta murskattiin kokonaan, järjestö vastasi Iranin valtiojohtoon ja poliisiin kohdistetuilla itsemurhaiskuilla.[4][3] Rajavi siirtyi maanpakoon Pariisiin ja perusti yhdessä entisen presidentti Abolhassan Banisadrin kanssa Iranin kansallisen vastarintaneuvoston.[1][2] Kun Rajavin ensimmäinen vaimo Ashraf Rabiei sai surmansa vuonna 1982, Rajavi nai Banisadrin tyttären Firouzehin, mutta he erosivat myöhemmin.[5]

Rajavin johdolla perustettiin vuonna 1987 MEK:n aseellinen siipi, kansallinen vapautusarmeija (NLA), joka alkoi toimia Irakista käsin diktaattori Saddam Husseinin hallinnon suojeluksessa.[3] Rajavin päämajana Irakissa toimi Ashrafin leiri. NLA:n taistelijat osallistuivat Irakin–Iranin sotaan Irakin puolella. Sodan ollessa päättymäisillään Rajavi määräsi heinäkuussa 1988 NLA:n suuren hyökkäyksen Iraniin, mutta huonosti suunniteltu operaatio päättyi katastrofaaliseen tappioon.[4] Pienimuotoisemmat iskut rajan yli Iranin puolelle jatkuivat silti sodan jälkeenkin aina 2000-luvun alkuun saakka.[3]

Rajavin on sanottu muuttaneen MEK:n kultiksi. Hän määräsi kaikki jäsenet purkamaan avioliittonsa, ja nai sen jälkeen heistä yhden, Maryam Azodanlun.[4] Maryamista tuli MEK:n kanssajohtaja, mutta Massoud Rajavi pysyi sotilaallisena johtajana.[3] MEK alkoi kohdistaa heihin molempiin henkilöpalvontaa sekä vaatia jäseniltään ehdotonta uskollisuutta heille.[2] Ashrafin leirissä Rajavin on sanottu muuttuneen entistä mielivaltaisemmaksi johtajaksi. Eräiden entisten kannattajien mukaan hän kielsi MEK:n taistelijoilta avioliitot sekä rakkaus- ja seksisuhteet, toisten todistajien mukaan hän hyväksikäytti seksuaalisesti järjestöön kuuluvia naisia, jotka pakotettiin kaikki ”avioliittoon” hänen kanssaan. Naisia väitetysti myös pakkosteriloitiin, jotta he omistautuisivat kokonaan liikkeelle. Heinäkuun 1988 sotilaallisen tappion jälkeen Rajavi väitetysti julistautui šiialaisten Mahdiksi eli vapahtajaksi tulkitseman 12:nnen imaamin Muhammad al-Mahdin edustajaksi.[4]

Rajavi (vas.) ja Irakin presidentti Saddam Hussein vuonna 1988.

Rajavi katosi Irakin sodan alettua vuonna 2003, ja hänen arvellaan olevan kuollut. Maryam Rajavi on sen jälkeen johtanut MEK:ta yksin.[2][3][4] MEK:n virallisen kannan mukaan Massoud Rajavi on yhä elossa, mutta mitään todisteita elossaolosta ei ole esitetty.[6] Maryam Rajavin aikana järjestö on ilmoittanut luopuneensa väkivallasta.[4] Irakilainen tuomioistuin antoi vuonna 2010 pidätysmääräyksen Massoud ja Maryam Rajavista sekä 37:stä muusta MEK:n johtajasta, joita epäillään rikoksista ihmisyyttä vastaan, koska MEK auttoi vuonna 1991 Husseinin hallintoa Irakin kansannousujen väkivaltaisessa tukahduttamisessa.[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Massoud Rajavi Wikimedia Commonsissa