Mass Rapid Transit (Singapore)

Rautatiejärjestelmän rakentamista ehdotettiin Singaporessa jo vuonna 1967, kaksi vuotta sen jälkeen kun maa irtautui Malesiasta. Järjestelmän rakentamista tutkittiin, mutta yli kymmenen vuotta myöhemmin suunnitelma päätettiin jättää toteuttamatta. 1980-luvulla asia otettiin uudestaan esille Singaporen parlamentissa.[2][3]

Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Tony Tan ehdotti, että maassa oli annettava enemmän painoarvoa asuntoja maan kansalaisille tuottaneen Housing and Development Board -virastolle, joukkoliikennejärjestelmän kehittämisen sijasta, sillä Singaporessa oli pulaa työvoimasta ja rakennuskustannukset olivat nousussa. Changin lentokentän rakennustyöt veivät myös runsaasti julkisen rakentamisen resursseja 1970–1980-lukujen vaihteessa. Silloinen valtiovarainministeri Goh Keng Swee vastusti myös hanketta. Hän oli huolissaan siitä että valtavat rakentamiskustannukset vahingoittaisivat maan taloutta.[2]

Vastakkaisen mielipiteen mukaan Mass Rapid Transit järjestelmän rakentamisella olisi valtava vaikutus Singaporen talouskasvulle ja kehitykselle, toimiva joukkoliikenne parantaisi kaupunkikuvaa ja nostaisi ihmisten elintasoa.[2]

Vuonna 1981 loppuun saatettu tutkimus osoitti, että Singaporessa ei ollut käytännöllistä ja tehokasta liikenneväyläjärjestelmää. Asian ratkaisemiseksi ehdotettiin rautatiejärjestelmää. Kun yli kymmenen vuotta oli tehty kannattavuustutkimuksia, päätös rakentaa Mass Rapid Transit -raidejärjestelmä tehtiin vuonna 1982. Rakentaminen alkoi North South -linjasta vuonna 1983.[2][4]

North South -linjan ensimmäinen osuus avattiin marraskuussa 1987, alkujaan linjalla oli viisi asemaa, pääteasemat olivat Yio Chu Kang ja Toa Payoh. NS-linjan oli tarkoitus yhdistää Singaporen ydinkeskusta pohjoisosien asuinalueisiin. Kuukautta myöhemmin avattiin linjan seuraavat osuudet Raffles Placeen ja vuonna 1990 avattiin osuudet Yishuniin ja Marina Bayhyn.

East West -linjan ensimmäinen osa avattiin kuukauden kuluttua NS-linjan avaamisesta. Ensimmäiset asemat linjalla olivat Tanjong Pagar, Outram Park, Raffles Place ja City Hall. Seuraavana vuonna EW-linja laajeni lännessä Lakesideen ja vuonna 1990 linjan itäosa ulottui Tanah Merahiin.

Samana vuonna NS linjalla avattiin osuudet Marina Bayhyn ja Yishuniin. Ensimmäisten linjojen avaamisen jälkeen MRT:n kehittäminen päättyi joksikin aikaa.[4][5]

North East -linjan rakentaminen aloitettiin 1997 ja linja avattiin kesäkuussa 2003. NS-linja on täysin maanalainen, automatisoitu ja kuljettajaton. Linjaa on laajennettu vuosina 2006 ja 2011.

Circle-linja valmistui vuonna 2011 se on NE-linjan tavoin täysin automatisoitu ja rata on kokonaisuudessaan maan alla.[2][5]

Downtown-linjan ensimmäinen osa valmistui vuonna 2013. Kun metrolinja valmistui kokonaisuudessaan vuonna 2017, se ohitti CC-linjan maan pisimpänä metrolinjana.

Vuonna 2008 aloitettiin Thomson-East Coast MRT -linjan rakentaminen. Sen ensimmäinen osa valmistuu joulukuussa 2020. Valmistuessaan kokonaisuudessaan linjan pohjoinen pääteasema sijaitsee Woodlandsin alueella, josta on yhteys Malesian puolelle Johor Bahruun, kun taas itäinen pääteasema sijaitsee Changin kansainvälisellä lentoasemalla.[2]