Maskotti (elokuva)

Maskotti (ruots. Maskot) on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1943. Se pohjautuu Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942).

Maskotti
Ohjaaja Yrjö Norta
Käsikirjoittaja Jukka Mäkelä
Ilmari Waltamaa
Perustuu Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942)
Tuottaja Theodor Luts (tuotannon johto)
Yrjö Norta (tuotantopäällikkö)
Säveltäjä Erkki Salama
Kuvaaja Erik Blomberg
Leikkaaja Yrjö Norta
Lavastaja Eero Leväluoma
Aarne Orri
Koreografi Akseli Vuorisola
Pääosat Emmi Jurkka
Eija Karapää
Leo Lähteenmäki
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi
Ensi-ilta 3. lokakuuta 1943
Kesto 84 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 689 953 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Vasemmalta Akseli (Lähteenmäki), Mirjam (Karapää), Ida (Jurkka) ja Ville (Viherpuu).

Juoni

Tarina rakentuu arpalippuun liittyvien väärinkäsitysten varaan. Tapahtumien keskipisteenä on leskirouva Hentolan johtama Hotelli Humina, jossa majailee lähinnä taiteilijoita. Rouvalla on sanansa sanottavana myös tyttärensä Mirjamin rakkausasioihin. Mirjamin rakastettu on taiteilija Nieminen, jonka osakkeet Hentolan silmissä nousevat ja romahtavat sen mukaan, millaiseksi anoppikokelas kulloinkin kuvittelee Niemisen taloudellisen tilanteen. Lopullisesti pasmat sekoittaa viipurilainen isäntämies Pusakka, joka pakenee ex-vaimoaan.

Elokuva tapahtuu pääosin Hotelli Huminassa, jota johtaa leskirouva Ida Hentola. Hänen tyttärensä Mirjam kuhertelee taidemaalari Akseli Niemisen kanssa, jolla useiden muiden hotellin taiteilija-asukkaiden tapaan on ongelmia hotellilaskujen kanssa. Ida ei pidä Mirjamin ja Akselin suhteesta vaan oikea valinta Mirjamille hänen mielestään olisi erään varakkaan tuttavan poika Feliks. Arpa 421 voittaa viisi miljoonaa markkaa. Mirjam huomaa sen, ja käy piruuttaan lisäämässä Akselin ostamaan arpaan 42 numeron yksi. Hän haluaa Akselin pitävän arpalipun maskottinaan. Väärinkäsitysten vyöry lähtee liikkeelle, kun hotellin työntekijä Miina löytää arvan ja luulee sitä oikeaksi. Hän vie sen Idalle, joka alkaa heti suhtautua Akseliin ylitsepursuavan myötämielisesti. Uutinen voitosta leviää. Mirjam ja Akseli ostavat huutokaupasta vahingossa kolmen tuhannen neliömetrin tontin sadan markan neliöhintaan. Johtaja Markkila tietää Akselin "arpajaisvoitosta" ja hyväksyy maksun jälkikäteen suoritettavaksi. Ainoastaan Mirjam ja Akseli eivät vielä tiedä "voitostaan". Vasta Miinan kerrottua sekaannuksesta he käsittävät tilanteen. Mustasukkainen Feliks sen sijaan tietää arvan 42 käsitellyksi ja uhkaa paljastaa asian.

Hotelliin saapuu viipurilaisen Ville Pusakka, jolla on oikea arpa numero 421. Hän pyrkii pitämään ex-vaimonsa erossa voittorahoista. Villen ja Idan välille kehkeytyy romanssi. Ida löytää Feliksin Miinan sängyn alta housuttomana ja vaatii selitystä luullessaan, että Miinalla ja Feliksillä on vipinää keskenään. Hotellissa asuvat taiteilijat ovat hätätilassaan lainanneet Feliksin housuja, ja tämä puolestaan on ottanut suojakseen Miinan esiliinan. Miina selittää, että hänen ja Feliksin välillä ei ole mitään "sellaista". Feliks taas paljastaa Idalle arpajaislippuväärennöksen ja kertoo sen myös poliisille. Villen ex-vaimno saapuessa hotelliin Ville sujauttaa oikean voittoarvan Akselin taskuun ja pelastaa voittorahansa ex-vaimon kynsistä. Kun poliisi tulee paikalle, Akselilta löytyy yllättäen oikea arpalippu ja Feliks uhkaa saada syytteen väärästä ilmiannosta. Mirjam on onnistunut myymään tonttinsa 800 000 markalla, sillä rakennusliike suunnittelee tontille näyttävää kerrostaloa. Väärinkäsitysten vyyhti purkautuu, ja päästään viettämään kahden pariskunnan kihlajaisia.

Näyttelijät

 Emmi Jurkka  Ida Hentola, hotellin rouva  
 Eija Karapää  Mirjam, Idan tytär  
 Leo Lähteenmäki  Akseli Niemelä, taidemaalari  
 Kalle Viherpuu  Ville Pusakka, viipurilainen isäntämies  
 Ossi Korhonen  Feliks  
 Irja Rannikko  Miina, hotellin piika  
 Joel Asikainen  Ville  
 Matti Jurva  Kalle  
 Aku Käyhkö  johtaja J. Markkila  
 Sven Relander  Rakennustoimisto O.Y.:n johtaja  
 Helen Mardi  Anna, konttorineiti  
 Lida Salin  Mataleena Pusakka  
 Kaarlo Saarnio  pirssikuski  
 Ture Junttu  etsivä  
 Ida Hallikainen  1. taulunostaja  
 Aapo Similä  2. taulunostaja  
 Hilly Lindqvist  3. taulunostaja  
 Anita Salonen  tunnistamaton rooli  
 Eero Leväluoma  huutokaupan meklari  
 Otto Noro  mies huutokaupassa  
 Ensio Jouko  komisario  
 Hannes Veivo  passipoliisi  

Tuotanto

Maskotti kuvattiin kesällä 1943. Elokuva on mustavalkoinen. Ulkokuvat otettiin Helsingissä Fabianinkadulla ja Bulevardilla. Studiona toimi Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkadulla.

Maskotin juoni kulkee uskollisesti Pekkarisen alkuperäisromaanin tahtiin. Feliks tosin on romaanissa Hilpertti. Maskotti oli Oy Fenno-Filmin toinen elokuva ja siihen sisällytettiin yhtiön esikoiselokuvaa mainostava kohtaus, jossa vilahtaa ”Kustannus-Oy Fennon” romaani ”Salainen ase”. Fenno-Filmin ensimmäinen elokuva oli nimeltään Salainen ase.

Julkaisu ja vastaanotto

Maskotin katsojaluvut olivat vuoden 1943 keskitasoa, elokuva tuotti noin 713 000 markan voiton.[1]

Aikalaiskriitikot pitivät Maskottia lähinnä ”kevyenä välipalana”, jolle ei asetettu korkeita vaatimuksia, mutta joka farssina kuitenkin puolusti paikkaansa. Helsingin Sanomat: ” --- filmi lajissaan, kaikkein keveimmän luokan tuotteena on vallan onnistunut. Siinä on kepeyttä, hieman pitkän alkuvalmistelun jälkeen vauhtia, hyvää tuulta, luontevan koomillisia tilanteita ja hauskoja tyyppejä.” Elokuva arvioitiin toisaalta hajanaiseksi ja teatterinmakuiseksi. Jurkan ja Viherpuun näyttelijätyöt saivat suitsutusta.[2]

Ensimmäinen televisioesitys sai 1 174 000 katsojaa.[3] Finnkino Oy on julkaissut Maskotin myös DVD-tallenteena.

Lähteet

  • Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, 1993. ISBN 951-37-1019-X.
  • Elonet Maskotti

Viitteet

  1. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 225.
  2. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 224 ja 225.
  3. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 223.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.