Mary Warnock

Helen Mary Wilson syntyi Winchesterissä vuonna 1924.[1] Hänen isänsä oli Winchester Collegen opettaja Archibald Wilson ja hänen äitinsä juutalaisen pankkiirin tytär Ethel Schuster. Mary ei tavannut ikinä isäänsä, sillä tämä kuoli ennen tyttärensä syntymää.[2]

Wilson pääsi opiskelemaan Oxfordin yliopiston Lady Margaret Halliin. Hän jätti vuonna 1942 opintonsa väliaikaisesti ja liittyi asevoimien palvelukseen. Hän toimi sota-aikana Sherborne Schoolin opettajana. Oxfordiin hän palasi vuonna 1946.[2] Wilson valmistui vuonna 1948,[3] ja seuraavana vuonna hän meni naimisiin Magdalen Collegen tutkijan Geoffrey Warnockin kanssa.[3]

Mary Warnock aloitti vuonna 1949 Oxfordin St Hugh’s Collegen filosofian opettajana. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1966.[3] Oxford oli 1950- ja 1960-luvuilla maailman filosofian keskuspaikka, ja Warnockit tutustuivat muun muassa Isaiah Berliniin, Peter Strawsoniin, Stuart Hampshireen ja David Pearsiin. Filosofian maailma oli kuitenkin hyvin miehinen, eikä Mary Warnock saanut esimerkiksi osallistui Oxfordin filosofian opettajakunnan lauantaitapaamisiin.[2]

Warnockin 1960-luvun keskeisin panos filosofian alalla liittyi Jean-Paul Sartreen, joka oli vielä tuolloin englanninkielisten filosofien keskuudessa varsin tuntematon.[1] Warnock kirjoitti kolme teosta Sartresta ja eksistentialismista, The Philosophy of Sartre (1963), Existentialist Ethics (1966) ja Existentialism (1970).[2] Kahden ensimmäisen kirjansa jälkeen Warnockista tuli säännöllinen radioääni, sillä häntä kutsuttiin usein BBC Radio 3 -kanavalle kommentoimaan filosofiaa.[3]

Warnock toimi 1966–1972 Oxford High Schoolin rehtorina. Hän erosi tehtävästä, kun hänen miehensä oli valittu Oxfordin Hertford Collegen rehtoriksi. Hän kuitenkin halusi myös kirjoittaa kirjan kuvittelusta, jonka hän sai valmiiksi vuonna 1976. Vuosina 1973–1981 Warnock toimi myös Independent Broadcasting Authorityssä ja kirjoitti 1970-luvun lopulla kolme kirjaa koulutuksesta.[2] Warnock valittiin vuonna 1974 erityisopetusta tutkineen komitean johtoon. Komitea julkaisi vuonna 1978 ensimmäisen ”Warnock-raportin”, joka muun muassa ehdotti, että erityislapset tulisi sijoittaa samoihin kouluihin kuin muutkin lapset.[1]

Vuonna 1982 perustettiin komitea tutkimaan ihmisen hedelmöittämistä ja embryologiaa. Komitea oli seurausta parlamentin ja yleisön vaatimuksesta muuttaa lakeja uusien hedelmöityshoitotapojen valvomiseksi. Warnock valittiin komitean johtoon. Warnock otti pragmaattisen lähestymistavan, sillä jonkinlaista sääntelyä sikiökokeille joka tapauksessa tarvitaan, vaikka filosofiset, uskonnolliset ja bioeettiset moraaliargmentit eivät välttämättä tuottaisi kaikkien hyväksymää lopputulosta. Siksi Warnock lähestyi ongelmaa moraalipäättelyn kautta. Hän ehdotti ratkaisuksi melko tiukkoja rajoja varsin suurta alan seurantaa, jotta hedelmöityshoitoja ja sikiötutkimusta voitaisiin edellene jatkaa.[1] Komitea tuotti lopputuloksena vuonna 1984 julkaistun vaikutusvaltaisen raportin A Question of Life: The Warnock Report on Human Fertilisation and Embryology.[4] Sen suositukset johtivat vuonna 1990 säädettyyn lakiin.[2]

Suurimmaksi osaksi komiteatyönsä ansiosta Warnockista tuli vuonna 1984 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentaja, ja seuraavana vuonna hän sai elinikäisen eli periytymättömän päärin arvon.[2] Hän oli vuosina 1985–2015 Britannian ylähuoneen riippumattomana jäsenenä.[5]

Warnockit muuttivat 1990-luvulla Marlboroughin lähellä olevaan kylään, missä he muun muassa pystyivät keskittymään puutarhanhoitoon. Mary Warnock ei kuitenkaan jättänyt kirjoitusuraansa ja toimi myös useissa koulutus- ja lääketeteen etiikan komiteioissa. Hän julkaisi teokset The Uses of Philosophy (1992), Imagination and Time (1994) ja An Intelligent Person’s Guide to Ethics (1998). Warnockin viimeinen teos oli vuonna 2015 julkaistu A Critical Reflection on Ownership.[2]

Geoffrey ja Mary Warnock olivat naimisissa Geoffreyn kuolemaan 1995 asti. Heille syntyi liitostansa viisi lasta. Mary Warnock kuoli 94-vuotiaana vuonna 2019.[2]