Marxdorfinsusikoira

Useimmiten susiperimä näkyy kaikissa susikoirissa, erityisesti yleisen arkuutensa ja haluna paeta tai reagoida aggressiivisesti oudoissa tilanteissa. Marxdorfinsusikoirien tulisi tässä mielessä olla poikkeuksia, mutta ne tulee silti sosiaalistaa hyvin varhaisesta iästä lähtien ja kasvattaa perheen keskellä. Sopivasti rajoja ja rakkautta koulutuksessa yhdistäen se on hyvin sosiaalinen ja itsevarma. Ne ovat ystävällisiä, rauhallisia, tarkkaavaisia ja avoimia olentoja, jotka haluavat olla läheisessä yhteydessä laumaansa. Niitä pidetään älykkäinä ja ahkerina nelijalkaisina ystävinä, jotka tarvitsevat paljon toimintaa ja liikuntaa.[1]

Se ei kuitenkaan ole aloittelijan rotu, koska se tarvitsee omistajakseen kokeneen koiraihmisen joka paitsi on perillä susien ja koirien käytöksestä, osaa ottaa huomioon monia eri asioita pennun kasvattamisessa ja omaa paljon aikaa, myös on kiinnostunut tarjoamaan koiralle sen vaatimaa runsasta liikuntaa. Marxdorfinsusikoira on voimakas ja energinen rotu, jonka tulee saada purkaa energiansa pitkillä lenkeillä, liikunnallisten koiraharrastusten parissa, pyöräilylenkeillä tai ihmisten ja muiden koirien kanssa leikkien.

Nuoret koirat ovat yleensä erittäin vilkkaita ja ne voi saada tottelemaan hyvin helposti käyttämällä koulutuksessa hyväksi kyseiseen ikään liittyvää uteliaisuutta ja oppimishalua. Ne ovat kuitenkin samassa iässä myös erittäin laumasidonnaisia: ne eivät tyypillisten susikoirien tapaan halua joutua eroon omistajistaan ja mikäli asiaan ei kiinnitetä koulutuksessa erityistä huomiota, seurauksena voi olla eroahdistus tai tavaroiden rikkominen yksin jäädessä.

Koska marxdorfinsusikoira tulee sukukypsäksi vasta 3-vuotiaana, sitä edeltävät eri vaiheet kestävät pidempään kuin joillain muilla roduilla. Perusteellinen koulutus on tärkeää, jotta se ei yrittäisi jatkuvasti pyrkiä lauman johtajaksi. Erityisesti urokset voivat yrittää haastaa perheen miespuoleiset jäsenet manipuloivalla ja ovelalla käytöksellään.

Rodulle on myös ominaista tietynasteinen itsenäisyys. Omistajan ei koskaan tule rajoittaa, tukahduttaa, nuhdella tai kohdella sitä kovakouraisesti. Lempeä, mutta samalla johdonmukainen koulutus edesauttaa sitä kehittymään tasapainoiseksi koiraksi. Susikoira joka tunnistaa omistajassaan rauhallisen ja päättäväisen, mutta samalla turvallisuuden tunteen tuovan laumanjohtajan, tekee mitä tahansa tämän puolesta, koska tämä on kykenevä tarjoamaan sille huolenpitoa, suojelusta ja opastusta.

Susikoirat ovat hyvin älykkäitä, niiden aistit ovat tarkemmat ja niiden reagointikyky on nopeampi kuin keskivertokoiran. Ne voivat yrittää torjua asiat jotka ne kokevat epämiellyttäviksi tai hyödyttömiksi monin erilaisin keinoin.

Marxdorfinsusikoira ei hauku juuri koskaan, koska sillä on useita muitakin keinoja ilmaista itseään ja haukkuminen on joissain tilanteissa jopa epäluonnollista sille. Monet susikoirat ulvovat kuuluvasti, mikäli omistaja lähtee talosta ja se samalla kokee laumanjäsenten joutuneen erilleen toisistaan. Epätavallisen korkea älykkyys, vahvasti esille tuleva ruumiinkieli ja uskollinen luonne tekee rodusta erityislaatuisen lemmikin.

Marxdorfinsusikoirat ovat suuria, vahvoja, urheilullisia nelijalkaisia ystäviä, jotka ovat ulkonäöltään hyvin samanlaisia kuin susi. Sillä on suuressa päässä keskikokoiset, mantelinmuotoiset silmät. Silmien värit voivat vaihdella vaaleasta hasselpähkinästä vaalean meripihkan keltaiseen. Marxdorfinsusikoiran korvat ovat pienet tai keskikokoiset, pystysuorassa ja tiheän karvaiset. Sen selkä on suora ja sillä on roikkuva, sapelin muotoinen häntä.[1]

Uroksilla tulee olla maskuliinisia ja nartuilla feminiinisiä piirteitä. Käyttäytymisellään se muistuttaa enemmän saksanpaimenkoiraa kuin alkuperäistä sutta. Koiran kävely muistuttaa suden kävelyä.

Urosten säkäkorkeus on 62–75 cm. Narttujen säkäkorkeus on 58–70 cm. Marxdorfinsusikoiran turkki on pitkäkarvainen ja sillä on vahva aluskarva.

Marxdorfinsusikoira on kotoisin pienestä Marxdorfin kylästä, joka kuuluu brandenburgilaiseen Uebigau-Wahrenbrückin kuntaan. Rotu jalostettiin vuonna 2004 saarloos wolfhondin ja valkoisenpaimenkoiran välisistä risteytyksistä, joita tehdään edelleen eli rodun kantakirjat eivät ole suljetut.[1]

Marxdorfinsusikoiran ensimmäisten kasvattajien Robert ja Jeannette Ruppin mielestä saarloos wolfhond ei soveltunut tarpeeksi monipuoliseen työskentelyyn (kuten opaskoiraksi) aran ja usein hyvin varautuneen luonteensa takia. Tarkan luonnepainotteisen jalostuksen myötä he saivat vakiinnutettua ystävällisen ja saarloos wolfhondia avoimemman jalostuslinjan.

1. Marxdorfer Wolfshund - Wolfshybrid & Wolfshund Hunderassen der-wolfshund.de. Viitattu 15.12.2021.