Marty McSorley

McSorley pelasi ensimmäiset ottelunsa ammattilaiskaukaloissa kaudella 1982–1983, jolloin hän pelasi kaksi runkosarjaottelua NHL-seura Pittsburgh Penguinsin silloisen farmiseuran Baltimore Skipjacksin riveissä AHL:ssä. Hän oli solminut vapaana pelaajana ammattilaissopimuksen Penguinsin kanssa heinäkuussa 1982. Suurimman osan kaudesta 1982–1983 McSorley vietti kuitenkin OHL-junioriliigassa pelaavan Belleville Bullsin riveissä, jossa hän oli pelannut myös kauden 1981–1982.

McSorley teki NHL-debyyttinsä kaudella 1983–1984, jolla hän pelasi 72 runkosarjaottelua Penguinsin riveissä. Hän keräsi tulokaskaudellaan yhdeksän tehopistettä, kaksi maalia ja seitsemän syöttöpistettä, ja 224 jäähyminuuttia, kymmenenneksi eniten koko liigassa. Seuraava kausi kului häneltä pääosin Skipjacksin riveissä AHL:ssä ja syyskuussa 1985, ennen kauden 1985–1986, Penguins kauppasi McSorleyn, Tim Hrynewichin ja Craig Munin Edmonton Oilersille vaihdossa Gilles Melocheen. Oilersin riveissä hän pelasi seuraavat kolme kautta ja profiloitui seuran tähtipelaajien, erityisesti Wayne Gretzkyn, suojelijana, niin sanottuna poliisina (enforcer). Hän keräsi Oilers-paidassa kahdella runkosarjakaudella yli 200 jäähyminuuttia, kaudella 1985–1986 265 minuuttia 59:ssä ottelussa, kymmenenneksi eniten NHL:ssä (jakoi jäähypörssin kymmenennen sijan Dale Hunterin kanssa), ja kaudella 1987–1988 223 minuuttia 60:ssä ottelussa. McSorley voitti Oilersin paidassa kaksi Stanley Cupin mestaruutta, vuosina 1987 ja 1988. Kevään 1987 pudotuspeleissä, joissa Oilers vei mestaruuden voitettuaan loppuotteluissa Philadelphia Flyersin, hän teki neljä maalia ja antoi lisäksi kolme maaliin johtanutta syöttöä.

McSorleyn aika Oilersissa päättyi elokuussa 1988, jolloin hänen pelaajaoikeutensa siirtyivät Los Angeles Kingsille suurkaupassa, jossa Kings sai hänen lisäkseen Wayne Gretzkyn sekä Mike Krushelnyskin ja jossa Oilers sai vaihdossa Jimmy Carsonin ja Martin Gelinasin, Kingsin ensimmäisen kierroksen varausvuorot varaustilaisuuksissa vuosina 1989, 1991 ja 1993 sekä 15 miljoonaa dollaria rahaa. Hän jatkoi Kingsissä samassa roolissa kuin Oilersissakin. hän keräsi viidellä peräkkäisellä Kingsin riveissä pelaamallaan kaudella (1988–1993) yli 200 jäähyminuuttia ja kolmella kaudella yli 300 minuuttia. Kaudella 1988–89 hän sijoittui NHL:n jäähypörssissä sijalle neljä kerättyään 60:ssä runkosarjaottelussa 350 jäähyminuuttia, seuraavalla kaudella sijalle kolme kerättyään 75:ssä ottelussa 322 jäähyminuuttia ja kaudella 1992–93 jäähypörssin kärkeen uransa ennätyslukemalla, 399 jäähyminuuttia 81:ssä runkosarjaottelussa. Paitsi jäähyennätyksensä, McSorley teki Kingsin riveissä myös piste-ennätyksensä ja ennätyksensä plusmiinustilastossa. Kaudella 1992–93 hänelle kertyi 81:ssä runkosarjaottelussa 41 tehopistettä, 15 maalia ja 26 syöttöpistettä, ja hän ylitti 30:n runkosarjapisteen rajan myös neljällä muulla NHL-kaudella. Kaudella 1990–91 hän sai plusmiinustilastossa lukeman +48 ja jakoi näin NHL Plus/Minus Awardin voiton Calgary Flamesin Theoren Fleuryn kanssa. McSorley oli pelaamassa Kingsin riveissä Stanley Cupin voitosta keväällä 1993, mutta mestaruus meni lopulta Montreal Canadiensille. Hän keräsi kevään 1993 pudotuspeleissä kymmenen tehopistettä, neljä maalia ja kuusi syöttöpistettä, 24 ottelussa.

Elokuussa 1993 McSorley palasi takaisin Pittsburgh Penguinsin riveihin kaupassa, jossa Kings sai Shawn McEachernin. Puolen vuoden ja 47:n Penguinsin riveissä pelatun ottelun jälkeen Kings hankki hänet takaisin kaupassa, jossa Kings sai lisäksi Jim Paekin ja jossa Penguins sai McEachernin ja Tomas Sandströmin. McSorley jatkoi Kingsissä maaliskuuhun 1996, jolloin hän siirtyi usean pelaajan kaupassa New York Rangersiin. Rangers sai kaupassa hänen lisäkseen Jari Kurrin ja Shane Churlan ja Kings sai neljä pelaajaa, Ray Ferraron, Ian Laperrieren, Mattias Norströmin ja Nathan LaFayetten sekä neljännen kierroksen varausvuoron kesän 1997 uusien pelaajien varaustilaisuudessa. McSorley pelasi Rangersissä kevään 1996 ja siirtyi elokuussa 1996 San Jose Sharksiin kaupassa, jossa Rangers sai Jayson Moren, Brian Swansonin ja neljännen kierroksen varausvuoron vuoden 1997 varaustilaisuudessa. Sharksissa hän pelasi kaksi seuraavaa kautta, minkä jälkeen hän palasi lokakuussa 1998 vapaana pelaajana Edmonton Oilersin riveihin. Yhden Oilers-kauden jälkeen hän siirtyi joulukuussa 1999, kesken kauden 1999–00, vapaana pelaajana Boston Bruinsiin.

Helmikuussa 2000 tapahtunut välikohtaus toi McSorleylle paljon kielteistä huomiota ja päätti hänen NHL-uransa.23. helmikuuta hän iski ottelussa Vancouver Canucksia vastaan Canucksin Donald Brashearia takaapäin mailalla päähän, kun otteluaikaa oli jäljellä vain muutama sekunti. Iskun vaikutuksesta Brashear kaatui taaksepäin, löi päänsä kenttään ja sai aivotärähdyksen. McSorleylle langetettiin loppukauden kestävä pelikielto, joka myöhemmin pidennettiin vuoden mittaiseksi, eikä hän pelikiellon päätyttyä enää palannut NHL-jäille. Hän pelasi viimeiset ottelunsa kiekkoammattilaisena kaudella 2000–2001, jolloin hän pelasi 14 runkosarjaottelua IHL-seura Grand Rapids Griffinsin riveissä. Syksyllä 2000 McSorley todettiin siviilioikeudessa syylliseksi aseelliseen pahoinpitelyyn ja hänelle langetettiin puolentoista vuoden ehdollinen vankeusrangaistus.

Peliuransa jälkeen McSorley aloitti vuonna 2002 AHL-seura Springfield Falconsin päävalmentajana. Hän toimi tehtävässä kaksi kautta, joista ensimmäisellä Falcons putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja toisella seura jäi kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. Myös McSorleyn veli Chris McSorley toimii jääkiekkovalmentajana, sveitsiläisessä Genève-Servette Hockey Clubissa. Myöhemmin McSorley on toiminut kiekkokommentaattorina televisiossa. McSorley on esiintynyt uransa aikana ja sen jälkeen myös pienissä rooleissa neljässä elokuvassa, elokuvissa Bad Boys (1995), Hyvästi Pariisi (Forget Paris, 1995), Do Me a Favor (1997) ja Con Air – lento vapauteen (Con Air, 1997), sekä televisiosarjassa CSI: Miami.

McSorley asuu Hermosa Beachillä Kaliforniassa. Hän avioitui rantalentopalloilija Leanne Schusterin kanssa elokuussa 2002.[1] Heidän tyttärensä Emma syntyi vuonna 2007.