Martti Vihma

Martti Vilho Vihma (vuoteen 1933 asti Wichmann) (12. helmikuuta 1898 Turku – 8. syyskuuta 1963) oli Suomen Puolustusvoimien eversti ja sodan aikainen rykmentin komentaja.

Vihma osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä Pohjois-Hämeen rykmentissä 1918 ja kävi upseerikurssin Haminassa 1918. Hän kävi sotakorkeakoulua vastaavan yleisesikuntaupseerikoulutuksen Saksassa 1923–1925 ja sai ye-upseerin arvon 1930. Vihma toimi nuorempana upseerina Suomen valkoisessa kaartissa 1918–1919 ja Seinäjoen suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1919. Vuosina 1919–1925 hän oli suojeluskuntien yliesikunnassa sotilasosaston apulaisena, koulutustoiminnan vanhempana apulaisena ja päällikkönä sekä koulutusosastolla. Yleisesikunnan koulutustoimistossa hän toimi esipuseerina 1925–1926. Pohjois-Uudenmaan suojeluskunnan piirin piiripäällikkönä hän palveli 1926–1930. Suojeluskuntien yliesikunnan koulutusosaston päällikkönä hän oli 1930. Suojeluskuntien päällystökoulua hän johti 1931–1940.

Talvisodan alkaessa Vihma toimi Kankaanpään koulutuskeskuksen komentajana ja myöhemmin hän toimi ulkomaalaisten vapaaehtoisten vastaanottokeskuksen päällikkönä, kenraali Linderin yhteysupseerina sekä Kotijoukkojen esikunnassa esikuntapäällikön apulaisena ja esikuntapäällikkönä. Välirauhan aikana Vihma toimi suojeluskuntien yliesikunnan komento- ja koulutusosaston päällikkönä 1940–1941. Jatkosodan alkaessa hänet nimitettiin 17.6.1941 JR 56:n komentajaksi 2.12.1941 asti. Sitten hän siirtyi kotijoukkojen esikunnan koulutusoaston päälliköksi 1944-1945. Väliaikaisesti hän toimi myös II armeijakunnan esikuntapäällikkönä. Sodan jälkeen Vihma toimi Tuusulan sotilaspiirin komentajana 1945–1946, minkä jälkeen hän erosi aktiivipalveluksesta.

Martti Vihman poika oli työnantajajohtaja ja runoilija Jyrki Vihma.

Ylennykset: reservivänrikki 18.4.1918, vänrikki 1918, luutnantti 1921, kapteeni 1925, majuri 1928, everstiluutnantti 1931, eversti 1940.