Martti Siirala

Martti Olavi Siirala (24. marraskuuta 1922 Liperi – 18. elokuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen psykoterapeutti, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä psykiatrian dosentti.[1] Filosofisessa katsannossaan hän hyödynsi fenomenologiaa.[2] Erityisiä vaikutteita hän omaksui muun muassa antropologiseksi lääketieteeksi ja daseinanalyysiksi kutsutuista tutkimushaaroista.

Elämäntyönsä Siirala teki erityisesti skitsofreniapotilaiden psykoterapian alalla. Hän opiskeli mm. Sveitsissä Gaetano Benedettin johdolla yhdessä Allan Johanssonin ja Kauko Kailan kanssa. Tässä työssä hän paitsi sitoutui jakamaan suurimpaan inhimilliseen ahdinkoon ajautuneiden ihmisten kantamaa taakkaa myös kehitti oman, mielen ja yhteiskunnallisen sairauden suhteita tarkastelevan filosofis-sosiologisen teoriamallinsa.

Siirala oli myös vuonna 1958 perustetun, psykoanalyyttista koulutusta tarjoavan Therapeia-säätiön perustajajäsen ja kantava voima. Säätiön alkuvuosina käytännössä Siirala, Johansson ja Kaila vastasivat koulutuksesta.

Sosiaalipatologia

Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu sosiaalipatologiaksi. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista. Toisaalta taakat eivät jakaudu tasaisesti, vaan saattavat langeta esimerkiksi yhden perheen ja tämän sisällä yhden perheenjäsenen kannettavaksi.[3]

Vaikka Siirala oli itse saanut vaihtoehtoisen psykoanalyyttisen koulutuksen, hän toisaalta kritisoi Sigmund Freudin ihmiskuvaa sosiaalisen tekijän aliarvioimisesta. Ihmispsyyke tuli toisin sanoen nähdyksi viettien täyttämänä säiliönä, jonka prosesseja ulkoiset tapahtumat eivät juuri häirinneet. Kun sitten jouduttiin myöntämään myös ulkoisten vaikutusten olemassaolo, täytyi eristynyttä ihmiskapselia esittävään kuvaan lisätä kuin keinotekoisesti jonkinlaisia kanavia sosiaaliseen todellisuuteen.

Keskeisen tematiikan Siiralan tuotannossa muodostaa myös vastuun käsite. Tuomitseminen ja syyllistäminen on paitsi eräs tapa paeta vastuuta, myös tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän vastakohtana olisi tarpeen ottaa vastuu, toisin sanoen ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala esitti myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä.

Siiralan ajattelu on saanut osakseen sekä vastustusta että vaikenemista. Psykiatriassa valtavirrasta poikkeavaa ajattelijaa ei oteta helposti vakavasti. Osaltaan tätä torjuntaa on saattanut provosoida myös Siiralan ärhäkkä asenne, joka tuo jossain määrin mieleen antipsykiatrian edustajana tunnetun R. D. Laingin. Siiralan suomenkielinen päätyö Peruskatsomustemme merkityksestä lääketieteessä onkin julkaistu englanniksi juuri Laingin toimittamassa kirjasarjassa. Toisin kuin Laing, Siirala piti kuitenkin mielisairautta todellisena sairautena, olkoonkin että johtaa sen alkuperän pikemminkin sosiaalisista ja antropologista tekijöistä kuin esimerkiksi omalakisista biologisista prosesseista.

Yhteiskunnalliset ajatukset

Siiralan epistemologia eli tieto-oppi liittyy kiinteästi hänen sosiaalipatologiseen ajatteluunsa. Siiralan mukaan todellisuus on pohjimmiltaan arvoitus, siis kartoittamaton ja tuntematon. Suurin virhe, minkä ihminen voi tehdä, on tuudittautua todellisuuden omistamisen harhaan - uskoon siitä, että asiat tiedetään jo. Tämän kaltainen väärä varmuus estää edelleenkin uuden omaksumisen liikkeen. Esimerkiksi psykiatrian alalla tämä voi näkyä biologispohjaiseen tietoon perustuvina hallintayrityksinä, joka kuitenkin hukkaa kokonaan potilaan kohtaamisen mahdollisuuden.

Yhteiskunnallisella tasolla Siirala on nähnyt tarpeeksi sekä tämän jo-tietämisen varaan rakentuvien asenteiden horjuttamisen että toisaalta lukkiutuneiden, käsittelemättä jääneiden kansallisten traumojen käsittelyn. Erityisesti Suomesta kirjoittaessaan Siirala korosti suomalaiskansallisen patologian alkuperää ensin Ruotsin, sitten Venäjän alaisuudessa. Tämä on johtanut Suomelle tyypilliseen sairausmuotoon, omien oikeuksien luovuttamiseen realistisesti katsottujen, jo edeltä käsin todeksi tiedettyjen kansainvälisten valtasuhteiden edessä. Suomi voi joko odottaa ja antaa asioiden tapahtua tai tarttua nykyhetkestä avautuviin mahdollisuuksiin.

Siirala oli yksi Tarton rauha -liikkeen (vuodesta 1995 Tarton rauha ry)[4] perustajista vuonna 1990 ja sen puheenjohtaja alusta saakka sekä myöhemmin sen kunniapuheenjohtaja.[5] Liikkeen tavoitteena on ollut palauttaa Tarton rauhassa määritellyt rajat takaisin. Siiralan ajatuksena ei ollut yksin käsitellä asian herättämiä tunteita, vaan todella vaatia Karjalaa ja muita sodassa menetettyjä alueita palautettavaksi Suomen yhteyteen. Siiralan käsityksen mukaan kansallisen itsetunnon traumaa ei saada korjatuksi yksin käsittelemällä historiallisten vääryyksien herättämiä tunteita, vaan vaatimalla myös noiden vääryyksien oikaisemista.

Teoksia
  • "Peruskatsomustemme merkityksestä lääketieteessä." Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1966, Supplementti II A.
  • From transfer to transference: seven essays on the human predicament (toim. Oiva Ketonen, johdanto Murray Cox, 1983).
  • Syvissä raiteissa: kansallisen itsetunnon matka (1991, yhdessä Sirpa Kulosen kanssa)
  • "Pahuudesta". Teoksessa Ajatus 41.

Lähteet
  1. Forsius, Arno: Martti Johannes Siirala (1889–1948) – suomalaisen terveydenhuollon kehittäjä (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Suomalaisen filosofian kronikka (Arkistoitu – Internet Archive). Niin & näin.
  3. Martti Siiralan sosiaalipatologia[vanhentunut linkki]
  4. Tarton rauha ry:n kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Siirala, Martti: Kommentteja vaaligallupin ei-vastauksiin (Arkistoitu – Internet Archive)

    Kirjallisuutta
    • Ihanus, Juhani: Vastaanottoja. Therapeia 40 vuotta. Helsinki 2000.
    • Uurtimo, Yrjö: On puhuttava siitä, mistä vaikenemme: Martti Siiralan ajatuksia elämästä. (2000).
    • Ketonen, Oiva: "Sijaisvastuu ja sairastaminen sijaisena – Martti Siirala." Teoksessa P. Siltala et al. (toim): Psykoterapia 1 (1981)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.