Martinkylän junaturma

Viitisen minuuttia aikataulustaan myöhässä ollut Porvoon postijuna numero 331 lähti liikkeelle parin kilometrin päässä Martinkylästä sijaitsevalta Nikkilän rautatieasemalta 20. syyskuuta 1918 kello 7.30 ja pysähtyi Martinkylän seisakkeelle noin 7.45. Kymmenen minuuttia postijunan jälkeen Nikkilästä lähti hiekkajuna, jossa oli 12 tyhjää vaunua. Junan lähestyessä Martinkylän seisaketta veturinkuljettaja ei havainnut pysähtynyttä postijunaa vaan törmäsi sen perään täydellä vauhdilla. Seisakkeella ollut postijunan konduktööri näytti varoitusmerkkiä, jota kukaan veturin miehistöstä ei ilmeisesti nähnyt. Myös postijunan veturinkuljettaja havaitsi hiekkajunan ja yritti lähteä liikkeelle ehtiäkseen alta pois. Hän ei pystynyt estämään törmäystä, mutta postijunan liike vaimensi hieman sen voimaa.[1][2][3]

Postijunan perässä oli kaksi III luokan matkustajavaunua, jotka putosivat törmäyksen voimasta kiskoilta, mutta pysyivät pystyssä. Taaempi vaunu työntyi lähes kokonaan edellään olleen sisään, jolloin kuusi ensimmäisessä matkustajavaunussa ollutta matkustajaa kuoli välittömästi. Myös neljä myöhemmin kuollutta olivat kaikki ensimmäisen matkustajavaunun matkustajia. Taaemmassa vaunussa olleet sen sijaan selvisivät törmäyksestä pelkillä vammoilla. Nikkilän psykiatrisesta sairaalasta lähetettiin onnettomuuspaikalle hoitohenkilökuntaa antamaan ensiapua, ja Martinkylään saapui junalla myös Keravan kunnanlääkäri ja sairaanhoitaja. Loukkaantuneet kuljetettiin onnettomuusjunan veturilla Helsinkiin. Seitsemäs matkustaja kuoli matkan aikana, ja iltapäivällä yksi matkustajista kuoli Kirurgisessa sairaalassa. Kaksi vakavimmin loukkaantunutta kuoli myöhemmin syksyllä.[2][1][3]

Postijunan matkustajat olivat lähinnä työmatkalaisia. Mukana oli myös kesäasunnoltaan palaamassa ollut helsinkiläisen pankinjohtajan perhe ja heidän palvelijattarensa, joka kuoli onnettomuudessa välittömästi. Perheen kahdeksanvuotias poika kuoli matkalla sairaalaan ja 32-vuotias äiti menehtyi vammohinsa lokakuun lopussa.[2][4]

Onnettomuuden aineelliset vahingot jäivät pieniksi, ainoastaan kaksi matkustajavaunua ja yksi postivaunu kärsivät vahinkoja. Hiekkajunan vahingot jäivät vaurioituneeseen puskuriin. Rata saatiin raivatuksi liikennöitävään kuntoon kello 17 mennessä.[1]

Suomen Kuvalehdessä julkaistu kuva.

Onnettomuustutkinta valmistui vajaan viikon kuluttua. Sen mukaan Nikkilän asemapäällikkö ei hiekkajunaa liikkeelle lähettäessään tiedottanut siitä sähkösanomalla eteenpäin eikä antanut postijunan sijainnista tarpeellisia tietoja hiekkajunan konduktöörille. Hiekkajunan konduktöörinä toimi ratamestari, jolla ei ollut kyseiseen tehtävään vaadittua junailijan tutkintoa. Lisäksi hän oli onnettomuuden sattuessa sääntöjen vastaisesti veturissa. Konduktööri oli myös ottanut junan Porvoon rautatieasemalta ilman ratainsinöörin lupaa. Hän ilmoitti asiasta vain asemapäällikölle joka oletti, että myös ratainsinööriltä oli saatu lupa.[5]

Porvoon radalla kulkeneet hiekkajunat olivat aikaisemmin pysähtyneet odottamaan Martinkylässä seisovaa postijunaa, mutta onnettomuusjunan veturinkuljettaja oli aloittanut rataosuudella vasta muutamaa päivää aikaisemmin. Pysähtyneen junan havaitsemista vaikeutti myös se, että ennen seisaketta rata teki pienen mutkan, jota reunustanut korkea kuusiaita haittasi näkyvyyttä Martinkylän suuntaan.[5]

Joulukuussa 1918 Sipoon käräjäoikeudessa asetettiin syytteeseen hiekkajunan konduktöörinä toiminut ratamestari, veturin kolmihenkinen miehistö sekä Nikkilän asemamestari.[6] Oikeuskäsittely lykkääntyi useita kertoja muun muassa pöytäkirjojen ruotsinkielisten käännösten puuttumisen vuoksi.[7] Onnettomuudessa mukana olleet ruotsinkieliset kantelivat lokakuussa 1919 oikeuskansleri Axel Charpentierille, koska rautatiehallituksen toimittamat kirjelmät olivat ainoastaan suomeksi. Charpentier määräsi rautatiehallitusta ja sen asiamiestä, Uudenmaan läänin maaherraa sekä lääninhallituksen esittelijää vastaan nostettavaksi syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta.[8]

Lopulta joulukuussa 1919 veturinkuljettaja K. G. Hellgren sai kuuden kuukauden ja ratamestari O. V. Hjorth neljän kuukauden vankeustuomion. Lisäksi molemmat erotettiin virastaan, ja heiltä vietiin kelpoisuus työskennellä enää valtion palveluksessa. Korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja he joutuivat maksamaan yhteensä lähes 53 000 markkaa. Muut syytetyt vapautettiin syytteistä.[9]