Martin Paul

Moses Philip Nathan syntyi suhteellisen varakkaaseen juutalaiseen tehtailijaperheeseen Rendsburgissa, Schleswig-Holsteinissa, 1843. Alue oli tuohon aikaan Tanskan maakunta. Hänen isänsä Philip Abrahan Nathan (1805-1885) omisti hansikastehtaan Leipzigissa sekä useampia tehtaita Kielissä. Äiti Henriette Lazarus (1810-1882) oli kotoisin Kielistä ja Moses oli perheen kahdeksas lapsi. Pojan oletetaan saaneen opetusta harmonikansoittoon jo nuorena. Hänen vaiheistaan Tanskassa ei ole juurikaan dokumentoitua tietoa, mutta Lepistön mukaan muistitieto kertoo pojan pitäneen soittamisesta enemmän kuin työskentelystä vanhempiensa tehtailla. Moses Philip muutti Rendsburgista Ruotsin Åmåliin kaksikymmenvuotiaana.[3]

Moses Philip Nathan vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa marraskuussa 1866 ja ilmoitti Helsingfors Dagbladetissa antavansa harmonikansoiton opetusta nimellä M.P. Nathan. Ilmoituksen yhteydessä hän ilmoitti ammatikseen "handelsbokhållare" eli kauppakirjuri. Hän ilmoitti myös viettävänsä talven Suomessa ja vieraili Helsingin lisäksi myös Hämeenlinnassa marraskuussa 1866 sekä Turussa toukokuussa 1867. Hän avioitui vuonna 1868 itseään kymmenen vuotta vanhemman Emilia Carlmarktin (s. 1832) kanssa Åmålissa 1868 ja pariskunnalle syntyi kaksi lasta. Koska Ruotsin lainsäädäntö juutalaisia koskien oli hyvin säänneltyä, Moses Philip Nathan kääntyi kristinuskoon ja hänet kastettiin Dalslandissa tammikuussa 1868 nimellä Martin Paul Nathan. Perhe muutti Visbyyn 1875, jossa Martin piti biljardihallia muusikontoimen ohessa. Perhe muutti myöhemmin Göteborgiin 1878, jossa Martin sai Ruotsin kansalaisuuden ja otti viralliseksi sukunimekseen taiteilijanimensä Paul.[3]

Emilia-vaimon kuoltua Martin vei lapset vanhempiensa kasvatettavaksi Rendsburgiin ja avioitui pian toisen vaimonsa Ida Lagerlöfin (1853-1896) kanssa. Idan vanhemmat eivät hyväksyneet miehen muusikonammattia ja avioliittoa, jolloin pariskunta päätti muuttaa Suomeen ja saapui maahan Tornion kautta 20. elokuuta 1879.[4]

Martin Paul aloitti konsertoinnin Suomessa välittömästi ja esiintyi Oulun Seurahuoneella jo viikon sisällä maahan saapumisestaan kolmena peräkkäisenä iltana ja jatkoi sieltä Vaasaan. Lokakuussa 1879 hän järjesti konsertteja ainakin Porissa, Turussa, Kristiinankaupungissa, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Helsingissä, jatkaen edelleen Porvooseen ja Viipuriin, jossa hän soitti kolmena iltana aikanaan maineikkaassa hotelli Belvedéressä. Konserttiohjelmisto koostui salonkimusiikista, jonka säveltäjänimiä olivat muun muassa Sauvlet, Gungl, Proch, Lumbye ja Strauss. Ohjelmistoon kuului myös oopperamusiikkia. Lepistö arvioi Paulin käyttäneen instrumenttinaan diatonista kaksirivistä harmonikkaa, jolloin hän on joutunut yksinkertaistamaan huomattavasti soittamiensa teosten melodioita ja soinnutusta. Viipurin konserttien jälkeen Paul esiintyi marraskuussa ainakin Loviisassa, Kotkassa ja Hämeenlinnassa, minkä jälkeen hän asettui pidemmäksi aikaa Helsinkiin aloittaen opetustoiminnan.[5]

Paul opetti harmonikansoittoa Helsingissä, Turussa, Kuopiossa, Porvoossa, Joensuussa, Hämeenlinnassa, Oulussa ja Vaasassa ilmoitellen järjestämistään kursseista lehdissä. Tärkeimmät opetuspaikkakunnat olivat kuitenkin Helsinki, Tampere ja Viipuri, joissa Lepistö olettaa Paulin kouluttaneen myös pidemmälle soittotaidossa ehtineitä oppilaita. Paul oli yleensäkin taitava markkinoija ja organisaattori, joka erottui muista ajan konsertoivista taiteilijoista tehokkuudessaan ja lehdistön hyväksikäytössä. Perhe asui eri paikkakunnilla, joista Helsingin jälkeen tärkeimpiä lienevät olleet Tampere, Viipuri ja Lappeenranta. Perhe muutti pysyvämmin Viipuriin vuonna 1887.[6]

Martin Paul osasi kirjoittaa ja lukea nuotteja, joka oli tuon ajan harmonikansoittajien keskuudessa harvinaista. Hän julkaisi ensimmäisen suomalaisen harmonikkakouluteoksen, Harmonika-koulu, vuonna 1885. Teos oli tarkoitettu harmonikan itseopiskeluun ja se sisälsi yksi- ja kaksirivisille harmonikoille tarkoitettua materiaalia. Lepistön mukaan harmonikkakoulun sisältö oli suhteellisen monipuolinen sisältäen oopperoista tunnettuja pikkuteoksia, salonkisävelmiä, Carl Michael Bellmanin tuotantoa sekä suomalaisia ja ruotsalaisia kansanlauluja. Paul myi ja jakeli harmonikkakouluaan itse sekä omille oppilailleen että mainostaen sitä laajalti sanomalehdissä. Teosta oli jonkin verran myynnissä myös kirjakaupoissa.[7]

Soolokonserttien lisäksi Paul esiintyi myös puhallinorkesterien ja soittokuntien kanssa sekä toi kiertueilleen Suomeen ulkomaisia taiteilijoita vuodesta 1884 lähtien. Paul teki viimeisen isomman konserttikiertueensa Suomessa vuonna 1890 italialaisen multi-instrumentalisti "signor Florinon" kanssa. Hän saattoi soittamisen ohella tehdä myös taikatemppuja. Martin Paul toimi muusikkotyönsä ohella myös helsinkiläisen Finlands Kommunikationer -sanomalehden taloudenhoitajana sekä otti vastaan vuonna 1883 Louis Henrici -nimisten "ilmanpuhdistuskojeiden" tilauksia.[8]

Martin Paul kuoli kotonaan Viipurin Ristimäessä 18. toukokuuta 1893. Kuolemasta uutisoitiin laajalti suomalaisissa sanomalehdissä ja kuolema mainittiin useissa sanomalehdissä vielä vuoden lopussa, jolloin useat lehdet julkistivat listoja merkittävimmistä vuoden aikana kuolleista suomalaisista. Ida Paulille jäi Martinin kuoleman jälkeen huollettavaksi kuusi alaikäistä lasta.[9]

Markku Lepistön mukaan Martin Paul soitti vuosien 1879-1893 aikana vähintään 450 soolokonsertissa, tanssitilaisuuksissa, puistoissa ja muissa julkisissa tilaisuuksissa, joiden lisäksi hänen uskotaan esiintyneen lukemattomissa yksityistilaisuuksissa, joista ei ole jäänyt dokumentaatiota. Paulista on tuon ajan lehdissä yli 1600 omia ja muiden tekemiä lehti-ilmoituksia ja artikkeleita, joiden pohjalta voidaan todeta Paulin olleen aikanaan hyvin paljon julkisuudessa. Hän julkaisi myös ensimmäisenä suomenkielisen harmonikkakoulun ja opetti harmonikansoittoa useilla paikkakunnilla. Lepistön mukaan Paul ei konsertoinnista ja opetustoiminnastaan huolimatta koskaan noussut lopulta laajemman yleisön tietoisuuteen, koska sen ajan rahvas luki vähemmän sanomalehtiä, etenkin ruotsinkielisiä, joissa monet ilmoitukset ja konserttiarviot julkaistiin. Paulin esittämä ohjelmisto saatettiin kokea myös laajemman yleisön keskuudessa liian taiteelliseksi, minkä vuoksi yleisömäärät monin paikoin saattoivat jäädä vähäisemmiksi. Martin Paulin ura Suomessa jäi myös suhteellisen lyhyeksi hänen varhaisen kuolemansa vuoksi. Paul ei myöskään säveltänyt omaa musiikkia, eikä äänilevyä ollut hänen aikanaan vielä keksitty, joten hänen taitonsa ja uransa vaipuivat pitkäksi aikaa unohduksiin 1900-luvulla. Markku Lepistön mukaan Martin Paul oli kuitenkin kiistatta ensimmäinen suomalainen konsertoiva harmonikansoittaja ja taiturimainen monilahjakkuus, joka tunnettiin Suomessa laajalti omana aikanaan.[9]

Markku Lepistö; Vesa Kurkela & Marko Tikka (toim.): ”Martin Paul - harmonikan tuntematon kuuluisuus”, Suomalaisen harmonikan historia, s. 50-68. Suomen harmonikkainstituutti, 2014. ISBN 978-952-68260-0-4.